Tsempatkaa mua - eihän 8 kk vauvaa voi viedä hoitoon??

Olisiko mahdollista muuten saada hoitajaa kotiin?

Opiskelusi ei varmaankaan vie täysiä työpäiviä täyttä viikkoa, ja osan hommista voisit varmaankn tehdä kotona. Yritä löytää luotettava ja rauhallinen pph.

olen sua vain pari vuotta vanhempi ja omat opinnot loppuivat pari vuotta takaperin.



Voi olla aika raskasta lähteä tuossa vaiheessa opintoja jatkamaan, mutta tietysti jokainen tekee ratkaisunsa itse.



Vanha opiskelukaverini vei lapsensa hoitoon tämän ollessa 7kk vanha. Myöhemmin lapsi kyllä oli kotonakin paljon, kun hänelle syntyi sisarus. Silloin opintojen loppuun vieminen oli kiireellistä siksi, että koko tutkinto lakkautettiin. Hänellä ei kyllä pahemmin ongelmia ollut tämän aikaisen hoitoonviennin suhteen, eivätkä päivätkään aina niin pitkiksi venyneet.

mutta nyt et voi haahuilla yhtä vuotta lisää? Kun viimein olisi sille hyvä syy.

Kiitos kommenteista! Itsekin mietin tuota, että muualla maailmassa vauvat kyllä menevät hoitoon, ja aika ainutlaatuinen etuisuus tämä pohjoismainen systeemi. Olen niin supertehokkaiden ihmisten ympäröimänä, että monet huolettomasti kysyvät, että "tietystihän jatkat jo opintoja?".



Tuo olisi hyvä idea, että kotona tekisin mitä voin... mutta ala on sellainen, että kaikessa on pakollinen läsnäolo ja kaikki kurssit pitää läpäistä oikeassa järjestyksessä. Se varmaan eniten painaa vaakakupissa, että päivät ovat todella pitkät noin klo 8-17, joten ei se vaan mitenkään tulisi onnistumaan.



Pakko kuitenkin vielä täällä 'ajatella ääneen' kertaalleen tämä asia. Mutta kaippa olen jo päätöksen tehnyt - parempi opiskella sitten yhtä soittoa kun sen aika on, ja hakeutua tuoreiden tietojen kanssa työelämään.



Molemmat mummut on eläkkeellä. Ehkä sekään ei olisi ihan ideaali ratkaisu, jos koko syksyn meillä vuorotellen asuisivat.

Ei ole pakko olla kotona kokonaista vuotta lisää, mutta olisitko edes 4 kuukautta niin että vauva ehtisi yksivuotiaaksi? Silloin se ei enää ole pieni vauva vaan jo selkeästi valmiimpi pakkaus.



Onnea sinulle valintaasi, mikä se ikinä onkaan. :)

MENET opiskelemaan ja sillä siisti, niin minäkin menen ja jätän 8 kk:n ikäisen hoitoon syyskuun alusta lähtien. Ja ei kyllä pelota yhtään. Minulla on sama tilanne kuin sinulla, ja haluan saada kovasti opintoja eteenpäin. Jouluun asti on tarkoitus ottaa lyhyitä päiviä ja joustava hoitosysteemi vauvan ehdoilla. Joulun jälkeen viimeistään täyspäiväiseen hoitoon.

Olette hirveitä av-mammat! Feminismin nimissä täytyy kyllä huutaa että missä on tasa-arvo naiset? Olette kyllä melkoisia susia toisillenne jos rupeatte täällä huutamaan ihmisille joka haluaa palata takaisin työn ääreen. Kyllähän tämän yhteiskunnan pitää pyöriä! Sille vauvalle ei mitään traumoja jää vaikka hän käykin hoidossa. Tiedän kymmeniä lapsia jotka on laitettu alle vuoden ikäisenä hoitoon ja kukaan heistä ei ole kärsinyt minkäännäköisistä psyykkisistä ongelmista myöhemmin elämässään. Jos sellaisia ilmenee niin vika on kyllä jossain muussa kuin siinä että vaavi on viety hoitoon joskus.

Uskon että tässä vastustuksessa on taas kyse opitusta ajattelumallista. Pitäkää tunkkinne, jos olette todella noin takapajuisesti ajattelevia ihmisiä.

Vie ihmeessä lapsesi hoitoon! Pystyt siihen, siitä tulee rankkaa mutta kaikki sujuu hyvin ja lapsellesi ei tasan tarkkaan asiasta jää mitään traumoja! Aion itse jopa jatkaa imettämistä vaikka hankinkin lapselleni hoitajan. Imetän aina kun mahdollista:) Opiskelu on sitäpaitsi rennonpaa kuin työ, yliopistolla on ainakin joustovaraa.

Feministi minäkin enkä missään nimessä sano, että ole vaan rauhassa kotona kun kotiäityskin on ihan hyvä elämänmuoto. Mutta olin itse lasten kanssa kotona kunnes nuorin oli 3 v. enkä ole katunut... Ja 8 kk on tosi pieni ja jos oikeasti joutuisi olemaan täydet päivät hoidossa, se olisi tosi rankkaa kaikille.



