Harmittaako läskiä olla läski?

jännä juttu ku läski sai nobelinkin. eihän meistä läskeistä pitäis olla mihinkään.

mitään haittaa. Tosin olenkin vain ihan normaalissa, vaativahkossa asiantuntijatyössä, eikä tavoitteena ole pörssiyhtiön johtoryhmä tms. Vaikkei meiltä ns. maallista hyvää puutu, elämänarvoni ovat muutekin hieman erilaiset (tärkeintä elämässä ei todellakaan ole mm. laihuus ja mahdollisimman korkea asema).



6/11

En omista näet millaisia telepaattisia kykyjä. Vaikka kuinka yritän, en näe ihmisten ajatuksiin enkä arvomaailmoihin ennenkuin olen hänen kanssaan riittävän paljon keskustellut. Ja jos kävelen kadulla ja näen ihmisen joka on kaksikertaa minun levyinen eikä mahdu ovista kunnolla kulkemaan, niin mitä minun siitä pitäisi ajatella? "oho, onpa laiha ihminen!". Jos joku on läski hän on läski, joku on pitkä toinen pätkä. Yksi on musta toinen ei niin musta.. meitä on moneksi.. älä nyt vedä sitä palkoa niin syvälle nenuliin..

niin täällä loukkaantuvat kaikki joiden bmi on 23-28. Ei se nyt mielestäni ole vielä oikein kunnon fläsä. Mitä mieltä ne on, joiden bmi huitelee siellä kengännumeron tienoilla eli 37 ja siitä yli?

esim. BMI 27 on "kaksi kertaa sinun levyisesi". Mahdat ollakin kaunis näky ;-)

Mutta joo, laihduin justiinsa 10 kiloa. Joka ikinen tuttava haluaa vain keskustella painostani ja miten olen laihduttanut. Alkaa oikeasti jo väsyttää, kun ei se elämä todellakaan pyöri painon tai vyötärönympäryksen ympärillä. Eikä olo ole maagisesti parantunut nyt kun voin lukea itseni lähes hoikaksi.

jännä juttu ku läski sai nobelinkin. eihän meistä läskeistä pitäis olla mihinkään.

Vaikkei meiltä ns. maallista hyvää puutu, elämänarvoni ovat muutekin hieman erilaiset (tärkeintä elämässä ei todellakaan ole mm. laihuus ja mahdollisimman korkea asema).

6/11

Niin, ilmeisesti yksi arvoistasi on, että haluat vanhana sairastua verisuonitauteihin ja sydäntauteihin yms. Ja jonkuin polven tekonivelen voit unohtaa eläkepäivilläsi, kun paikat käy kramppaamaan - niitä ei edes lihaville laiteta, kun ne eivät mitään älytöntä painoa kestä.

Äitini oli sairaalassa ja vieressä oli joku 60v, erittäin lihava nainen, joka ei päässyt kävelemään. Lääkäri oli tyynesti todennut, että laitetaan teidät nyt kotiin laihtumaan ja palataan asiaan kun painoa on pudonnut ainakin 40 kiloa.

Juu, joten kyllä on minulla erilaiset elämänarvot kuin tuollaisella naisella, ja jos joku minua pinnallisena sen takia pitää, että haluan olla vanhempana hyväkuntoinen (mihin hoikkana on tietysti paremmat tsäänssit), niin voi ihan rauhassa pitää sitten minua pinnallisena. Olen mieluummin vanhana liikkumaan pääsevä pinnallinen hoikkis, kuin luuvaivoja poteva, kotiinsa sidottu tankero.

Minua kyllä ihmetyttää, että lihavat itse näkevät painossaan vain "rentoutta, toisten hyväksymistä jne". Mitä ihanaa siinä on, että on elintapojensa vuoksi sitten vanhana sitten niin raihnainen,että hyvä kun pääsee kilojensa kanssa liikkumaan. Katsokaapa vaan joskus satavuotiaita. Sitten kysymys: oletteko nähneet ainuttakaan ylipainoista satavuotiasta? En minäkään.

