Tsempatkaa mua - eihän 8 kk vauvaa voi viedä hoitoon??
Tilanne tämä: olen haahuillut ja tehnyt "hanttihommia" vuodet. Huseerannut kyllä paljon ja ollut ylityöllistetty, mutta kaikki tuntuu jääneen kesken. Olen jo 33 v, joten ei ole aikaa enää haahuilla loputtomiin. Olisi unelmien opiskelupaikka jatkaa opintoja ja nyt haluaisin saattaa ne loppuun. Opintoja voi jatkaa vain syksyisin ja ne kestää oikeasti aamusta iltaan ja ovat vaativia. JA meillä on 7 kk ikäinen vauva. Alunperin oli tarkoitus olla vielä vuosi kotona. Mutta nyt kun syksy lähestyy, niin opiskelukin polttelisi. Mieheni ei halua ja voi jäädä kotiin (jonkun pitäisi käydä töissäkin, asumme pk-seudulla...) ja mummut toisella puolen Suomea. Vaihtoehdoksi siis jäisi kysellä yksityistä pph:ta, jos joku ottaisi vauvan hoitoon.
Mieheni kannustaa minua jäämään kotiin. Mutta tuntuu, että elämä ja vuodet vaan lipuu läpi sormien.
Lisäksi meillä on vielä toinen lapsi haaveissa ja yritys päällä, joten ehdinkö ikinä sinne opiskelemaan jos en heti mene?? Haluaisin joskus valmistua ja päästä töihin.
Päätöksiä pitäisi tehdä pian. Mutta veisikö joku teistä pienen vauvan hoitoon, jos ei ole oikeasti pakko?
Olen ihan hupsu, mutta nyt vaan toivon, että joku sanoisi minulle, että "tietysti jäät vielä kotiin, vauva on niin pieni, ja vuosi sinne tai tänne" tms...
Tarviiko sitä aina olla niin supertehokas, että jättäisi hoitovapaankin pitämättä?
Kommentit (51)
saako kysyä mikä ala kun kestää aamusta iltaan vai yritätkö nopeammalla tahdilla?
entäs jos joku mummi tms läheinen ottaisi vaikka vuorotteluvapaata ja jäisi hoitamaan, auttaisiko tilannetta?
itse en noin pientä voisi raaskia vieraille hoitoon, mummi saattaisi mennä!
Etkö ymmärrä, että hän tarvitsee sinua, eikä sinua voi kukaan, edes mummi, korvata. Miksi sinun kaltaisesi ihmiset saavat lapsia kun he eivät ymmärrä mitään lasten tarpeista.
ja vuosi sinne tai tänne! :)
Olen ihan oikeasti sitä mieltä. Älä nyt noin pikkuista vie hoitoon vieraalle, jos ei ole IHAN PAKKO. Opiskella voit vielä pitkään sen jälkeenkin kun vauvoja et enää voi saada...
Tiedän kyllä tunteesi, mulla on ollut vähän samantapainen tilanne ja "haahuiluolo". Mutta en uhrannut koulun vuoksi sitä ainutlaatuista aikaa, jonka sain viettää yhdessä vauvani kanssa ja nähdä hänen kasvavan!
Eikö todella voi opiskella vain muutamia kursseja?
mita haluat - jatkaa haahuilua vai opiskeluja. jos teilla on toinen jo yrityksen alla niin kahden pienen kanssa opiskelu ei ainakaan tule helpottumaan. sun tilanteessa ma jatkaisin nyt syksylla.
Itse en laittaisi edes alle 3v:tä hoitoon, onneksi ei ole tarvinnut laittaa vielä yhtään lasta hoitoon vanhin aloittaa eskarin. Mutta minulla ei ole minkäänlaista tarvetta suorittaa mitään. En silti tuomitse muiden päätöksiä. Jos sinulla on mahdollisuus olla vielä edes se vuosi kotona niin ole ihmeessä, ei se aika mihinkään lopu. Ja kun vanhana katsot aikaa taaksepäin, arvostat varmasti tätä lapsen kanssa vietettyä vuotta enenmmän kuin jos olisin opiskellut tai ollut töissä. Vuoden päästä lapsi on kuitenkin jo leikki-ikäinen eikä niin kiinni äidissä kuin vauva.
