En enää tykkää lapsestani

ja kyllä se oli juuri noin, eli epäilee nalleaan "tahtoo toisen nallen" -> otetaan se nalle pois -> haluaa nallensa takaisin - > ei tarvi epäillä nallea.

luin uhmaikäosaston ja kyllä siellä puhuttiin juurikin myös 3,5 v uhmasta jne.

Kaikki sen kirjan temput on kokeiltu. Ja nuo epäilyhommat auttoivat kyllä niihin värkkäyshommiin. Myös se että jos uhkaa niin toteuttaa ja äiti/isä päättää on koko ajan käytössä.

Nyt tuntuu että ehkä ihan viimeisen viikon aikana on jäänyt e laskeutuva ymmärtäminen vähälle se koska 1 v on ollut vähän vaivainen (ilmeisesti allergiaa).

mutta tää ei oo tän viikon asia ja sillä lailla uusi käytösmalli.

Illalla juttelin pitkään ja hellittelin häntä ja juttelin kuinka paha mieli äidille tulee kun hän kiljuu niin ja yrittää estää juttelut. Kerroin että enhän mäkään tai se 1 v estä häntä leikkimästä ja juttelemasta hänen omien kavereiden kanssa. Tämä keskustelu on käyty niin monta kertaa (varmaan 100 kertaa) ja se saattaa auttaa seuraavana päivänä muttei kauhean montaa päivää.

ap

ap. Ja ihan ajatuksella että avutus sullekin. Toi nalle juttu on uhmaikäisestä 2 vuotiaasta ja senkin olet väärin järkeillyt.

Että teijän ongelma nimenomaan kiteytyy tohon viestiisi 44.



Eli sylikissa ja saatatte tuntikausia vaan plärätä yhdessä.

Ja sitten on minusta kumma että ihmettelet kun moikkaat tuntemattomia!



Meillä 3- ja 4- vuotiaat pojat leikkii kotia ja käy kotijuttuja myös läpi.

Jos puhun puhelimessa niin välillä toinen tulee häiritsemään mutta kun ärähdän niin menee pois ja odottaa vuoroaan.

Ruokapöydässä kun syödään niin kaikki koittaa selvittää asiaansa ja silloin saa taas jakaa puheenvuoroja.



Teijän lapsi kuulostaa ihan pissikseltä. Ei millään pahalla, mutta epäilen tapaasi kurittaa -siis laittaa jäähylle jäähyn jälkeen kunnes se on kuten sanot.



Jotenkin lähden veikkaamaan että tunnin sylittelyleikkikin on teille enempi taakka, koska lapsi vaatii sitä ja te haluatte miellyttää.

Mutta oikeesti: Lapsi tarttee saada kotona pettymyksiä ja oppia sietämään tunteita.



Ei teillä välttämättä ole uhmaa lapsella, hän vaan haluaa ja te menette mukana.

meillä on yhdistelmä teidän muksuista :-). Voi johtua iästäkin, kun on kuitenkin nuorempi.

6-v kuulostaa meidän tytöltä, hänellä menee pasmat sekaisin helposti. Ja järkiargumentit auttaa osittain/toisinaan. Esim. sain sen nukkumaan menoon liittyvän kiljumisen ja mesoamisen loppumaan, kun argumentoin monta kertaa, että yläkerran lapset eivät voi nukkua, kun huuto kuuluu sinne ja heillekin tulee kiukkupäivä.

Mutta toisinaan järkeily ei tehoa. Joskus kun oli pienempi, kun uhma alkoi, niin käytin paljonkin tuota tunteen nimeämistä. se auttoikin. Nyt se on jäänyt, jostain syystä. Otan sen heti taas uudestaan käyttöön seuraavalla kerralla.

ap

(Ja kaksi samanlaista aikuista, ei voi syyttää kuin itseään ja omia geenejään ;-)

Meidän 2 tahtolasta ovat varsin erilaisia keskenään, mikä on pakottanut tiettyyn luovuuteen, että molemmille löytyy sopivat keinot.

Vanhempi lapsista (6 v) on "järki-ihminen"; hänen uhmaansa tehoaa argumentointi. Asiat käydään järkevästi läpi niin että poika ymmärtää, ja sitten vaan uhman iskiessä muistutetaan niistä selityksistä ja syistä. Pitää löytää sellaiset argumentit, joilla poika vakuuttuu (esim. puistossa huutamiseen ei auta se, jos vetoaa siihen, ettei muita saa häiritä; pitää selittää esim. että huudon takia ei sitten kuule, jos joku pienempi lapsi on vaarassa ja yrittää huutaa apua).

