Olen rakastunut toiseen mieheen. Meillä 3 lasta..

olet ollut tämän nykyisen miehesi kanssa 5v ja teillä on 3 lasta??! Ei se ihme jos parisuhde tuntuu arkiselta! Vaikuttaa siltä että haluat vain paeta tätä tilannetta vaihtamalla miestä. Mitä jos yrittäisit (edes nimeksi) löytää ne asiat omassa miehessäsi joihhin alunperin rakastuit. Kukaan vieras ei tule rakastamaan lapsiasi kuten heidän oma isänsä, älä sitä unohda. Järki käteen.

- sinulla kolme lasta

- miehellä neljä, hän eronnut kaksi kertaa

- välimatkaa 200 km

- et tunne häntä kunnolla



Näiden faktojen kanssa olisin hiukkasen varovainen.

ja meilaan sinulle pian - tilanteesi kuulostaa niin samanlaiselta kuin omani.

Pitää yrittää ajatella järjellä mutta ennen pitkään henkinen huono hyvinvointini alkaa heijatsmaan lapsiini eikä sekään ole hyvä asia.

Minulla kävi juuri noin... taistelin tunteitani vastaan kaksi kuukautta, ja aloin saada psyykkisiä ja fyysisiä oireita: paniikkihäiriötä, suljetun paikan kammoa, masennusta, unettomuutta, rytmihäiriöitä. Silloin ajattelin, etten voi jatkaa niin, lasten takia ja päätin kuunnella sydäntäni.

Kauan olitte tunteneet tämän uuden kanssa kun päätit harkita eroa, minkä ikäiset lapset teillä on ja miten hyvin tunnet tämän uuden miehesi?

Vastaan tähän kohta meilitse :) En kauaa.

näitä itsekkäitä ämmiä! Elämä risaiseksi ja reikä pyöreäksi vaan. Viis lapsista ja muista jotka tielle sattuvat jäämään.

.. uusioperheessä on seitsemän (7) lasta ja lisää täytyy varmaan pykätä 'uuden' onnen kunniaksi. Kunnes taas rakastutaan johonkin toiseen. Luepa joku rakastumisen (ei rakastamisen..) psykologiaa käsittelevä opus.

Tämä on ihan paras, etenkin tuo "lasten takia päätin kuunnella sydäntäni." Aika mainio perustelu.

Minulla kävi juuri noin... taistelin tunteitani vastaan kaksi kuukautta, ja aloin saada psyykkisiä ja fyysisiä oireita: paniikkihäiriötä, suljetun paikan kammoa, masennusta, unettomuutta, rytmihäiriöitä. Silloin ajattelin, etten voi jatkaa niin, lasten takia ja päätin kuunnella sydäntäni.

et näät miehessäsi kaikki mahdolliset pienetkin huonot puolet, jotka ei oo sua aiemmin haitannu yhtään. Älä ole yhtydessä uuteen mieheen vaikka viikkoon vaan panosta täysillä omaan mieheesi. Hellittele miestäsi ja rakastelkaa ja jutelkaa toisillenne. Pian huomaat, että uusi mies johon luulet olevasi rakastunut ällöttää sinua.

älä tee mitään, ole vaikka kuukausi erossa ihastuksestasi näin aluksi ja mieti mitä sitten tunnet...

Sydämen kuunteleminenhan ei tarkoita sitä, että lähtee saman tien ja rikkoo perheensä. Sen sijaan se tarkoittaa sitä, että antaa tunteilleen oikeutuksen ja hyväksyy niiden olemassa olon.



Pohjimmiltaan on filosofinen kysymys, millaisen mallin lapsilleen elämästä haluaa antaa. Sellaisen, jossa ollaan yhdessä vailla suurempia tunteita, jäädytään sisältä ja katkeroidutaan? Vai sellaisen, jossa kuunnellaan omia tunteita, tunnustetaan omat tarpeet ja uskalletaan tarvittaessa tehdä vaikeitakin ratkaisuja?



Minullakin oli unelma elämänmittaisesta parisuhteesta, jossa kasvatettaisi yhteiset lapset ja vanhettaisiin yhdessä. En olisi ikinä toivonut tätä tilannetta, jossa nyt olen. Ongelmien kanssa jaksaa painia vain tiettyyn pisteeseen asti, jossain vaiheessa on luovutettava.