Enkä ole katunut. Ei ollut vaikeaa eikä mikään mennyt pilalle. Nyt minulla on ihana 10 vuotias tytär ja tunnen kyllä hänet läpikotaisin -olenhan hänen äitinsä. Lapsi on terve ja iloinen, ihan normaalin oloinen. Ei mitään traumoja.
ja vuosi sinne tai tänne! :)
Olen ihan oikeasti sitä mieltä. Älä nyt noin pikkuista vie hoitoon vieraalle, jos ei ole IHAN PAKKO. Opiskella voit vielä pitkään sen jälkeenkin kun vauvoja et enää voi saada...
Tiedän kyllä tunteesi, mulla on ollut vähän samantapainen tilanne ja "haahuiluolo". Mutta en uhrannut koulun vuoksi sitä ainutlaatuista aikaa, jonka sain viettää yhdessä vauvani kanssa ja nähdä hänen kasvavan!
ja mikähän on se IHAN PAKKO? onko se sitten työt vai? mielestäni opiskelu tulisi kyllä rinnastaa töihin, ilman sitä kun ei töitä kovin helposti saa. ja niitä 8-10 kk ikäisiä lapsia on kyllä esim päiväkodeissa paljon. tietenkin jos koet kotiäitinä olon luontevammaksi niin mikäs siinä...
keskittymään olennaiseen. Olennaista ovat nyt lapsesi tarpeet.
Varhaiseen hylkäämiseen liittyvät ongelmat kasautuvat yleensä vasta murrosiässä, tai siinä vaiheessa, kun tyttäresi pitäisi kasvaa itse äidiksi.
Enkä ole katunut. Ei ollut vaikeaa eikä mikään mennyt pilalle. Nyt minulla on ihana 10 vuotias tytär ja tunnen kyllä hänet läpikotaisin -olenhan hänen äitinsä. Lapsi on terve ja iloinen, ihan normaalin oloinen. Ei mitään traumoja.
Siis teet lapset ja olet kotona nyt useamman vuoden putkeen ja sitten menet opiskelemaan ja siirryt suoraan työelämään.
Ei mitään järkeä opiskella nyt, tehdä sitten lapsi ja taas sulle tulee kiire viedä pikkuinen hoitoon, jotta paperit ei vanhene ennen työnsaantia.
monessa maassa äippälomaa ei edes ole, tai on vaan 3kk tms, työpaikka voi mennä alta jos ei töihin palaile ja moni palaakin. mitäs sanot näillöe äideille? että jää kotiin, mutta älä syö mitään kun rahaa ei tule?
Pystyisit varmaan kotoakäsinkin viemään opiskelujasi hyvää vauhtia eteenpäin. Tällainen olisi mielestäni ideaalitilanne. Vauvan kanssa kotona ja kursseja omatoimisesti suorittaen. Oma tuttavani luki ja suoritti ihan hiton tehokkaasti opiskeluja olessaan lasten kanssa kotona!
Kirjotin siksi tuon ellei ole IHAN PAKKO, koska perheissä on erilaisia tilanteita, ja joskus voi olla se pakkokin. Ap:n tilanne ei kuulosta sellaiselta. Jos olisin kirjoittanut että ei noin pikkuista voi viedä hoitoon missään tilanteessa, joku olisi tarttunut siihenkin.
Minähän kirjoitin, että olen ollut samantapaisessa tilanteessa kuin ap. Tein silloin päätöksen olla kotona vielä vuoden, ja aloitin opiskelut kun lapsi oli vajaa 2 v. Eikä ole tarvinnut katua tuota päätöstä, niin arvokkaana pidän oman lapseni kanssa viettämääni aikaa.