Nuorempi lapsistani (tyttö 4 v) on vielä veljeään itsepäisempi ja kovatahtoisempi. Häntä ei myöskään saa ruotuun millään argumenteilla, vaan kyse on tunteista. Parhaiten toimii, jos kesken huudon rupean sanomaan hänelle ohjeita, mitä pitää sanoa. "Mua harmittaa, kun en saa vettä." Tyttö poistaa papukaijana perässä. Muutama ymmärtävä lause, jonka jälkeen aste asteelta muutan juttuja huvittavampaan suuntaan. Paha mieli väistyy, alkaa naurattaa.

Isomman kohdalla olen myös huomannut, että kaikki ekstra ja kiva (mitä kesällä riittää, eikä tarvitse olla uimarantaa kummempaa) saa hänet jotenkin sekaisin. Välillä joudun viheltämään pelin kokonaan poikki ja pistämään pojalle tosi tarkat rajat; käsi kädessä koko ajan, ja vain lupaa pyytämällä saa tehdä jotakin muuta.

Nämä neuvot nyt oli vain vähän suuntaa siitä, millaisia kikkoja minä olen löytänyt uhmaa vastaan. En usko, että teillä samat toimii - mutta neuvoisin mieli avoimena kokeilemaan kaikenlaista, sen sijaan, että itsepintaisesti uhkailet kovasti tai otat leluja pois.

Tsemppiä!

kuri puuttuu tuollaiselta kakaralta.



Miksi sillä olisi oikeutta kiljua tunti puistossa häiritsemässä toisia?

miksi muuttaa käytöstä kun koko perhe tanssii pillin mukaan?



Inhottava ihminen tuollainen. Jos äly leikkaa jo noin hyvin manipuloinnein suhteen, millainen on isompana koulussa?

luulen että sata tai satoja, kuitenkin oli mustis jo 2-v. ja aiemminkin, mutta paheni uhman myötä.

ap

Selität että äidillä on myös omia kavereita ja ystäviä, joiden kanssa hän juttelee ym. ja on myös kohteliasta tervehtia puistossa toisia aikuisia. Kiellät tuhmat toiminnot heti. Esim. jos yrittää estää sinua juttelemasta. Keskeytät juttelun, katsot lasta silmiin ja sanot äiti juttelee nyt mene sinä sillä aikaa leikkimään ja sitten jatkat juttelua.

tuo mustasukkaisuus on jatkunut aina, ennen sisarusta, ei puistossa oo koskaan tykännyt jos sanon edes hei jollekin muulle äidille, vaan yrittää estää sen jne.

Selität että äidillä on myös omia kavereita ja ystäviä, joiden kanssa hän juttelee ym. ja on myös kohteliasta tervehtia puistossa toisia aikuisia. Kiellät tuhmat toiminnot heti. Esim. jos yrittää estää sinua juttelemasta. Keskeytät juttelun, katsot lasta silmiin ja sanot äiti juttelee nyt mene sinä sillä aikaa leikkimään ja sitten jatkat juttelua.

tuo mustasukkaisuus on jatkunut aina, ennen sisarusta, ei puistossa oo koskaan tykännyt jos sanon edes hei jollekin muulle äidille, vaan yrittää estää sen jne.

voihan siihen apua hakea, jos ei ala talttua.



Tuosta tunnin sylileikistä tuli mieleen, mitä perheneuvolasta meille sanottiin (tosin vähän isommat lapset), että aina se sylin valtaaminen/sylissä istuminen ei ole "aitoa" läheisyyden hakua, vaan se on varmistus siitä, että "nyt ei ainakaan kukaan muu pääse mun vanhempaan käsiksi". Eli on yksinoikeus vanhempaan.



Mikä ei tietenkään ole asia, mikä varsinaisesti pitäisi kitkeä pois, mutta aina se syliin tulemisen motiivi ei ole sama ("haluan istua äidin sylissä, ettei kukaan muu saa" vs "kaipaan äidin syliä").

että mikä siinä sitten on paha, että lapsella on yksinoikeus vanhempaansa? Niinhän hänellä kuuluukin olla!

puolituttuja tai hyvinkin tuttuja toisia puistossa käyviä äitejä kylläkin + naapureita.

En oikein täysin ymmärtänyt viestiäsi. En anna terrorisoida puheluita (on yrittänyt kyllä), ruokapöydässä käyttäytyy ihan hyvin.

