Miksi sanotaan että poikia on vaikeampaa kasvattaa kuin tyttöjä???

että tyttöjä kasvatetaan enemmän kuin poikia ja heiltä edellytetään hyvää käytöstä jo varhain. Niinpä poikien 'vaikeus' johtuu osittain siitä että heidän ajatellaan voivan kasvaa kuin pellossa.

mikä tutkimus? Laita viitetietoa.

Lainaan tähän Jari Sinkkosta epäsuoraan: pojalla joka "tappelu"-leikin (paini tms. nujuaminen) on hikinen mutta hymyilee, on asiat hyvällä tolalla.

Lapseni ollut aina tosi vilkas ja empatiaa voi todellakin opettaa.

Hyvät kirjat,

keskustelut oikeasta ja väärästä,

nuket, kotileikit, kauppaleikit

hoivaleikit ja

lapsen ohjaaminen tilanteissa.

Silti lapseni rakastaa pyssy leikkejä, mutta osaa myös hoivata nukkea.

hankalampia, kieroilevat, ja osaavat olla hankalempia kuin pojat. Pojat on enempi simppeleitä, eivät vatvo niin paljon turhaa jne. Toki riippuu niin hirveästi luonteesta, meillä on hyvin eriluontoisia lapsia, riippumatta sukupuolesta.

olin kauan ennen omien poikien syntymää lasten päivähoidossa useita vuosia töissä ja jo silloin huomasin tuon kieroilun. Tyttöihin ei voinut luottaa. Sanoivat yhtä mutta tekivät toista.

hullu niin sanoo????? Mulla 2 poikaa ja yksi tyttö ja kyllä se tytön kasvattaminen on monin verroin hankalampaa kuin noiden poikien edes yhteensä.

terv 2 tytön äiti, toinen tyttö rasavilli, toinen rauhallinen.

hullu niin sanoo????? Mulla 2 poikaa ja yksi tyttö ja kyllä se tytön kasvattaminen on monin verroin hankalampaa kuin noiden poikien edes yhteensä.

ruokaan ja ruokailuun, johon panostetaan ja ruokaa syödään nauttien.



Suomessa syödään alle vartissa oli tarjolla mitä tahansa. Siinä ei tosiaan ehdi muuta kuin liata lautasen ja paidan.



Riehumisesta: jos pojilta kielletään liikunnan riemu pitämällä sitä riehumisena, niin varmasti väsyneenä ja hermostuneena pojat riehuvat väärässä paikassa väärään aikaan. Mielestäni pojat, jotka saa sopivasti fyysistä aktiviteettia päivän mittaan, osaavat myös rauhoittua.



Minä olin esikoiseni kanssa juuri sellainen kieltäjä-äiti, kaikki raisu oli todella rasittavaa. Meillä on nyt kolme poikaa ja todellakin olen oppinut läksyni. Annan poikien rakentaa, pelata, juosta, pyöräillä, kieriä ja painia. Yleensä näissä hommissa kuuluu ylimpänä nauru ja ilo. Monesti tulee myös itku, jolloin selvitetään asiat ja pyydetään anteeksi. Poikien yhdessä oleminen ja kavereiden kanssa leikkiminen on aina yhteisesti päätettyä, jos painitaan, kaikki painii. Jos rakennellaan, kaikki rakentaa.



Hikisen päivän jälkeen on mukavaa istua vain oman huoneen lattialla ja rakentaa legoja tai piirrellä tai lukea. Pojat tarvitsee aikaa myös rauhoittumiseen.



Äitinä olen sellainen, etten tee perheen miespuolisille kaikkea valmiiksi. Meillä pojat kattaa pöydän, korjaa likaisia astioita, vie omat pyykkinsä, korjaavat omat sotkunsa, siivoavat omat huoneensa ja petaavat sänkynsä aamulla.



Jos äiti tekee nämä kaikki, niin ei ne siinä opi muuta kuin erottelemaan naisten ja miesten työt. Meillä koti on yhteinen, joten kodin hoitaminenkin on yhteistä!