Ja nyt olen tietysti aivan aivoton pinnallinen tyhmä kana av-mamma, kun arvostan hyvää elämää eläneitä ja terveellisesti ikänsä syöneitä / liikkuneita satavuotiaita...

kun kököttävät soffalla vetämässä karkkia.

niin täällä loukkaantuvat kaikki joiden bmi on 23-28. Ei se nyt mielestäni ole vielä oikein kunnon fläsä. Mitä mieltä ne on, joiden bmi huitelee siellä kengännumeron tienoilla eli 37 ja siitä yli?

Ok, terveyden kannalta sekin olisi hyvä pudottaa, ja ehkä pudotankin jossain vaiheessa. Olen kuitenkin hyvässä kunnossa kuntotestin mukaan ja harrastan liikuntaa, joten enpä usko että MINUSTA sinun kannattaa niin huolehtia. Huolehtisit niistä jotka eivät jaksa ja välitä liikkua tai tiedosta näitä asioita ollenkaan. Teet kummallisia päätelmiä muutamasta lauseesta..



6/11 ja mikä lie..

Ja ei kukaan niistä nauti kiloistaan, päinvastoin. Hassuinta mun mielestä on se näissä kavereissa että, ovat kokeilleet jos minkälaista vippaskonstia kilojen karistamiseen. On ollut laastareita käytössä ja tärinäpöytää, on kokeiltu erilaisia ruokavalioita, kaalikeittodiettiä yms. Mutta eivät ne ole auttaneet. Yksi pääsi painovartioissa ihan kivoihin tuloksiin, mutta jättti sen kesken, ei jaksanut käydä!



Olen joskus sanonutkin että, "liikkukaa enemmän ja katsokaa mitä suuhunne pistätte, ei hiivalla paino tipu"

eli olen mittapuusi ja katsantokantasi mukaan LÄSKI.

Painan 84 kiloa, pituutta minulla on 168cm.



Kysyit, että vituttaako minua.

Vastaukseni sinulle on, että ei oikeastaan vituta.

Joskus kun olen oikein hoikkien ystävieni kanssa viihteellä, tunnen todella suurta mielihyvää, sillä olen yhtä suosittu kuin he. Heitän läppää ja nauramme koko poppoo. Miehet ovat kiinnostuneita ihan samalai kuin 52 kiloisenakin.



Olen itsevarma, iloinen ja tyytyväinen elämääni.

Ensi viikolla lähden rannalle ja altaille löhäilemään, eikä vituta ajatus siitäkään, että selässä näkyy toisella puolella läskiä! Reisissäkin on läskiä ja vatsassa.

Rusketan maatessani vatsaani rullaamalla housuja alemmaksi. =)

Jotenkin se vatsa näyttää kauniilta kun se on ruskettunut kevyesti.



Vitsit, mä oikeesti rakastan mun kroppaani ja elämääni ylipäätään.

joten anteeksi vaan, kysyn rusina-aivoineni yhden tyhmän kysymyksen lisää. onko niin, että ne jotka ovat tyytyväisiä ylipainoisina, ovat olleet ylipainoisia aina tai kauan? siis vähän yleistäen, jotkuthan eivät ole tyytyväisiä koskaan ja jotkut taas hoikkina sekä ylipainoisina ja jotkut jotain siltä väliltä..



mietin vaan siksi, että itse olen suurimman osan elämästäni ollut hoikka, mutta on ollut joitakin aikoija, jolloin olen lihonut. silloin olen aina miettinyt, että miten joku voi olla lihavana tyytyväinen vai onko se vain niin että siihen ajan myötä tottuu?

Joku mainitsi tuossa omaksi BMI:ksi 27. Lueppas uudelleen se aloituspostaus. Ok?



