omantunnon kysymys, naiset!
menisittekö naimisiin miehen kanssa joka on ystävällinen, hauska, rakastettava ja upporikas? okei, helppo vastata. entäpä jos mies olisi noiden luonteenpiirteiden lisäksi häilyvä, hieman liian supliikki ja lupailee monesti vähän liikoja?
nimim. monesti pettynyt
Kommentit (28)
lupasi tuoda viime ulkomaan reissultaan lapsellemme yhden tietyn lelun. yllätys, yllätys: sitä lelua ei tietenkään ollut miehellä mukana kun palasi kotiin.
lupasi lähteä uimaan, mutta aina tulee jokin este eikä voikaan lähteä.
häilyvyydestä en oikein osaa antaa mitään järkevää esimerkkiä, sori! se on vain tunne.
tuo lupailu liittyy sellaisiin tilanteisiin joista hän haluaa päästä liukkaasti eroon ja menee siksi möläyttämään jonkun katteettoman lupauksen.
olen kokenut niitä itse ja osansa on saanut myös lapsemme.
ja siis usein on kyse ihan pikkuasioistakin. Pitäisi kai vaan ottaa toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta lapsena minut kasvatettiin luottamaan ja pitämään kiinni annetuista lupauksista ja on vaan niin pirun vaikeaa tottua tuollaiseen nyt! Nyt olen kuunnellut kolme vuotta miehen turhia lupauksia ja ai että joskus pettymys kalvaa suonissa!
Esim. vaikka eilinen: "Oon nyt ehkä neljän minuutin päästä kotoa, tee mulle munakas niin se on just valmis kun kotona olen" No, teen sitten tuon munakkaan, ja alan kelloa tiirailla, että mitähän ihmettä, kello käy eikä miestä näy, ei kiinnikään saa (laitoin hälärin pariin kertaan silkasta ihmetyksestä). No, 40 minuutin päästä mies tulee hengästyneenä: "ai joo, onko kello jo noin paljon, taisin jäädä suustani kiinni tohon matkalle! No hyh, toi munakas on jo ihan pilalla, taidan jättää kokonaan syömättä". ARGH.
Muuten en. Vaikuttaa narsistiselta. Mutta raha ja taloudellinen turva on aina hyvä juttu, ja jos sitten olenkin väärässä, niin suhdehan voisi olla ihana..
ja asumme yhdessä, olemme asuneetkin jo pitkään.
nyt sitten mies kosi ja mietin että pitäiskö vai ei? olenko valmis ottamaan osan jutuista toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
mies ei ole narsisti, enemmänkin sellainen "valehtelija, valehtelija" -tyyppinen.
mukaan aivan harvinaisen kevyin perustein annettu diagnoosi.
Vaikuttaa narsistiselta.
ja odottelen että on puoliyö. sitten voinkin mennä nukkumaan tietäen, että tämäkin oli vain niitä "sori, mutta tuli sitä ja tätä".
harmi, ettei kihlasormusta voi lähettää takaisin tekstiviestillä!
ja pahemmaksi. Lopulta valehteli laskujen maksamisista ja mistä milloinkin. Ihan mitättömistä asioista ja sitten tosi tärkeistä jutuista. En kestänyt enää ja lähdin. Oli aika kamalaa. Myös se, että en tajunnut pitkään aikaan mitään. Sitten vasta se korttitalo romahti kun olin ehtinyt jo epäillä omaa mielenterveyttäni ja tarkistin muutaman jutun omatoimisesti. Kaikki pelkkää bullshittiä. Oksettaa vieläkin. Oma arvonikin siinä laski. Rehellisyys on arvostusta toista kohtaan.
tuoa pahenemista minäkin vähän pelkään! olemme kyllä tunteneet jo kauan, mutta jostain syystä tuo piirre ei ole vielä häirinnyt minua ennenkuin lasten synnyttyä maailmaan. toisaalta lapsilla olisi taloudellinen turva, mutta voikohan sitä myydä itseään rahasta? ja onko tämä syy hajottaa perhe ja erottaa lapset ja isä toisistaan?
siksi kysyn apuja teiltä kun itse en pääse ajatuksenkulussa eteenpäin.
jos isä on heidät tunnustanut. Sinun asemasi kyllä paranisi(siis, jos miehellä parempi taloudellinen tilanne) esim kuoleman sattuessa saisit leskenosan.
maanantai-iltana kotiin kuten lupasi. onneksi tällä kertaa valehtelin lapselle etten tiedä koska iskä tulee kotiin!
helvettiäkö minä hänen jälkiään peittelen.. no, lapsen takia tietenkin. nauratti muuten kun katsoin sen jim carreyn leffan "bruce almighty". mieshän oli karikatyyri omastani!
kyllä se leffa oli "valehtelija, valehtelija" kuten aiemminkin jo sanoin.
näine mietteineni menen nukkumaan.
miehen kanssa, kannattaa ihan taloudellisen turvankin vuoksi mennä naimisiin.
vai onko vain juttua? ja mikä sinusta on upporikas?
lapsia.. no olisko kannattanut miettia pikkasen aikasemmin noita hailyvaisyys-juttuja.
ihan porvoosta koko juttu. upporikas..joo joo.
no sanotaanko että upporikas on sellainen ettei tarvitsisi rahan vuoksi mennä töihin.
upporikas suomalaisessa mittakaavassa!
tulisko muita ajatuksia? kyselee ap
Upporikas riitäisi minulle... surullista mutta totta. Oma avomies on häijy, liian supliikki ja lupailee AINA liikoja, mutta on erittäin, erittän köyhä.
ja vastasin myöntävästi, mutta nyt epäröin. auttakee, naiset, saamaan ajatuksen päästä kiinni!