Itselläni on 5v tyttö joka on kuin ruutitynnyri, ja sellainen hän on ollut syntymästään saakka. Hurjan vilkas, temperamenttinen, älykäs, herkkä, omapäinen...Laiska. Ei pysy hetkeäkään paikoillaan paitsi kirjoittaessaan jotain mitä itse tahtoo tai kasatessaan palapeliä. Ei tottele, ei sitten ketään eikä millään vaikka kasvatuksen puutteesta ei voida puhua. Pikkuveli on taas aivamn eri maata: rauhalllinen, kiltti, lempeä, mietteliäs, avulias, myös herkkä ja älykäs mutta hillitsee jo nyt itsensä paljon tytärtäni nopeammin ja paremmin suuttuessaan. Minusta kyse on puhtaasti temperamenttieroista, ei sukupuolesta.

Siis kun joku epäili että puhutaan elämänilosta vaikka toinen riehuisi kuin seinähullu. Minkäs minä sille mahdan että poika hymyilee kuin Hangon keksi nähdessään minut, juoksee syliini huutaen "äitiiii", rutistaa ja hyppii pois nauraen? :/ Jos utelias, vilkas ja liikkuvainen poikani rakastaa elämäänsä, kuinka se on teiltä nirppanokilta pois??



Ps. Hän osaa kyllä rauhoittuakin ja keskittyä mm. kirjoihin. Pöytätapoja saa opettaa tosissaan, innostuu kun näkee esim. tomaattia lautasella ja alkaa hihkumaan...että juu-u, anteeksi vaan siitä elämänilosta. Eiköhän sekin saada päivähoidon myötä kitkettyä pois ;(.

Meillä esikoinen on tyttö ja nyt teini-iässä, 8-vuotias poika on siihen verrattuna niin helppo, tyttökin oli sellanen ennen murrosikää. Sitähän sanotaan että tytöt on murkkuiässä pahempia kuin pojat, toivottavasti pitää paikkaansa, mä en kestä jos vielä kamalampaa on tiedossa kun poika on murkku :)

Meillä 2-vuotias poika riehuu, kielsi sitä tai ei. Hän on pienestä asti ollut vilkas ja elämäniloinen, pomppii riemusta päivittäin eikä suostu nököttämään sievästi videoiden edessä kuten kaverin tyttö. Anteeksi nyt vaan kovasti etten ole "kasvattanut" hänestä passiivista :D.

Välillä toivon, että meidän kuopuskin olisi tyttö! Sydäntä särkee, kun tyttö haluaa aina olla mieliksi, kaunis ja antaa periksi! Todellakin olemme yrittäneet paneutua siihen, että tyttökin osaisi sanoa mielipiteensä, osaisi haluta (jotain muuta kuin miellyttämistä) eikä jäisi isoveljien jalkoihin. Pelkään, että aikuisena hyväksikäytetään ja saa jotain mielenterveyden häiriöitä... Musta on ihanaa, kun noi pojat riehuu ja osaavat ilmaista itseään!

Meillä 2-vuotias poika riehuu, kielsi sitä tai ei. Hän on pienestä asti ollut vilkas ja elämäniloinen, pomppii riemusta päivittäin eikä suostu nököttämään sievästi videoiden edessä kuten kaverin tyttö. Anteeksi nyt vaan kovasti etten ole "kasvattanut" hänestä passiivista :D.

Anna vaan poikasi olla reipas oma itsensä. Olisi kauheaa kahlita tuollainen elämänilo ja liikunnallisuus. Harmi että monet niin yrittävät kuitenkin tehdä ymmärtämättä poikien ja tyttöjen luontaisia eroavaisuuksia.

Meillä myös 8-vuotias koululainen joka on tietyissä rajoissa saanut toteuttaa "poikien juttuja". Ja hui kauheaa, hänestä on kasvanut empaattinen, hyväkäytöksinen ja reipas koululainen.

