nykyajan isovanhemmat eivät jaksa hoitaa

mitne hirveän raskasta se lapsenlapsen hoitaminen muka on. Okei, jos pentu on ihan silmitön, niin silloin voi katsoa peiliin, ja miettiä kannattaisiko niitä vähän kasvattaa, mutta ihan tavallisen lapsen/lasten hoitaminen vaikka kerran kuussa yön yli ei oikeasti ole kovin vaativaa.



Varsinkaan yli 3-vuotiaan kohdalla, kun mitään perushoitoa, vaipanvaihtoja, syöttämisiä jne ei enää tarvitse tehdä, niin mikä siinä on niin raskasta?



T: Yksi joka hoitaa mielellään omat ja muidenkin.

ymmärrä jo lapsia suunntellessa, että niistä tenavista on sitten vastuussa seuraavat parikymmentä vuotta eikä se vanhemmuus lopu koskaan? Aina ei ole kivaa ja aina ei jaksais, mutta vastuu on silti kannettava. Sitä se vanhemmuus on. Ja se kuuluu ensisijaisesti niille lapsen vanhemmille, ei isovanhemmille.



Ja oikeasti ihan puistattaa joidenkin aiempien kirjoittajien kertomukset omien vanhempiensa vastuunpakoilusta. Onneksi olen saanut elää rakastavassa kodissa ja saanut turvaa ja hoivaa. Kiitos siitä vanhemmilleni!

Isovanhemmat eivät ainakaan meillä ole "hoitaneet" lapsia koskaan kuin ehkä pari kertaa vuodessa päivän pari. Tuskin voi olettaa että perusterve 65-70 vee isovanhempi tästä menee ihan loppu-tilaan.

Mutta - oletkos ap miettinyt seuraavaa. Meidän vanhemmat kun syntyivät 40-50-60 luvuilla niin silloin oli vielä vanhempien arvostus ja kunnioitus _hieman_ erilaista kuin nyt. Eli he kohtelivat vanhempiaan huomattavasti arvostavammin ja kunnioittavammin nuorina kuin nämä 70-80-90 luvulla syntyneet koskaan. Voisiko olla niin että metsä vastaa niin kuin sinne huutaa. Voisiko? Kas kummaa - jos ei ole kunnioittanut ja arvostanut vanhempiaan nuorena vaan kettuillut niin ehkäpä ne vanhemmatkaan eivät nykyisin ole kiinnostuneet pätkääkään lastensa auttamisesta.

Ei ne 40-60- luvun ihmiset ole olleet yhtään sen kummempia kuin me myöhemmin syntyneetkään. Sitä voi miettiä miksi ja kenen masinoimana me olemme halunneet yhteiskunnasta sellaisen, että lapsilla on vain oikeuksia, ja silmille saa hyppiä loputtomasti. En minä ainakaan ole ollut ajamassa asioita tähän jamaan.

PS. Meillä lapset kohtelevat aikuisia kunnioittavasti, eivätkä tosiaan huutele mitään "sä et mua määrää"-sontaa. Eikä tule kuuloonkaan, että teini-iässä aukoisivat turpaansa ja haistattelisivat. Se EI ole mikään teinin perusoikeus ja suoranainen velvollisuus. Niitä tunteita voi purkaa vähän fiksumminkin.

Vanhemmathan on niiden lasten kanssa pääsääntöisesti koko ajan, kalenterin ja kellon ympäri. Heillä on hoitovastuu. Isovanhemmat taas parhaassa tapauksessa jeesaavat silloin tällöin esim. työreissun tai muun vastaavan aikana. Max muutama päivä, kerran pari vuodessa. Aivan turha vedota siihen, että kun isovanhemmat ovat hoitaneet omansa, niin blaa blaa blaa.

Kun isovanhemmat ovat jo omat lapsensa hoitaneet,niin vieläkö heidän pitää hoitaa lapsenlapsetkin? En ymmärrä, miksi isovanhempien pitäisi hoitaa lapsia. Parempi jättää lapset tekemättä jos ei jaksa hoitaa eikä uskalla lapsenvahdeille lapsia jättää.

Muuten, paljonkos sinä autat näitä isovanhempia? Vai onko niin, että heidän pitäisi hoitaa sinun lapset ja vastapalvelukseksi ivät saa mitään?

Lastenlasten mielessä mummolassa on kivaa ja jännää ja isovanhempien kanssa tehdään kivoja juttuja. Leivotaan ja veistellään linnunpönttöjä ja käydään kalassa tai kuunnellaan niiden juttuja. Välillä syödään lättyjä ja muussia ja lihapullia. Todella rankkaa kaikille.

Mua ihmetyttää toisaalta kanssa mitne hirveän raskasta se lapsenlapsen hoitaminen muka on. Okei, jos pentu on ihan silmitön, niin silloin voi katsoa peiliin, ja miettiä kannattaisiko niitä vähän kasvattaa, mutta ihan tavallisen lapsen/lasten hoitaminen vaikka kerran kuussa yön yli ei oikeasti ole kovin vaativaa.