Meillä on velvollisuuksia puolisoamme ja lapsiamme kohtaan, vaikeita aikoja on siedettävä, ongelmiin tartuttava ja täydellisyyttä ei voi vaatia keltään - allekirjoitan tämän kaiken. Silti viime kädessä jokaisen on tehtävä onnelliseksi myös itsensä - ei huumaavaksi hetkeksi, vaan koko elämää ajatellen.

ja entäs kun kyse on tuollaisita kuin ap, jotka ei edes kykene pitkiin suhteisiin vaan hyppelevät suhteesta uuteen aina kun alkaa olla tylsää?

Sellaisen, jossa ollaan yhdessä vailla suurempia tunteita, jäädytään sisältä ja katkeroidutaan? Vai sellaisen, jossa kuunnellaan omia tunteita, tunnustetaan omat tarpeet ja uskalletaan tarvittaessa tehdä vaikeitakin ratkaisuja?

ja jää ovat yhdeksässä tapauksessa kymmenestä SINUN sisälläsi, ja sinun tapasi on vain lääkitä sitä muutamaksi vuodeksi kerrallaan rakastumisen huumalla.



Lähtisin itse hoitamaan sitä alkuperäistä ongelmaa.

Voi jessus mikä typerä klisee. Se on vaikea sanoa, kun ei toisen ruohoa tunne ja ei tiedä myöskään sen aidan takana olevan ruohon sävyä. Ei noi asiat ole yksi yhteen.



Sinänsä arki on aina samaa. Vaihtamalla voi parantua tai sitten huonontua. Lapset (7kpl!) tekee kyllä vaikeutensa, joten parempaan päästäksesi miehen pitäisi olla jotain taivaallista ja sinulle maailman paras. Sitä et oikeasti tiedä kuitenkaan ja riskeeraat paljon lähtemällä tähän seikkailuun. Et vähiten lapsiltasi ehjän perheen.

Ilman muuta tuon perusteella kannattaa heittää edellinen suhde ja lasten isä? menemään. Joopa joo. Luulen, että olet jo päätöksesi tehnyt :(

Minulla kävi juuri noin... taistelin tunteitani vastaan kaksi kuukautta, ja aloin saada psyykkisiä ja fyysisiä oireita: paniikkihäiriötä, suljetun paikan kammoa, masennusta, unettomuutta, rytmihäiriöitä. Silloin ajattelin, etten voi jatkaa niin,

Taistelit tunteita vastaan kaksi kuukautta, huh huh! Jopas pitkään pohdit eroa miehestäsi. Nuo oireet mahdollisesti johtuivat siitä että tajusit suhteessasi olevan paljon ongelmia, jotka saattaisivat johtaa eroon. Panikoiduit siitä,kun toinen mies avasi silmäsi. Sen sijaan että olisit selvittänyt ongelmia ja miettinyt mistä ne johtuivat, tartuit helpompaan keinoon ja samat ongelmat saattavat olla edessäsi muutaman vuoden päästä. Ei siis välttämättä ole, sillä saattoihan suhteessasi olla todellisia ongelmia, joita ei voinutkaan selvittää. Mutta sitäpä et saa koskaan tietää. En yritä vääntää veistä haavassa, vaan antaa vinkkiä hänelle, joka ei vielä ole eronnut.

Kohtuullisella itsetuntemuksella ja tiedonhankinta- ja arviointitaidoilla kahdessa kuukaudessa voi saada melkoisen hyvän kuvan asiasta.



Eikä pidä unohtaa, että vanhan parisuhteen ongelmat ovat kulkeneet ehkä vuosia mukana, mutta niissä ei ole tapahtunut muutoksia vaikka yrittämisen puutteesta ei voi syyttää. Tunnustan oman osuuteni ongelmiin, mutta tiedostan myös sen että mieheni on sulkenut silmänsä ja korvansa.