Sanoisin siis, että joko aloitat ne opiskelut ja varaudut taas keskeyttämään ne kun saatte sen toisen lapsen. Olet kuitenkin päässyt sitten opinnoissa vähän eteenpäin ja toisaalta tämä esikoinenkin saa taas olla kotona sitten kun jäät toiselle äitiyslomalle (koska otatahan sinä hänetkin kotiin, otathan?).



TAI sitten päätät reippaasti olla vielä vuoden kotona ja jatkaa opintoja vasta sitten. Mutta silloin et voi yrittää toista lasta, koska "pahimmassa" tapauksessa sinulla on sama päätös edessä kahden vuoden kuluttua. Kuopus on silloin surkean pieni hoitoon, mutta toisaalta sinä olet vieläkin vanhempi. Ja opiskelu on vielä vaikeampaa kahden pienen kanssa kuin yhden.

Pitää tehdä niitä asioita, jotka itse kokee tärkeäksi, se on ainoa oikea tapa.



Jos opinnot on sinusta tärkeää saattaa nyt loppuun, menet opiskelemaan, mutta jos sydän sanoo, että haluat olla lapsen kanssa, olet tietysti lapsen kanssa.

Pitäisikö vauva laittaa maksajaksi feminismin nimissä? Ettekö ymmärrä mitään lapsen kehityksestä? Lapsi on kehittymätön (jos ei muuten mee kaaliin, niin mitatkaa pään ympärys

=pieni pää, pienet aivot, vain vähän kapasiteettia käsitellä asoita) ja täydellisen riippuvainen vanhemmistaan. Lapselta ei saa odottaa liian isoja asioita pienenä, kun hän ei älykkäänä tai sopeutuvanakaan yksilönä siihen kykene. Mikä tahansa perusteos vahvistaa tämän kehitysbiologisen näkökulman.

MENET opiskelemaan ja sillä siisti, niin minäkin menen ja jätän 8 kk:n ikäisen hoitoon syyskuun alusta lähtien. Ja ei kyllä pelota yhtään. Minulla on sama tilanne kuin sinulla, ja haluan saada kovasti opintoja eteenpäin. Jouluun asti on tarkoitus ottaa lyhyitä päiviä ja joustava hoitosysteemi vauvan ehdoilla. Joulun jälkeen viimeistään täyspäiväiseen hoitoon. Olette hirveitä av-mammat! Feminismin nimissä täytyy kyllä huutaa että missä on tasa-arvo naiset? Olette kyllä melkoisia susia toisillenne jos rupeatte täällä huutamaan ihmisille joka haluaa palata takaisin työn ääreen. Kyllähän tämän yhteiskunnan pitää pyöriä! Sille vauvalle ei mitään traumoja jää vaikka hän käykin hoidossa. Tiedän kymmeniä lapsia jotka on laitettu alle vuoden ikäisenä hoitoon ja kukaan heistä ei ole kärsinyt minkäännäköisistä psyykkisistä ongelmista myöhemmin elämässään. Jos sellaisia ilmenee niin vika on kyllä jossain muussa kuin siinä että vaavi on viety hoitoon joskus. Uskon että tässä vastustuksessa on taas kyse opitusta ajattelumallista. Pitäkää tunkkinne, jos olette todella noin takapajuisesti ajattelevia ihmisiä. Vie ihmeessä lapsesi hoitoon! Pystyt siihen, siitä tulee rankkaa mutta kaikki sujuu hyvin ja lapsellesi ei tasan tarkkaan asiasta jää mitään traumoja! Aion itse jopa jatkaa imettämistä vaikka hankinkin lapselleni hoitajan. Imetän aina kun mahdollista:) Opiskelu on sitäpaitsi rennonpaa kuin työ, yliopistolla on ainakin joustovaraa.

Minulla tammikuun alussa.

t. ap

Kirjotin siksi tuon ellei ole IHAN PAKKO, koska perheissä on erilaisia tilanteita, ja joskus voi olla se pakkokin. Ap:n tilanne ei kuulosta sellaiselta. Jos olisin kirjoittanut että ei noin pikkuista voi viedä hoitoon missään tilanteessa, joku olisi tarttunut siihenkin.

Minähän kirjoitin, että olen ollut samantapaisessa tilanteessa kuin ap. Tein silloin päätöksen olla kotona vielä vuoden, ja aloitin opiskelut kun lapsi oli vajaa 2 v. Eikä ole tarvinnut katua tuota päätöstä, niin arvokkaana pidän oman lapseni kanssa viettämääni aikaa.

5

voisitko antaa jonkun esimerkin tästä "pakko-yilanteesta"?

koska mun eikä lähipiirin elämässä ei ole sellaista ollut (siis pakkoa laittaa 8 kk vanha vauva hoitoon). Mutta enhän mä voi tietää muiden ihmisten tilanteita. Ap:n tilanne ei kuulosta laisinkaan pakolta.