Empaattisuutta, hyviä käytöstapoja ja muita asioita voi pojalle menestyksellisesti opettaa lannistamatta kuitenkaan niitä poikamaisia ominaisuuksia (jotka tosiaan kuuluvat asiaan).

Tyttö 3 v. on aika tinttaiita, omapäinen, kun taas poika 4 v. on "kiltti" ja rauhallinen. Pojan kanssa pystyy neuvottelemaan, tytön kanssa välillä ollaan "ihan pulassa".

eli tyttö oli vielä hyvin pikkuinen ja poika jo jotain ymmärsi ja oli sillä lailla fiksumpi joka tapauksessa.

Hankalampi pojasta tuli sitten siinä vaiheessa, kun tytön kanssa alkoi helpottua (eli kun tyttö alkoi ymmärtää paremmin puhetta ja puhua).

Nyt kun ovat koululaisia, niin poika on tohelo ja tyttö tunnollinen - ja tätä on jatkunut jo vaikka kuinka kauan.

liikkuvaisia, vilkkaita useinmiten, rajumpia ja pojat keksivät yhdessä monesti kaikkia vähän ei sallittua.

Pojat on huomattavasti raskaampia, kuin paikallaan nykertävät tytöt.

Antaa poikien olla poikia heitä tuomitsematta.

Pojat on taas hauskoja verrattuna tyttöihin, koska se elämänilokin heistä pulppuaa.

että ranskalaiset pojat ovat kohteliaita ja jaksavat istua kokoa aterian ruokapöydässä ja syövät haarukalla ja veitsellä eivätkä käyttäydy vieraisilla kuin paviaanit?



suuri osa tyttöjen ja poikein eroista on KEKSITTYJÄ.

Suomessa on tämä "pojat on poikia" -veruke, jonka varjolla jätetään kasvattamatta.

Annetaan mellastaa ja riehua päättömästi ja se on muka jotain "elämäniloa". Huoh.

että ranskalaiset pojat ovat kohteliaita ja jaksavat istua kokoa aterian ruokapöydässä ja syövät haarukalla ja veitsellä eivätkä käyttäydy vieraisilla kuin paviaanit? suuri osa tyttöjen ja poikein eroista on KEKSITTYJÄ.

istua paikallaan yhtään paremmin kuin suomalaisetkaan. Osaavat kyllä sanoa please ja thank you, mutta ihan samanlaista nykimistä ja hytkymistä se ruokapöydässä istuminen on kuin Suomessakin. Täällä kylläkin lapsille kivahdellaan paljon enemmän kuin Suomessa olen havainnut.



t. terveisiä Englannista

tytöt on jotenkin paljon monimutkaisempia :D aina taustalla joku muu kuin miltä päällepäin näyttää, mutta myöskin yleensä käytökseltään rauhallisempia ja myös helpommin menee puhe läpi, esim. jos riehuu rauhoittuu vähemillä komennoilla kuin poika



pojat taas ovat ihanan suoraviivaisia! toki vauhdikkaita, äänekkäitä ja kovakorvaisempia kuin tytöt, mutta minusta helpompia juuri siksi, että ovat niin suoria.



meillä 2tyttöä ja 2poikaa

liikkuvaisempia ja heidän itsekontrollinsa kehittyy tyttöjä jäljessä. Heille ei kertakaikkiaan vain ole yhtä tärkeää olla samalla lailla kilttejä poikia kuin tytölle olla kilttejä tyttöjä. Siksi he voivat olla paljon kovakorvaisempia. He unohtavat helpommin.



2v vanhempi poika voi hyvin olla vieläkin huolettomampi kuin pikkusisko, vaikka kuinka yrittäisi saada poikaa ottamaan itselleen samanlaisia tavoitteita, hän ei välttämättä katso sitä aiheelliseksi.



Riippuu tietysti vanhemman luonteestakin, mikä tuntuu vaikealta käytökseltä.