5
monessa maassa äippälomaa ei edes ole, tai on vaan 3kk tms, työpaikka voi mennä alta jos ei töihin palaile ja moni palaakin. mitäs sanot näillöe äideille? että jää kotiin, mutta älä syö mitään kun rahaa ei tule?
jos ei oo miestä elättämässä, älä tee lapsia.
Vituttaa vanhemmat, joilla vanhemmuus on näin hukassa.
Varhaiseen hylkäämiseen liittyvät ongelmat kasautuvat yleensä vasta murrosiässä, tai siinä vaiheessa, kun tyttäresi pitäisi kasvaa itse äidiksi.
Enkä ole katunut. Ei ollut vaikeaa eikä mikään mennyt pilalle. Nyt minulla on ihana 10 vuotias tytär ja tunnen kyllä hänet läpikotaisin -olenhan hänen äitinsä. Lapsi on terve ja iloinen, ihan normaalin oloinen. Ei mitään traumoja.
Itse aloitin opinnot, kun vauva oli 2kk, mutta mieheni oli myös opiskelija ja pystyimme limittämään käyntimme yliopistolla/lukusaleissa.
Kyllähän tuon ikäinen pärjäisi lyhennettyä päivää/puolipäivää varmasti ihan hyvin - pystyisitkö järkkäämään asian niin, että lapsi olisi vain pakolliset päivämenosi hoidossa, ja illalla isä hoitaisi ja sinä lukisit ja tekisit tehtäviä?
Ei kotiin kannata jäädä, jos opinnot todellakin polttelevat, koska olet silloin melko huono hoitaja lapsellesi. Mutta täyspäiväinen hoito saattaa olla tuonikäiselle aika kova pala..
MENET opiskelemaan ja sillä siisti, niin minäkin menen ja jätän 8 kk:n ikäisen hoitoon syyskuun alusta lähtien. Ja ei kyllä pelota yhtään. Minulla on sama tilanne kuin sinulla, ja haluan saada kovasti opintoja eteenpäin. Jouluun asti on tarkoitus ottaa lyhyitä päiviä ja joustava hoitosysteemi vauvan ehdoilla. Joulun jälkeen viimeistään täyspäiväiseen hoitoon.
Olette hirveitä av-mammat! Feminismin nimissä täytyy kyllä huutaa että missä on tasa-arvo naiset? Olette kyllä melkoisia susia toisillenne jos rupeatte täällä huutamaan ihmisille joka haluaa palata takaisin työn ääreen. Kyllähän tämän yhteiskunnan pitää pyöriä! Sille vauvalle ei mitään traumoja jää vaikka hän käykin hoidossa. Tiedän kymmeniä lapsia jotka on laitettu alle vuoden ikäisenä hoitoon ja kukaan heistä ei ole kärsinyt minkäännäköisistä psyykkisistä ongelmista myöhemmin elämässään. Jos sellaisia ilmenee niin vika on kyllä jossain muussa kuin siinä että vaavi on viety hoitoon joskus.
Uskon että tässä vastustuksessa on taas kyse opitusta ajattelumallista. Pitäkää tunkkinne, jos olette todella noin takapajuisesti ajattelevia ihmisiä.
Vie ihmeessä lapsesi hoitoon! Pystyt siihen, siitä tulee rankkaa mutta kaikki sujuu hyvin ja lapsellesi ei tasan tarkkaan asiasta jää mitään traumoja! Aion itse jopa jatkaa imettämistä vaikka hankinkin lapselleni hoitajan. Imetän aina kun mahdollista:) Opiskelu on sitäpaitsi rennonpaa kuin työ, yliopistolla on ainakin joustovaraa.
Ymmärrät, miksi ei ole järkeä tuhota lapsesi elämää ja tulevaisuutta viemällä hänet hoitoon, kun hän ei ole siihen valmis.