Ja mitä tulee läskien menestymiseen työmailmassa, jälleen on muiden kirjotukset laitettu minun suuhun. Joku tuossa öykkäröi, että koska olen laiha, minulla on rusinat aivojen paikalla (mikä on fysiologisesti melko kummallista). Niin napautin takaisin, että kyllä laihojakin menestyjiä on (laihoja löytyy mm. yritysten johdosta). Josta taas joku läski pääsi aasinsillan kautta siihen, että maailmantalouden taantuma johtuu laihoista ihmisistä (SIC!)

sen suurempaan terveyteen johda. JA varsinkin tällainen ap:n harrastama läskivaino johtaa vain suurempaan joukkoon syömishäiriöisiä ihmisiä.



Sä saat ap. toteuttaa elämässäsi ihan mitä arvoja haluat, mutta jätä muut rauhaan. Jos sulla on kerran hoikkana niin hyvä ja ihana elämäm, niin miten sä jaksat kantaa noin suurta aggressiota mallistasi poikkeavia kohtaan? Normaalilla ihmisellä, jolla on hyvä olo itsensä kanssa, tulisi ehkä ensimmäisenä mieleen myötätunto ja auttamisenhalu, jos näkee jonkun järsivän (tai olettaa niin). Mikä sussa ap. on pielessä, kun sä olet noin ihmisvihamieline`n?



Mä veikkaan, että sun hoikkuutes ei kuitenkaan ole tuonut sulle kaikkea sitä hyvää maan päällä, mitä sen ainakin Cosmopolitanin kuvaston mukaan pitäisi tuoda, ja nyt sua vituttaa. Ja kun on vähän heiveröinen itsetunto, niin sitä voi aina yrittää vahvistaa lyttäämällä muita, ja keksimällä heille kuvitteellisia luonteenpiirteitä ja muita ällötyksiä, jotta saa oikeutuksen vihalleen.



Jos sulla yhtään YHTÄÄN on normaalia järkeä, empatiakykyä ja käsitystä ihmisen psyykestä, sä ymmärrät, että jokaisen lihavan tarina on erilainen, lihavuus johtuu paitsi suoranaisesta liikaa syömisestä, ennen kaikkea niistä syistä sen syömisen takana. Ei se ole vain laiskuutta ja tyhmyyttä ja mukavuudenhalua, vaan yleensä taustalla on jotain suurempaa häikkää tunnepuolella, jota ko´mpensoimaan syömällä liikaa.

163cm/96kg, kelpaako?



En nauti läskeistänii, MUTTA ne eivät oikeastaan haittaakaan. Ne ovat yhdentekevä asia elämässäni.



Nautin elämästäni. Minulla on todella hyvä mies, aurinkoinen lapsi ja ne normaalit keski-ikäisen ja keskiluokkaisen ihmisen statussymbolit. Opiskelen mielenkiintoisia asioita amk:ssa.



Mutta se perimmäinen syy miksi olen sinut itseni kanssa ja miksi elämäni on niin hyvää: Olen hyväksynyt etä minä olen minä, menneisyyteni on muokannut minut tällaiseksi. En piittaa lainkaan siitä mitä muut ihmiset ajattelevat. Se ei kiinnosta minua, eikä edes kuulu minulle. Olen elämästäni tilivelvollinen vain itselleni ( toki jossain määrin perheellenikin). Tyytyväisyyttä elämääni lisää se että olen repinyt itseni epämieluisesta työstä ja pyrin eteenpäin.



Lisäksi vielä olen sellainen ihminen etten muutoinkaan arvostele ketään ulkomuodon perusteella. Itse asiassa minua eivät ventovieraat edes kiinnosta. En koskaan ajattele vastaan tulevista ihmisistä mitään. Tavallaan en edes näe heitä. Minusta outojen ihmisten arviointi on jotenkin kummallista ja ennen kaikkea turhaa.