Pissis on musta teinityttö joka pukeutuu niukasti/paljastavasti ja on vähän pinnallinen, tai pussikalja-pissaliisa on teinityttö kännissä joka pienissä vaatteissaan pissaa jossain porttikongissa. miten se liittyy tähän 3 v tyttööni?

Ei oo pelkkää jäähyä, mutta jäähy on se viimeinen keino jos ei muuten taltu. puistossa se ei oo edes mahdollista (musta on turha jäähyttää asiasta mikä on tapahtunut muualla ja kotiin tullessa on jo ehkä rauhoituttu).

Ne sylileikit ovat ihan aidosti ihania, mustakin. ja kun joku ensimmäisistä kysyi että tykkäänkö milloinkaan, niin silloin kyllä tykkään ja rakastan kovasti, leikitään, hassutellaan, hän on hyvällä mielellä ja niin myös mä.

Tänä aamunakin oon tykännyt kovastikin, vaikkei oo sylileikitty. Hän on auttanut kovasti hommissa ja ollut hyvällä mielellä, leikkinyt muumeilla yksinkin ja tää päivä sateesta huolimatta vaikuttaa ihan hyvältä.

ap

Että teijän ongelma nimenomaan kiteytyy tohon viestiisi 44.

Eli sylikissa ja saatatte tuntikausia vaan plärätä yhdessä.

Ja sitten on minusta kumma että ihmettelet kun moikkaat tuntemattomia!

Meillä 3- ja 4- vuotiaat pojat leikkii kotia ja käy kotijuttuja myös läpi.

Jos puhun puhelimessa niin välillä toinen tulee häiritsemään mutta kun ärähdän niin menee pois ja odottaa vuoroaan.

Ruokapöydässä kun syödään niin kaikki koittaa selvittää asiaansa ja silloin saa taas jakaa puheenvuoroja.

Teijän lapsi kuulostaa ihan pissikseltä. Ei millään pahalla, mutta epäilen tapaasi kurittaa -siis laittaa jäähylle jäähyn jälkeen kunnes se on kuten sanot.

Jotenkin lähden veikkaamaan että tunnin sylittelyleikkikin on teille enempi taakka, koska lapsi vaatii sitä ja te haluatte miellyttää.

Mutta oikeesti: Lapsi tarttee saada kotona pettymyksiä ja oppia sietämään tunteita.

Ei teillä välttämättä ole uhmaa lapsella, hän vaan haluaa ja te menette mukana.

Oma lapseni on vaikea, temperamenttinen ja itsepäinen (ei tosin noin vaikea tapaus, kuin sinulla). Olen todennut, että sen sijaan, että olisin ehdoton kaikissa kielloissani, olen joustanut sen verran, että olemme saaneet tilanteen aina sovittua tapauskohtaisesti.

Meillä nimittäin on ihan sama, kuin teillä, että jos pidän viimeiseen hengen vetoon kiinni omasta kannastani, huuto, riita ja mekkalointi ei pääty ikinä!



Ja asioista pitää puhua silloin, kuin lapsi on vastaanottavaisella tuulella. Silloin, kun hän on juuri se ihana, rauhallinen ja keskusteleva "oma" itsensä. Kysy silloin lapselta, että mikä häntä ärsyttää jossain tietyssä tilanteessa ja mitä hän toivoo (sinulta). Kannattaa kysyä ihan lapsen ehdotusta asian ratkaisemaan, jonka perusteella SINÄ teet sitten sen lopullisen päätöksen siitä, miten seuraavan kerran vastaavassa ongelmatilanteessa toimitaan. Tämä on ainakin toiminut meillä (ei toki täydellisesti, mutta ihan hyvin kuitenkin).

Jos lapsi ei sitä kestä vaan kiljuu huomiotasi!

Anna kiljua, ei maailma siihen hajoa. Mutta ei, sinä lässytät vaan sille.

Mahtaako juttelemisesta tulla mitään ja lapsi "voittaa"? On paljon äitejä jokka ei vaan pysty keskustelemaan ihmisille kun oma lapsi tulee keskeyttämään.



Mitä vaikeaa viestissäni nyt oli? Jos teillä lapsi saa jatkuvasti huomiota, sylitellään tunti, leikitään tuntikausia niin sun mielestä ei ole yhtään hassu että lapsi reagoi jos juttelet toiselle?

Mää näen heti ton läpi!