Varsinkaan yli 3-vuotiaan kohdalla, kun mitään perushoitoa, vaipanvaihtoja, syöttämisiä jne ei enää tarvitse tehdä, niin mikä siinä on niin raskasta?

T: Yksi joka hoitaa mielellään omat ja muidenkin.

Mutta jahka lapsi on täysi-ikäinen ja minä sitten noin kuusikymppinen, en takuulla hoida enää yhtään lasta.

suurta ikäluokkaa, joka haistatteli kaikelle vanhalle, niin vanhemmille sukupolville, sotaveteraaneille kuin perinteillekin. Harva sukupolvi on ollut yhtä EPÄKUNNIOITTAVA kuin he. Et juuri taida mitään tietää...

lastenlapsiaan. Esim. itselläni toinen mummo oli sellainen perinteinen "pullantuoksuinen" ja toinen taas entinen hienostorouva jolla oli omien lastensa lapsuuden aikana ollut palvelijoita apuna. Tämä jälkimmäinen oli kyllä meillä vieraana aina juhlapyhinä mutta ei koskaan hoitanut meitä lapsia.



Tuntuu että täällä esitetään usein erilaisia "ennen äidit eivät koskaan masentuneet" tai "ennen synnytyksen jälkeen mentiin saman tien peltotöihin" -tyyppisiä väitteitä joilla ei voine olla mitään faktapohjaa. Vai löytyykö jostain muka oikeasti tilasto jossa kerrotaan kuinka suuri prosenttiosuus ihmisistä osallistui minäkin vuosikymmenenä lastenlastensa hoitamiseen, ja kuinka paljon he sitä tekivät?

Meillä isovanhemmat ovat vielä työelämässä, vaikka ovat 60v. joten en kehtaa heille lapsiani viedä. Muutenkin työelämän tahti on muuttunut tässä 30v. aikana ja tuntuu että mummot ja papat ovat aika väsyneitä... Jospa he kohta pääsisivät eläkkeelle. Itse ovat sanoneet että voi kun pääsis eläkkeelle että ehtis nauttia lapsenlapsista :)

onko ap tehnyt lapsensa omille vanhemmilleen, tarkoituksena hoitaa niitä itse vaan silloin kun huvittaa? Lapsia on kautta aikojen pitänyt hoitaa myös silloin kun ei itseä huvita. Ja se kahdenkeskinen aika. Mitähän luulette sen omien vanhempienne ja heidän vanhempien aikana olleen?

Minun vanhempani ja appivanhempani ovat hoitaneet enemmän kuin kiitettävästi. Mutta he kaikki ovatkin jo syntyneet ennen sotia.

ymmärrä jo lapsia suunntellessa, että niistä tenavista on sitten vastuussa seuraavat parikymmentä vuotta eikä se vanhemmuus lopu koskaan? Aina ei ole kivaa ja aina ei jaksais, mutta vastuu on silti kannettava. Sitä se vanhemmuus on. Ja se kuuluu ensisijaisesti niille lapsen vanhemmille, ei isovanhemmille.

Ja oikeasti ihan puistattaa joidenkin aiempien kirjoittajien kertomukset omien vanhempiensa vastuunpakoilusta. Onneksi olen saanut elää rakastavassa kodissa ja saanut turvaa ja hoivaa. Kiitos siitä vanhemmilleni!

pitäsi hoitaa vielä ne lastenlapsetkin kun ne aikuiset 30-40v lapset ei JAKSAAAA.

Lastenlasten mielessä mummolassa on kivaa ja jännää ja isovanhempien kanssa tehdään kivoja juttuja. Leivotaan ja veistellään linnunpönttöjä ja käydään kalassa tai kuunnellaan niiden juttuja. Välillä syödään lättyjä ja muussia ja lihapullia. Todella rankkaa kaikille.

sijaitsevatkaan? Mun isäni ei ole varmaan sitten nuoruusvuosien mitään linnunpönttöjä veistellyt, eikä ehkä 30 vuoteen käynyt kalassa.

Muutenkaan minun vanhempani eivät mitenkään automaattisesti vietä viikonloppuja tai aikaa yhdessä rattoisasti tarinoiden. He asuvat kaupungin keskustassa ja ovat muutenkin hyvin kaupunkilaisia. Äitini käy työssä, vaikka on 69v, vapaapäivinään hän käy jumpassa.

Pienet lapset ovat jatkuvasti viihdytettäviä pakkauksia, eikä mun vanhempien luona mitään "jänniä juttuja" ole.

Kyllä he lapsenlapsia silti ottavat kylään, mutta ei se noin 70-vuotiaille mitään herkkua ole.

kyllä se on toisinkin päin nykyään... Että kuinka moni luopuisi komeasta urastaan hoitaakseen omaishoitajana vanhempiaan. Isovanhemmilla ei ole mielestäni mikään velvollisuus hoitaa, jos he kokevat että voimat eivät riitä. Jos sinulle ei kelpaa muut hoitajat, ole sitten ilman omaa aikaasi ja ajaudu lopulta avioeroon. Kyllä hekin ilmeisesti käyvät töissä jos tuota ikää ovat, heille kuuluu oma vapaa-aikansa myöskin...