Ja ne terveysvaikutukset. Asioiden tila on minulle tyydyttävä kun pystyn huolehtimaan itsestäni ja läheisistäni. En edes haluaisi elää kovin vanhaksi. Mitä sitten jos kuolen 60-vuotiaana? Silloin on minun aikani mennä ja sillä hyvä. Harvan yli 80-vuotiaan (laihankaan) elämä on kovin helppoa ja kivutonta, onko se sitten tavoiteltavaa? Elämän keinotekoinen pitkittäminen kovin paljon yli 70:n vuoden on minusta epäeettistä (jo ihan luonnonkin kannalta).

Monesti tykkäisin jostain vaatteesta mutta se ei sitten istu päälle. Mulla on ylimääräisiä kiloja n 20kg. En ole sinut itseni kanssa. Pidän kyllä seksikästä, koska olen ylpeä rinnoistani ja muutenkin mulla muodot sentään menee jotenkin "OK" eli ei ole vatsan seudulla kaikki. Kyllä mä joraan yökerhossa.



Tässä erilaisten sairauksien keskellä olen todennut että millekään muulle en voi oikeastaan yhtään mitään paitsi sillä millaisena itseni kannan. Tällä hetkellä pitäisin ennemmin nämä kilot jos saisin ne kymmenen murhetta pois ja elämääni valoa. Mutta toki mulla on haaveena itseni vielä kuntoon laittaa - en tavoittele mitään mallimittoja mutta hyvän fyysisen kunnon haluan niin kuin joskus ennen lapsia oli.



Kun kuljen kaupungilla, en mieti mitä muut ajattelee. Elän vain tämän yhden elämän eikä nämä kilot kuitenkaan vaikuta. Mutta tosiaan tiedän että voin itseni pelastaa jos haluan. Siitähän se on kiinni...

35 kg laihtunut ex-läski

Olen sairauteni takia lihonut parin viimeisen vuoden aikana järkyttävästi ja paino alkaa olla kolminumeroinen normaalipituisella naisella. Minulla ei ole muita vaihtoehtoja laihtuakseni kuin jättää lääkitys pois ja kuolla tautiini tai jatkaa lihoamista. Näitä kommentteja lukiessani alkaa tuntua viisaammalta jättää vain lääkitys ja kuolla laihana :/

Eiköhän kirjoittaja tarkoittanut sitä, että aloittajan kirjoitus oli niin typerä, että aivojen tilalla on todnäk rusinoita. Eli ei niin, että laihat on typeriä.

Ja mitä tulee läskien menestymiseen työmailmassa, jälleen on muiden kirjotukset laitettu minun suuhun. Joku tuossa öykkäröi, että koska olen laiha, minulla on rusinat aivojen paikalla (mikä on fysiologisesti melko kummallista). Niin napautin takaisin, että kyllä laihojakin menestyjiä on (laihoja löytyy mm. yritysten johdosta). Josta taas joku läski pääsi aasinsillan kautta siihen, että maailmantalouden taantuma johtuu laihoista ihmisistä (SIC!)

Oli niitä sitten 2 tai 30. Koskaan en ole ollut täysin tyytyväinen painooni kun ehkä viikon verran paaston jälkeen. Tälläkään hetkellä ei ole montaa ylimääräistä kiloa, mutta siltikin ärsyttää kun en pääse lenkille, kun mies on koko ajan töissä.



Minun perusonnellisuuteni ei kuitenkaan ole kiinni kiloista, vaan siitä, että lapset voivat hyvin, että mieheni rakastaa minua ja minä häntä, että meillä on ihana koti, turvallisessa maassa, ja sukulaisilla on kaikki hyvin.



Innolla odotan joulua ja jouluisia herkkuja. Tammikuussa on kiva aloittaa taas kevyt elämä ja livahtaa väkisin lenkille, kun mies tulee töistä, kun aurinkokin on pitempään esillä.



Rakastetaan nyt ruokaa, eikä lässytetä läskeistä! Jouluna ei tarvitse laihduttaa.