Olen rakastunut toiseen mieheen. Meillä 3 lasta..

Kun tässä maassa naidaan ristiin rastiin (pieni väestömäärä), niin kansan älykkyystaso ei ole hääppöinen. Tässä yksi esimerkki! Olette ilmeisen tyhmiä ja koulujakaan ei ole taidettu käydä, sillä se pakostakin lisää jonkin verran ajattelukykyä.

Ja onnea matkaan, mihin ratkaisuun sitten päädytkin! =)

Ja viisautta. Sitä olen kyllä juuri nyt hakemassa väärästä paikasta.

Ja miehelleni, joka lukee näitä kuitenkin, sanon, ettei koko ketju ole kirjoittamaani ja että osa itse kirjoittamastanikin on potaskaa, tai ainakin vahvaa kärjistystä :D :D

Kun tässä maassa naidaan ristiin rastiin (pieni väestömäärä), niin kansan älykkyystaso ei ole hääppöinen. Tässä yksi esimerkki! Olette ilmeisen tyhmiä ja koulujakaan ei ole taidettu käydä, sillä se pakostakin lisää jonkin verran ajattelukykyä.

Meitä kaikkia?

jotka suhdetta vaihtamalla pyrkivät monipuoliseen jälkeläisten geeniperimään?!

Kun tässä maassa naidaan ristiin rastiin (pieni väestömäärä), niin kansan älykkyystaso ei ole hääppöinen. Tässä yksi esimerkki! Olette ilmeisen tyhmiä ja koulujakaan ei ole taidettu käydä, sillä se pakostakin lisää jonkin verran ajattelukykyä.

Tarkoitan erityisesti tätä naispoloista, joka haikailee toisen miehen perään. Ruutia ei yläopäässä ainakaan ole. Mutta on tässä aineksia yleistykseenkin.

ap, jos teillä on kolme lasta viidessä vuodessa, niin sähä olet vääntänyt mukeloa mukelon perään, etkä todellakaan ole hormonaalisesti siinä tilassa, että pystyisit ajattelemaan järkevästi. Koeta nyt odottaa edes sen verran, että kuopus ois vuoden taikaksi, silloin pääkin saattaa olla vähän eri kuosissa kuin nyt.



Mua kyllä surettaa sun lasten puolesta.

mitä jos kolmen lapsen isä miettis perheensä jättämistä jonkun nettitutun takia... Ei kyllä paljon haettas ties mitä psykologisia perusteluita ja "kuunneltas sydämen ääntä", äijä ois vaan luihu vastuuta pakoileva sika ja sillä selvä! :D

Mikä tekee sinut onnelliseksi pitkällä tähtäimellä? Haetko elämääsi nyt täydennystä vai oletko oikeasti löytänyt jotakin merkittävää itsestäsi?

Ja vielä, yritä eritellä tunteitasi: mikä johtuu syyllisyydentunteesta, mikä muutoksen pelosta, mikä vaihtelunhalusta, mikä tyytymättömyydestä itseen tai elämään yleensä. Mitkä asiat tekisivät nykyisestä suhteestasi onnellisen, mitä voi muuttaa?

No joo, toi on niin totta, et jos jättäjänä ois mies niin ois toinen ääni kellossa. ;) Silloin puhuttais sellaisita asioista kuin lapsellisuudesta ja itsekeskeisyydestä. Netissä saa kuvan, että pettäminen ois ihan arkipäiväinen juttu jota joka toinen harrastaa. Ei se ole, yleensä ihmiset yrittää miettiä koko perheen hyvinvointia, ja tajuaa, että ihastumisia tulee ja menee, ei sen vuoksi viedä lapsilta ihan hyvää kotia.



Haluaisin nähdä sen ihanan uuden elämän, jossa jaloissa pyörii kolme alle viisivuotiasta. Jos siihen elämään ei arki tule pikavauhtia, niin sitten ei mihinkään.

Olen ollut nyt 9 vuotta yhdessä nykyisen mieheni kanssa ja yksi lapsikin (6v.)ollaan tehty. Lisäksi yksi lapsi mulla on aikasemmasta liitosta, siinä mies tappo ittensä.

Nelisen vuotta meillä on ollut enemmän tai vähemmän nihkeetä ja kolmen vuoden ajan olen ollut ihastunut yhteen työkaveriini. Hän on eronnut kahden lapsen isä ja tietää kyllä ihastumiseni. Tuntee myös avopuolisoni. Hänellä oli rankka ero, eikä tuskin vähään aikaan ala seurustelemaan kenenkään kanssa. Hänellä on myös jonkinlaisia tunteita mua kohtaan, mutta hän ei halua sekaantua varattuun. Sovittu ollaan, että kaveripohjalla mennään.

Välillä on todella rankkaa olla niin ihastunut ja näkee tyypin viis kertaa viikossa ja silti pitää olla niinkuin ei mitään... Jotenkin olen saanut pidettyä näppini erossa miehestä vaikka joskus tekisi mieli kampata käytävälle, raahata pimeeseen nurkkaan ja ottaa väkisin. Mutta...

Saa nähdä kuinka tässä käy. Joskus tuntuu, että järki lähtee, eikä tee muuta mieli ku vaan itkee. Niin kova ikävä on toisen kainaloon...

Kolme vuotta olen tunteitani pistänyt vastaan ja se tuntuu ihan vitun pitkältä ajalta.