Mun äiti on 60v ja kyllä se on niin työvuosiensa stressaama ettei se jaksa mun lapsia vahtia. 10 vuoden aikana se on katsonut lapsiani ehkä kerran vuodessa ja musta sekin on suurta plussaa. Lasten vahtiminen on tänäpäivänä henkisesti rankempaa. Mä ainakin muistan mum mummolareissuista sen että yksinäni haahuilin missä huvitti vailla huolen häivää. Käytiin siskon kanssa kahdestaan uimassakin kun oltiin 6v ja 8v, otettiin autotallin katolla aurinkoa ja kiipeiltiin tikapuilla, leikittiin tienvieressä keräillen kukkia. Joo, oli ihanaa ja huoletonta aikaa, mutta oikeasti meitä ei kukaan vahtinut. Nykyisin se ei enää käy niin kuin itsekin olet ajatellut kun et nuorille tytöille uskalla lapsiasi hoitoon antaa.

Mut jos siskosi vie lapsia hoitoon niin pitäisikö sun puhua siitä? Että sä tosiaan tarvitsisit hengähdystaukoa.

Miksi hoidat jatkuvasti?

Anteeksi jos kysymys liian sopimaton..

todella harvoin, siis oikeesti todella harvoin, kukaan kattoo isompaa lasta edes paria tuntia, että pääsee mihinkään miehen kanssa kaksin. huvittavaa, että molempien puolelta kyllä itse pyydetään apua milloin mihinkin. me on tehty se päätös, jahka tuo pienempi tosta kasvaa vähän, niin hommataan vakihoitaja noille lapsille sitte vaikka rahalla, niin päästään joskus hoitamaan parisuhdetta ihan kaksinkin.

Monesti soittavat itse ja pyytävät isommat tytöt luokseen päiväksi. Molemmat käyvät töissä ja kun vapaata on niin ehdottavat usein kyläilyä. Muutaman kerran ovat käskeneet mun mennä ovella takasin kotiin vauvan kanssa kun isommat jää mummolaan :)

Joka ikinen kerta muistutan ettei he ole velvollisia hoitamaan mun lapsia. Olen itse lapseni halunnut pienillä ikäeroilla ja he myös haluan kasvattaa. Monestikaan kyläilyihin ei ole syytä mutta enpä vastaan laita. Otan ilon irti. Kuopuskin ollut kaksi kertaa yökylässä eli kolmen lapsen kaitseminen ei ole ongelma.

Myös siskoni ja veljeni hoitavat ja oma-alotteisesti kysyvät lupaa ottaa lapsia. Oisko kaksi kertaa lapset ollu hoidossa niin että me oltais kysytty. Äitini hoiti viime syksynä kahta vanhempaa lasta kun kuopus syntyi. Mies oli kotona klo 15 asti ja lähti töihin illaksi, äitini pääsi töistä klo 15 ja haki tytöt mummolaan kunnes mies haki he kun pääsi töistä. Kai me ollaan liian helpolla päästy eikä tiedetä mistään mitään mutta eipä haittaa. Olen onnellinen vanhemmistani jotka jaksaa ja HALUAA hoitaa lapsiaan! Isäni jo suunnitteli että ottaa lapset hoitoon kun jää eläkkeelle ettei tarvii päiväkotiin viedä. Esikoinen odottaa jo innolla kerhon alkua kun paappa on luvannut hakea kerhosta joinakin päivinä.



ja noista MLL:N hoitajista, kyllä ne osaa lapsia hoitaa. Minäkin olen 15v alottanut ja olin jopa viikon putkeen hoitamassa perheessä kun vanhemmat lähti ulkomaille lomalle. Olin silloin kyllä 17v. Hyvin pärjättiin ja hoitosuhde kesti monta vuotta kunnes muutin toiseen kaupunkiin. Voihan sitä ottaa ensin hoitajan niin että on myös itse kotona ja tutustua pikkuhiljaa..

Onneksi kyllä muunlaisiakin isovanhempia löytyy. Meidät välillä suorastaan "ajettiin" jonnekin, että isovanhemmat pääsivät hoitamaan.

Nyt kun lapset ovat jo isoja koululaisia, niin välillä isovanhemmmilla on niin ikävä (kun eivät ole päässeet virallisesti hoitamaan), että hakevat lapsia luokseen muuten vaan, tai tulevat meille kun lapset tulevat koulusta ja tekevät ruuan valmiiksi.

Tiedän kyllä, että me olemme olleet hyvin etuoikeutettuja, ja olemmekin kiitollisia. Toivottavasti meille annetaan joskun isovanhempina tilaisuus viedä perinnettä eteenpäin.