Häiriintyiköhän vauvani (2kk) kehitys???

mitään tullut lapselle.

että lapselle ei ole tullut yhtään mitään..lapset joilla vanhempia sisaruksiakin oppii nopeesti siihen ettei sinne heti päästä kun vähä parkahtaa,joka lapsellahan täällä olis sit varmaan jotain haittoja tullut tuommoisen takia

panttaa vähän aikaa

Miten sitä voi aina ehtiä vastata heti itkuun joka ikinen kerta vaikka kuinka yrittäisi. Minunkin oli tänään laitettava isommalle lapselle ruokaa kun nälissään raukka oli ja onhan lapsen syötävä...vauva heräsi ja joutoi kyllä itkeskelemään sen ruoanlaiton ajan, vaikka aina välissä kävin syliin ottamassa, rauhoittamassa ja vaippaa vaihtamassa jne. Samoin hän joutui itkeskelemään kun selvitin isomman aikaansaaman pienoisen "katastrofin", joka ehti syntyä sillä välin kun vaihdoin vaippaa pienemmälle. Ja välillä vauva valvoo niin pitkään (tuntitolkulla) että itseni on välillä jopa wc:ssä käytävä tai jotain pientä syötävä tai juotava ettei maidontulo ihan loppuisi (hänellä ei ole iso unentarve, mutta onneksi nukkuu yöt hyvin)...ja hän saa itsensä tuollaiseen kuvaamaasi tilaan ihan hetkessä jos joutuu sylistä pois, mutta inhimillisenä olentona en millään kykene vastaamaan hänen jokaiseen toiveeseensa ilman viivettä vaikka haluaisinkin. Hän on todella hyväluontoinen, nauravainen ja sosiaalinen vauva, yrittää kovasti jo "keskustellakin" vaikka ikää on vasta 6 viikkoa. Elämä vain ei ole täydellistä. Kyllä sinunkin vauvasi vielä todennäköisesti joutuu muutamat itkut itkemään ennen kuin aikuisuuteen ehtii. Äidin on vain välillä "siedettävä" omaa epätäydellisyyttään ja arjen vaatimuksia. Nyt toisen lapsen kohdalla koen, että oma sietokykyni on parantunut huomattavasti verrattuna siihen aikaan, kun esikoinen oli vauvaikäinen. Eli lapsen itkua on välillä siedettävä hermostumatta tai itseä soimaamatta. Tavoitteenahan psykiatristenkin oppien mukaan on "riittävän hyvä äiti", ei "täydellinen äiti".

kamalia tulee. Riittävän hyvä äiti, on siis parempi kuin täydellinen! Olet ap matkalla hyvään äitiyteen!

Varmaan tuntuu pahalta, mutta teit kaiken mahdollisen helpottaaksesi lapsen tuskaa!

tuskin se yhdestä kerrasta on mennyt pilalle ja häiriintynyt loppuelämäkseen... eri asia sitten jos tätä tapahtuisi säännöllisesti...

Olen samanikäisen esikoisen vanhempi, ja kieltämättä näitä huolia, joille myöhemmin varmaan hymähtelee, tulee päivittäin..



Voisiko tuo suurinpiirtein kahden kuukauden ikä olla joku, jossa ne itkut vähän muuttuu? Meidän vauva alkoi suunnilleen samassa vaiheessa "vetää itkun yli", jonka jälkeen rauhoittelu on todella vaikeaa. Nyt sellaisia kohtauksia on ollut muutama, usein tapahtuneet autossa, kun ei ole ollut ihan minuutissa mahdollisuus ottaa syliin. Itku on ikään kuin kipeää, järkyttynyttä ja niin lohdutonta, että se todellakin ensimmäisillä kerroilla säikäytti. En tietenkään vieläkään noihin itkuihin "tottuneena" anna sen jatkua yhtään enempää kuin on tarvis, vaan päinvastoin olen alkanut oppia välttelemään tilanteita, jolloin tuollaiset överit saattaisi sattua.



