Kunpa en olisi koskaan hankkinut lapsia

Mies hoitaa lapsia kyllä minkä töiltään ehtii, mutta tekee pitkiä päiviä ja on viikonloppuisinkin töissä. Kyllä hän tietää miltä musta tuntuu ja on nyt luvannut yrittää tulla aikaisemmin kotiin. Muita hoitajia meillä ei oikein ole.

Nyt hankkimaan se mll heti jo tänään soittelet. Ja tulevaisuutta ajatellen: Onko teidän paikkakunnallanne puistotätitoimintaa? Lapset tunniksi, pariksi päivittäin sinne. (Ei kyllä auta baareiluun, mutta saat olla hetken yksin)

Mies hoitaa lapsia kyllä minkä töiltään ehtii, mutta tekee pitkiä päiviä ja on viikonloppuisinkin töissä. Kyllä hän tietää miltä musta tuntuu ja on nyt luvannut yrittää tulla aikaisemmin kotiin. Muita hoitajia meillä ei oikein ole.

mutta miksi äitiyden ja "vapauden" tulisi olla täysn toisena poissulkevia? Itse näen ystäviä ja pääsen "maailmalle", vaikka kotona odottavat 3- ja 5-vuotiaat lapset. Joko isä hoitaa heitä sillä aikaa (ja isä itsekin pääsee vastaavasti kulkemaan) tai sitten viedään lapset isovanhemmille. Torstaina lähden neljäksi päiväksi ystävän luokse Pohjois-Suomeen, siinä sitä saa istua iltaa rauhassa viinilasin ääressä. Mies taas lähtee parin viikon päästä omalle retkelleen. Tehdään molemat lyhyiä reissuja yksin, mutta tottakai myös yhdessä koko perhe. Kahdestaan miehen kanssa poiketaan syömässä tai elokuvissa, lapset ovat sillä aikaa mummolassa (mutta yhtä hyvin voisivat olla ystäväperheen luona tai vaikka HopStopissa).

että kaikilla vanhemmilla ei ole lähellä tukiverkostoa, eikä välttämättä varaa palkata mll -hoitajia.Itselläni tämä tilanne.



Minulla on "nuoret" vanhemmat, mutta he eivät mielellään ota lapsiani 6v.& 1,5v.hoitoon.



Miehen vanhemmat on tavannu lapsemme muutaman kerran.

Mies on ainut, joka hoitaa lapsia kun haluan käydä jossakin. Hänen kanssaan sovittaessa täytyy sitten huomioida myös hänen työt, on yksityisyrittäjä.



Jos elää vain ja ainoastaan lasten kanssa vuosikaudet, jokainen äiti/isä väsyy siihen, vaikka kuinka rakastaisi lapsiaan.



Mä olen sitä mieltä, että äidin/isän säännöllinen oma-aika, antaa lapsille terveen vanhemman.

että voisit pistää heidät hoitoon?



tiedän erään jolla 4 lasta ja jäi itse lepäämään kun tuli kotiäidistä burn out. lapset olivat tarhassa puolipäivähoidossa puoli vuotta ja tilanne heillä helpottui.



oma jaksaminen pitää nyt sun ap hoitaa jotenkin kuntoon! puhu miehelles että nyt apua jostain hommaa että sä et pian jaksa ollenkaan!



tsemppiä ap!!

äläkä välitä noista typeryyksien huutelijoista - joidenkin ihmisten on vaikea, ellei mahdoton asettua toisen asemaan tai ymmärtää tuntemuksia, joita ei ole itse käynyt läpi.



Minulla on kaksi pientä lasta ja meilläkään ei ole liiemmälti hoitoapua tarjolla, joten olen itsekin ollut joskus todella uupunut ja pohtinut mitä tuli tehtyä, enhän minä tähän pystykään, saisinpa olla taas ihan yksin. Kun sitten ensimmäistä kertaa sain olla pari vuorokautta ihan itsekseni, olin aluksi aivan onnen huumassa, mutta levättyäni aikani tajusin, että olo ja elo tuntui ihan sisällyksettömältä ilman lapsia. Uskon, että kun sinäkin saisit levätä, alkaisit ikävöidä lapsiasi suunnattomasti! Neuvoja tilanteen ratkaisuun en osaa antaa, mutta jotenkin sinun pitäisi saada nyt omaa aikaa.



Älä pelästy negatiivisia tunteitasi, ne kuuluvat äitiyteen. Olet varmasti hyvä äiti ja kaikki kääntyy vielä paremmaksi. Lähetän sinulle täältä ison virtuaalisen halauksen. :)

Itsekin olin raivosta ja uupumuksesta pakahtumaisillani, kun hoidin kotona kolmea pikkupoikaa aikoinaan. Mietin sata kertaa että lähden lätkimään ja jätän sen miehen kantamaan vastuunsa mokomista riiviöistä.



mutta nyt kun pojat on 10-14v, he ovatkin aivan ihania, minulla on omaa aikaa ihan riittävästi heidän ansioistaan vaikka meiltä löytyy jopa vauva ja 4v heidän lisäkseen. Mutta heistä on niin paljon enemmän apua kuin jostain surkeasta ukosta. Voin olla ihan hyvin koko päivän koneella tai kaupungilla shoppailemassa, kun pojat hoitavat kaiken :)

Itse asiassa juuri niin voi tehdä että soittaa sossuun ja sanoo että hakekaa lapset pois. Tiedän ihmisiä jotka niin ovat tehneet ja heidän lapsensa otettu huostaan. Ja tää nyt ei oo mitään tutun tutulta kuultua, vaan äitini on sijaisäiti ja pari sisarustani tulivat perhekotiimme juuri sillä tavalla, että heidän äitinsä ilmoitti sossuun ettei halua enää hoitaa heitä ja sitten heidät otettiin huostaan.

Itsekin olen kärsinyt masennuksesta yms. mutta en kyllä oikeasti koskaan ole ollut valmis lapsistani luopumaan.



Kannattaisiko elää sitä omaa elämää ennen kuin niitä lapsia alkaa tehdä, jos tuollaiset menohalut vielä on? Lapset kasvavat, nyt on se vaihe elämästä että sinun on kyettävä laittamaan lasten tarpeet omiesi edelle, mutta se on väliaikaista. VOisko saada neuvolan kautta vaikka perhetyöntekijän kotiin?

mitenkään viikonlopuksi yksin jonnekin, vaikka toiseen kaupunkiin, kylpylään ym?

Minä vietin juuri päivän (ja vain yhden ainoan päivän!) ystäväni luona toisessa kaupungissa ja nukuin yön yksin hotellissa. Se oli minulle aivan mahtavaa luksusta, mennä ja tulla miten halusin, olla vaan oma itseni enkä aina ensisijaisesti äiti.

En osaa selittää, mut vaikka kotoa lähtiessäni olin tosi stressaantunut, aloin jo junassa olla jotenkin myönteisempi ja valoisampi. Kun tulin kotiin, mietin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, kuinka hyvin minulla on asiat; on ihana mies, kaksi tervettä lasta ja turvallinen koti.



Luulen, että jos saisit edes pari päivää olla itseksesi, nukkua hyvin, nauraa ystäviesi kanssa, käydä vaikka baarissakin, jaksaisit taas iloita perheestäsi.

mahtava nykyajan asenne itsekäs. baarin maailman tärkeintä ja biletys ja matksutelu