Kadehdin vauvakuumeisia/odottajia

..Afrikasta vauva ja toinen ja kolmas ja neljäs.... Miksi sen oma pitää olla?

Ei tässä siitä ole kyse, että en enää tulisi raskaaksi - ikää on 33 v - mutta perheemme tilannetta sen enempää erittelemättä vaikuttaa siltä, että enempää ei ole tulossa, sen enempää Afrikasta kuin omiakaan.

tämä on suuri viisaus, ja olen oppinut sen av:lta! Pitää ehdottomasti paikkansa, ja auttaa käsittelemään tuota haikeutta. (Eikä se siis tarkoita, että kaikki naiset haluaisivat viedä yhden lapsen tai edes lapsia lainkaan, mutta naisen lisääntymisiän rajallisuus aiheuttaa sen, että jossain vaiheessa ei enää voi saada lapsia ja se yksi jäi syntymättä.)

Meillä on kolme lasta vanhin 6v ja nuorin 1v. Eilen juuri katselin nukkuvaa kuopusta ja ajattelin melkein tippalinssissä, että saankohan mä enää koskaan vauvoja.



Me ei olla miehen kanssa mitään päätetty (ihan kuin sitä nyt ite vois päättääkään), et tuleeko vielä vauvaa. Viimeinen vuosi on kuitenkin ollut niin rankka monella eri tapaa, ettemme tiedä, riittääkö meillä enää voimavaroja neljänteen lapseen. Niin surullista.



Onneksi kuitenkin olen vasta 30, joten ehkäpä elämä taas helpottuu ja voimavaroja löytyy, vaikkapa muutaman vuoden päästä.



Tuo kuvaamasi tunne kuitenkin on tullut niin tutuksi ja olen ajatellut, että tälläinen krooninen vauvakuumeilija saa varmaan tehdä ihan surutyötä asian kanssa, kun päätös tehdään, että ei enään:(

Vauva-aika menee AINA ohi, hankitpa sitten vaikka 20 lasta. Sen sijaan kasvava, aikuistuva ja aikuinen lapsenne on ilonanne loppuikänne. Tuntuu ihan pahalta niitä lapsianne kohtaan, jotka ovat kasvaneet vauva-iän ohi. Eivätkö he ole teille niin tärkeitä kuin pieni, tuhiseva nyytti?



t. kahden äiti, kolmas ja viimeinen tulossa