Paras tapa rauhoittaa ainakin meidän pientä tuossa tilanteessa on vetää vauvan poski vasten omaa ja hymistä tai puhella matalalla äänellä hiljaa keinuttaen.



Imetätkö? Kuulemma rintaruokittujen vauvojen keuhkot kehittyvät paremmin, joten vaavilla on voimia rääkyä...

että äiti tulee, kun äiti ehtii. Siis vauvan tarpeeseen vastataan, mutta joskus isommat sisarukset, ruuanlaitto, siivoaminen, äidin omat tarpeet (syöminen, pukeminen, peseytyminen jne) voivat hieman hidastaa tarpeeseen vastaamista.

t. riittävän hyvä äiti

Miten sitä voi aina ehtiä vastata heti itkuun joka ikinen kerta vaikka kuinka yrittäisi. Minunkin oli tänään laitettava isommalle lapselle ruokaa kun nälissään raukka oli ja onhan lapsen syötävä...vauva heräsi ja joutoi kyllä itkeskelemään sen ruoanlaiton ajan, vaikka aina välissä kävin syliin ottamassa, rauhoittamassa ja vaippaa vaihtamassa jne. Samoin hän joutui itkeskelemään kun selvitin isomman aikaansaaman pienoisen "katastrofin", joka ehti syntyä sillä välin kun vaihdoin vaippaa pienemmälle. Ja välillä vauva valvoo niin pitkään (tuntitolkulla) että itseni on välillä jopa wc:ssä käytävä tai jotain pientä syötävä tai juotava ettei maidontulo ihan loppuisi (hänellä ei ole iso unentarve, mutta onneksi nukkuu yöt hyvin)...ja hän saa itsensä tuollaiseen kuvaamaasi tilaan ihan hetkessä jos joutuu sylistä pois, mutta inhimillisenä olentona en millään kykene vastaamaan hänen jokaiseen toiveeseensa ilman viivettä vaikka haluaisinkin. Hän on todella hyväluontoinen, nauravainen ja sosiaalinen vauva, yrittää kovasti jo "keskustellakin" vaikka ikää on vasta 6 viikkoa. Elämä vain ei ole täydellistä. Kyllä sinunkin vauvasi vielä todennäköisesti joutuu muutamat itkut itkemään ennen kuin aikuisuuteen ehtii. Äidin on vain välillä "siedettävä" omaa epätäydellisyyttään ja arjen vaatimuksia. Nyt toisen lapsen kohdalla koen, että oma sietokykyni on parantunut huomattavasti verrattuna siihen aikaan, kun esikoinen oli vauvaikäinen. Eli lapsen itkua on välillä siedettävä hermostumatta tai itseä soimaamatta. Tavoitteenahan psykiatristenkin oppien mukaan on "riittävän hyvä äiti", ei "täydellinen äiti".

että minulla on kaksoset... Kun syötin tai kuivitin toista, toisen oli aina odotettava vuoroaan. Joskus se vuoronodottaminen vaati myös huutoa. Vaan hyvin tasapainoisia ja fiksuja lapsia heistä on tullut, ei näy vauvaiän traumat. ;)

Tänään imuroin enkä heti kuullut kun vauvani on ruvennut itkemään. Kun huomasin ja menin heti tietysti ottamaan vauvan syliin oli jo aivan hysteerinen ja lohduton. Kesti tovin ennen kuin sain vauvan rauhoittumaan. Yhtään en osaa sanoa kauan vauva ehtinyt itkeä, mutta ei missään tapauksessa kymmentä minuuttia kauempaa. Tuskin niinkään kauan, kuitenkin välillä käyn kurkkimassa jos imuroin eri kerroksessa. Nyt on tosi paha mieli pienen takia : ( Kuinka paljon tällaisesta on vauvalle haittaa???

meillä kävi samallatavalla esikoisen kanssa, hän nukkui parvekkeella ja mä imuroin sisällä, en kuullut heti huutoa, oli varmaan tovin ehtinyt huutaa, mutta sen jälkeen en voinut moniin kuukausiin imuroida ellei vauva ollut isänsän sylissä, jos aloi imuroimaan vauva alkoi aina huutamaan