Millä tavoin asiaan vaikuttaa jos kerron, että mukana on mm. alkoholiongelmia, kommunikaatiovaikeuksia, yhteyden puute, luottamuksen puute ja seksin puute? Ja että näiden kaikkien kanssa on väännetty vuosikaudet?

tällä erinomaisella arviointitaidollasi olet sitten valinnut nykyisen miehesi? (Joka aiemmissa viesteissä oli oikein hyvä ja mukava, mutta muuttui nyt sitten alkoholisoituneeksi kusipääksi?) Jepjep...

Kohtuullisella itsetuntemuksella ja tiedonhankinta- ja arviointitaidoilla kahdessa kuukaudessa voi saada melkoisen hyvän kuvan asiasta.

selvästi olet valintasi tehnyt, mutta älä tule sitten itkemään kun perhe rikki ja paskat housuissa. Surullista että tuollaiset ihmiset tehtailevat lapsia.

tällä erinomaisella arviointitaidollasi olet sitten valinnut nykyisen miehesi? (Joka aiemmissa viesteissä oli oikein hyvä ja mukava, mutta muuttui nyt sitten alkoholisoituneeksi kusipääksi?) Jepjep...

eikä ollenkaan kusipää... Mukavankin miehen kanssa (ja erityisesti liian mukavan) asiat voi saada solmuun. Alkoholi tuli kuvioon myöhemmin, ja kommunikaatiovaikeudet ovat yhdessä luomiamme. On vain rajalliset mahdollisuudet muuttaa asioita, vain rajalliset voimavarat, vain tietty määrä toivoa, vain häviävän pieni mahdollisuus löytää rakkaus uudelleen kun se loppuu. Minulla on pieni määrä toivoa siitä, että saisimme asiat vielä korjattua, uskoa ei senkään vertaa.

Tilanteeni 12 vuotta sitten oli hieman toinen kuin nyt, samoin itsetuntemukseni. Mutta täällä on nyt nokkimismeininki (senkin varikset) joten puolustautuminen on turhaa :) Onneksi syyllistymisen saturaatiopiste on jo aikaa sitten saavutettu, siihen ei tarvita ulkopuolista apua eikä oikein kukaan muu voi syyllisyyden taakkaa lisätä. On hieman liian yksioikoista ajatella, että tämä olisi helppoa.

Sisälukutaidottomille pösilöille kertaan vielä, että tunteita vastaan taistelemisen lopettaminen ei suinkaan tarkoittanut sitä, että lähdin menemään ja rikoin perheeni vaan sitä, että hyväksyin sen miltä minusta tuntuu ja yritän minimoida vahingot. Oikeastaan mitään päätöstä ei sitäpaitsi ole vielä tehty, tilanne on auki.

Lapsista sanoisin sen verran, että jokaisella on velvollisuus kasvattaa lapset turvallisessa ja mahdollisimman onnellisessa ympäristössä, rakastaa ja huolehtia heistä ja varustaa heidät elämässä tarvittavilla taidoilla. Lapset ovat minulle kaikkein tärkein asia maailmassa, mutta siitä mikä heille on parasta voidaan olla eri mieltä. Ydinperhe ei ole ainoa vaihtoehto.

“I would give up the unessential; I would give my money, I would give my life for my children; but I wouldn’t give myself”

Kaksi kuukautta?? Siinä yksi urpo neuvoo toista urpoa... =DD

i] Minulla kävi juuri noin... taistelin tunteitani vastaan kaksi kuukautta, ja aloin saada psyykkisiä ja fyysisiä oireita: paniikkihäiriötä, suljetun paikan kammoa, masennusta, unettomuutta, rytmihäiriöitä. Silloin ajattelin, etten voi jatkaa niin, lasten takia ja päätin kuunnella sydäntäni.

ja jää ovat yhdeksässä tapauksessa kymmenestä SINUN sisälläsi, ja sinun tapasi on vain lääkitä sitä muutamaksi vuodeksi kerrallaan rakastumisen huumalla.

mitäs jos onkin tuo yksi tapaus kymmenestä? Mistä sen voi tietää? Tai mitä jos on alun alkaen valinnut väärän ihmisen, jos ruoho onkin vihreämpää oikeasti toisaalla? Pitääkö sitten syödä sitä kuloheinää ja kertoa itselleen, että tuo vihreys viereisellä niityllä on valhetta?