Sanoin, että meillä on 3- ja 4- vuotiaat jotka myös leikkii kotia, ihan normaalia. Mitä sitten?

-Mutta koska heitä on kaksi niin kahden kanssa on samaa juttua ja he päivittäin joutuu odottamaan ruokapöydässä vuoroaan että saa puhua asiansa.

Teillä tyttö on niin rinsessa että ei voi odottaa vuoroaan ja pakko saada huomiota?

Jos joku tulee väliin niin johan on kirjat sekasin.



Teillä vauvan syntyminen varmasti on ollut muuttuvatekijä, ja lapsi seuraavan vuoden aikana alkaa vaatimaan luultavasti enempi teiltä kuin vauva-aikana joka on mennyt esikoisen paapomiseen (tunnin leikittelyt).



Teijän tarttee nyt vaan olla määrätietosia ja laittaa piste jos lapsi tekee mitä ette halua.



Tuntuu että olette vähän pihalla siitä miten paljon hellyyttä ja aikaa lapselle voi antaa ja varmaan satuttaa sanoa ei ja vaan olla omassa rauhassa lukea lehti, mutta pakko vaan puskea oman elämän ohi ja olla lapsen kanssa.



47

sitten täytyy hetkeksi lopettaa miniläppärin räplääminen :-).



eli perusturvallisuus. tästäkin puhuin neuvolapsykologin kanssa (meillä oli ensin pitkä puhelinkeskustelu ja sitten käytiin lapsen kanssa kahdestaan siellä ja sitten vielä soitin).



Hän sanoi että on takertuvainen kyllä ja omistushaluinenkin, mutta hyvin luottavainen suhteessa muhun. Ja turvaa muhun, ja jos olisi kovin turvaton ja perusturvallisuus olisi hänellä huono, kiintymyssuhde olisi välttelevä tai ei hyvä ainakaan.



Kerroin ihan avoimesti kaiken perheestämme, meillä ei oo mitään erikoista, ei pahoja riitoja (joskus toki riidellään tai väsytään ja tulee hermostuksia), ei alkoholin liikakäyttöä, ei kauheita rahaongelmia, ei väkivaltaa.



Parisuhdekin on ihan hyvässä jamassa, yhteistä aikaa saisi olla enemmän, mutta kuitenkin. Mies osallistuu kotitöihin ym. Rakastan häntäkin, ja muistan pienin mukavin ja kivoin tekstiviestein tai s-postiviestein kun on töissä.



Ei harmita olla kotona, sinänsä viihdyn kotona kyllä.



Tätä ei pitäisi kirjoittaa, mutta ovat hyvin toivottuja lapsia ja esikoista yritettiin 4 v. Nyt joku saa vettä myllyynsä että lepsuilemme sen takia, mutta kyllä on kuitenkin pidetty kuria. Ei oo todellakaan annettu kaikkea periksi, pettymyksiä on tullut lapselle väkisin.



nyt meen muihin hommiin. luen kyllä myöhemmin!



ap

että mikä siinä sitten on paha, että lapsella on yksinoikeus vanhempaansa? Niinhän hänellä kuuluukin olla!

ja että hänellä on hetkiä, jolloin aikuinen vain jakaa itsensä hänen kanssaan. Mutta joskus aikuinen ei henno päättää itselle tukalaksi käyvää sylittelyhetkeä siksi, koska hän pelkää kieltää lapselta tämän (lopettaa siis hetken) vaikka siksi, että perusturvallisuus sitten kärsii.

Meillä esim. esikoinen haluaa olla koko ajan sylissä, mutta vain omasta aloitteestaan ja usein silloin, kun vanhemmalla olisi jotain muuta tekemistä tai ystäviä kylässä.

No emme me tietenkään silloin tee sitä, mitä esikoinen haluaisi, eli aja vieraita oois ja jää vain hänen kanssaan sylikkäin jäköttämään.

Mutta siis penen psykologi sanoi, että tämä syliin tulo on meidän esikoisella yksi niistä sadoista manipulointikeinoista, joten voimme yrittää paljon voimakkaammin määritellä mielessämme, että milloin hän manipuloi ja milloin kaipaa oikeasti hellyyttä. Manipulointi on meillä suurena ongelmana.