Ymmärsitköhän nyt? :)



5

opintoja vuoden päästä. Itselläni sikäli sama tilanne, mutta mulla on nyt se vuoden päästä ja 1,5v lapsi menossa hoitoon (osapäivä). Olen 29v enkä ole päässyt työelämään, kun opiskelin aikaisemmin huuhaa-akateemista alaa...Sitä en kyllä tajua, miksi teillä on toisen lapsen yritys päällä, jos haluat kiireellä työelämään? Itse en tosiaankaan halua toista lasta vielä vuosiin.. en ennen kuin on hitto vakituinen työpaikka odottamassa!

Itse jäin taloudellisesti huonossa tilanteessa ja työpaikan menetyksenkin (YT:t) uhalla kotiin, kunnes lapsi 2v. MUTTA muissakin maissa ja oman ikäluokkani ihmisissä on ihan pärjääviä yksilöitä, vaikka olisivat olleet hoidossa jo pieninä (äitini äitiysloma lähes 40 vuotta sitten oli 3kk). Tärkeintä on että äiti jaksaa opiskelun/työn ohella osallistua täysillä lapsen elämään; kotona oleva äitikin voi olla poissaoleva, esim. roikkua netissä enemmänkuin leikkii lapsen kanssa. Pieni lapsi pystyy kiintymään useampaankin hoitajaan eli jos päädyt opiskeluun, toivotaan, että lapsesi hoitosuhde pysyy vakaana eikä muut hoitajat (oli se sitten mummi, kummi, pph, lastentarhanope) vaihdu useasti.



Tsemppiä ratkaisun tekoon.

että on aivan sama menetkö nyt opiskelemaan vai vuoden päästä (tämä siis ajatellen sinua), koska olet vakiintunut ja lapsen tehnyt (toista suunnittelet). Wake up girl and smell the roses...elämä on ns. ohi. Ei kannatta siis tuhlata energiaa, koska mitään iloa siitä ei ole. Kaikki valinnat tästä eteenpäin ovat totally futale...elämä on förbi, sille faktalle ei voi mitään

meillä vauva 6,5kk ja sydäntä repisi ajatus että olisin viemässä hänet 1,5kk:n kuluttua hoitoon.

EI pystyisi meikäläinen. Ei ikinä.

Se joko muodostuu äitiin terveellä tavalla, tai sitten ei. Jos lapsi on äitinsä kanssa päivässä vain muutaman tunnin, kun aiemmin äiti on ollut Äiti, eli se, joka hoitaa ja on läsnä koko ajan, voi jokainen vain kuvitella, millaisen stressin uusi tilanne lapselle aiheuttaa. Ja jokainen voi myös kuvitella - jo osaa - millaisen epävarmuuden ja särön lapsen ja äidin väliseen, vasta kehittymässä olevaan, kiintymyssuhteeseen tilanne aiheuttaa.



On asia erikseen, jos äiti ei halua miettiä näitä asioita. Ja käsittääkseni lähestulkoon jokainen päivähoitoon vauvan vievä kuuluu kategoriaan "ei halua miettiä". Tai sitten potee armottoman huonoa omaatuntoa asiasta, mutta selittelee tilanteen niin, että "pakkohan tämä on" tms.

Tai toisaalta, vain asettaa prioriteetiksi oman uransa tai muut omat intressinsä, ja nojautuu juuri näihin "onhan sitä ennenkin" -juttuihin.



Jos lapsen perusturvallisuus ja kiintymyssuhde pääasialliseen hoitajaan häiriintyy, seuraukset näkyvät tosiaan ehkä vasta murrosiässä tai aikuisena. Seurustelusuhteet eivät olekaan niin helppo juttu, kaverisuhteet tuottavat ongelmia, ja omista lapsista ei olekaan niin helppoa pitää huolta.

lain mukaan nimenomaan voi. Ja minä en ala paasaamaan mitään toisin. On elettävä omien tuntemuksien mukaan, ja TOIVON, että et tee päätöstäsi sen mukaan, mitä sinulle täysin tuntemattomat ihmiset täällä jauhavat. Kyse on isosta asiasta. Se kuuluisi olla teidän oma päätös.

Muuten sua saattaa harmittaa myöhemmin aika paljon! Lapsi kyllä pärjää, jos on hyvät hoitajat. Onhan lapsesi saanut olla hoidossasi jo 8 kuukautta. Kyllähän se alkuun tuntuu varmasti pahalta jättää.



Itsekin jatkan opintoja, vaikka vauvani on alle vuoden.

ton ikäiset lapset on aina jo hoidossa. Esim. Tanskassa äitiysloma on juurinkin mainitsemasi 8 kk, eikä siellä ole sen hullumpaa sakkia kuin Suomessakaan - päinvastoin. Hollannissa äitiysloma on 3 kk.