AP: Voi hyvin olla, että sitä mustasukkaisuutta olisi vielä enemmän vauvaa kohtaan, mutta se vain tulee ilmi sitten sulle vänkäämisenä. Meillä esikoinen, joka on jo koulussa, on vasta nyt alkanut todenteolla näyttää pikkusiskolle mustasukkaisuutta, vaikka melko isoja lapsia molemmat. Hän "silittelee" ja vaivihkaa lyö, sitten ohi kulkiessa potkaisee ja tukistaa jne., monessa perheessä nämä tehdään jo vauvalle.

meillä ei esikoinen saanut mitään erityishuomioita kun kuopus syntyi, koska isovanhemmat eivät hoitaneet. tai tarjoneeet mitään apuaan.



kyllä tuoss tilanteessa vaan on laitettava lapselle kuri, vietävä etuuksia. koska siitä ei voi johtua, että ei saisi tarpeeksi huomiota ja aikaa. vaan mikään ei näytä riittävän.



ei voi oppia manipuloimaan muita noin. Koulussa määrää sitten, kuka on se yksi joka jää ulkopuolelle. lapsen kiukuttelutlle ja määräilylle ei yhtään periksi. Hän on ilkeä lapsi.

Miten nuo isovanhemmat tähän edes liittyvät?

ap sanoi, että anoppi ottaa vuorotellen lapsia hoitoon, eli molemmat saavat paljon aikaa omilta vanhemmilta, anopilta



Kun saa noi paljon aikaa ja hemmottelua, on kyseeesä vain ilkeys, katsoo miten paljon saa periksi ja manipuloida muita ihmisiä. tuollaiset lapset jatkavat sitä koulussa ja päiväkodissa.

että kaikki pitävät hänen lapsestaan. Lapsille (myös muille, kuin omillensa) piti aina antaa paljon huomiota. Kun kuopus sitten syntyi, niin kuinka ollakaan, heillä oli edessä sama tilanne, kuin teillä.



Yhä edelleen tämä esikoinen (nyt jo 1-luokkalainen) on todella arka, osaa olla lähinnä vain aikuisten kanssa, ei antaisi mitään lelujansa hetkeksikään muille lapsille, vaatii aikuisilta hirveästi huomiota, ei osaa juurikaan olla omatoiminen jne.



Eli lapsi oli saanut niin paljon huomioita itselleen, ennen toisen lapsen tuloa, että ei enää osannut olla itseksensä.



Ota lapsi mukaan kotitöihin ja kehu häntä samalla. Juttele siinä ohessa ja anna vaikka tarroja tehdyistä töistä. Kannusta olemaan yksin ja tekemään asioita yksin.

Leiki kummankin lapsen kanssa niin, että ovat yhdessä ja auttavat toinen toisiaan. Joudut tässä vaiheessa olemaan mukana ja opastamaan. UNOHDA ne kotityöt hetkeksi!!! Jätä pyykit viikonlopulle ja anna tiskejen lojua pöydällä.

Tällä hetkellä tärkeintä on opettaa lapsesi sietämään elämää ilman sinua. Jotta se onnistuisi, sinun pitää jättää muut asiat sivuun ja keskittyä tähän.

Ei saa sitä kovempaa kuritusta mitä on vailla. Ei lapsi käyttäydy huonosti jos se ei uskalla.

mene nyt ihmeessä kirjastoon ja lainaat sieltä lapsipyskologiaa käsitteleviä kirjoja. Lapsi ei selvästikään saa sinulta jotain mitä tarvisi! Vika on aina vanhemmissa jos lapsi vinkuu ja käyttäytyy huonosti. Eli saat tuon kyllä hoidettua kuntoon, se vaan vaatii hieman opiskelua ensin.

Kun saa noi paljon aikaa ja hemmottelua, on kyseeesä vain ilkeys, katsoo miten paljon saa periksi ja manipuloida muita ihmisiä. tuollaiset lapset jatkavat sitä koulussa ja päiväkodissa.

ei tee sitä koulukavereiden kanssa, ainakaan toistaiseksi ei ole tehnyt. Tosin on sielläkin yllytyshullu ja pelkää ettei suosio jatku.

- sivullinen -

Lueskelin viestejäsi ja vastauksia. En sano tätä pahalla, juolahti vain mieleen. Oletko itse mustasukkainen miehestäsi? katsotko miehesi kanssa keskustelevia naisia jotenkin erilailla? lapsihan ottaa mallia vanhemistaan ja heidän käyttäytymisestään toisia kohtaan. Tuli vain mieleen, sillä itse olen hiukan mustasukkainen ja tuollainen saattaa helposti "tarttua" lapseen. Toivon että et ota tätä mitenkään henk.koht :)