Minäkin olen rakastunut toiseen mieheen, hän minuun ja nyt olemme tahoillamme eroamassa. Lasteni isä on hyvä ja turvallinen, mutta suhteessamme on ollut monia kipukohtia jotka olin onnistunut piilottamaan itseltänikin. Mies, johon olen rakastunut, on niin samalla aaltopituudella kanssani, että se on huikaisevaa - näin on käynyt vain kerran aikaisemmin elämässäni. Ristiriidat kuluneiden kuukausien aikana ovat olleet repiviä, ja joudun tekemään tiliä paitsi ympäristön, myös itseni ja omien periaatteitteni kanssa. En olisi koskaan kuvitellut joutuvani tällaiseen tilanteeseen, mutta tunteet syttyivät niin nopeasti, etten edelleenkään tiedä missä vaiheessa pelin olisi voinut tajuta viheltää poikki. Sydäntä särkee puolisoillemme tahoillamme aiheuttama tuska ja lasten suru, mutta jääminen tarkoittaisi hiljaista kuolemaa. Ap, rakastumista edeltää aina vaihe jossa siihen valmistaudutaan. Olet varmasti oikeassa siinä, että asiat ovat kyteneet pidemmän aikaa. Suosittelen lukemaan Alberonin kirjan Rakastuminen.

"lasteni isä on hyvä ja turvallinen mutta olen nyt rakastunut toiseen..."

Tottakai on altis ihastumaan tai jopa rakastumaan, jos parisuhde on väljähtynyt (varsinkin kun lapset ovat pieniä). Aikuinen ihminen korjaa sen väljähtyneen parisuhteensa. Se on kyllä tehtävissä jos on halua se tehdä. Mutta monilla ei ole. Onhan se ihana seistä siellä hellan vieressä ja haaveilla siitä "unelmien miehestä" joka on vähän antanut teille huomiota.

Te olette ihmisiä jotka ette missään, milloinkaan ole elämäänne tyytyväisiä. Aina löytyy jotain vikaa joko miehestä, parisuhteesta tai mistä hyvänsä että saatte tekosyyn taas vaihtaa miestä ja kokea sen ihanan rakastumisen tunteen.

En voi kuin syvästi pahoitella lastenne ja puolisonne puolesta jotka joutuvat kärsimään kun äiti/vaimo haluaa elämään vähän taas "äksöniä".

Onhan se ihan totta, että toiset ovat tyytyväisempiä kuin toiset. Tämä on varmaan luonnekysymys, joillakin on tarve laajentaa elämäänsä ja hakea aina parasta... jokaisella on ristinsä. Ei se ole oikein, muttei välttämätää väärinkään. Kai moni kuitenkin tekee parhaansa niillä välineillä jotka on annettu.



Toinen pointti on se paikkansa pitävä klisee, että parisuhteeseen tarvitaan aina kaksi. Mistä sitä ulkopuolinen voi tietää, millainen parisuhde on ollut niillä, jotka etsivät onneaan sen ulkopuolelta. Monella on ollut unelma siitä, että suhde kestää ja yhdessä perustetaan perhe ja kasvatetaan lapset. Tämä unelma murenee myös siltä joka lähtee.



Kolmas juttu on se, että elämä ei todellakaan aina mene niin kuin suunnitellaan. On mahdollista estää rakastuminen ulkopuoliseen, jos tiedostaa olevansa sille altis ja osaa ajoissa sen välttää. Monelle asia tulee varmaan itselleenkin yllätyksenä, ja parisuhteen ongelmia suostutaan katsomaan silmiin vasta siinä vaiheessa. Mutta kun maito on pöydällä, se on vaikea saada takaisin purkkiin.



Neljäs asia on se, että ihmisten tarpeet muuttuvat elämän myötä ja itsetuntemus kasvaa. On aika utopistista - mutta onneksi sentään mahdollista - että kaksi ihmistä voivat kasvaa yhdessä samaan suuntaan ja elää pääosin onnellista elämää. En ymmärrä, miksi velvollisuuteen perustuvaa parisuhdetta ihaillaan niin kovin.



Lisään vielä, että on ihan eri asia puhua niistä, jotka jatkuvasti paikkaavat omia puutteitaan kumppania vaihtamalla, tai jotka pettävät jännityksen tai vaihtelunhalun vuoksi kuin niistä, jotka eivät suhteessaan ole onnellisia tai jotka aidosti rakastuvat johonkin muuhun henkilöön. Monelle tällaiselle parisuhteen päättyminen kolmiodraamaan on varmasti itselleenkin kova paikka.

Kiinnostaisi tietää, mitä sinulle kuuluu. Kuinkas sitten kävikään?

Vieläkö käyt palstalla? Löysitkö rakkauden miehesi kanssa uudestaan vai tuliko teille ero?

Juu täällä sama tilanne. Olo ihan kauhea:(

4 lasta on hänellä. Olemme tutustunut netissä...tiedän mitä ajattelette. Mutta olen sekaisin. Rakastunut, ja olemme tapailleet silloin tällöin. Puhuneet paljon.

Onnea ja menestystä!!!!!

On mahdollista estää rakastuminen ulkopuoliseen, jos tiedostaa olevansa sille altis ja osaa ajoissa sen välttää. Monelle asia tulee varmaan itselleenkin yllätyksenä, ja parisuhteen ongelmia suostutaan katsomaan silmiin vasta siinä vaiheessa. Mutta kun maito on pöydällä, se on vaikea saada takaisin purkkiin.

Kyllä siinä "rakastumisessa" yleensä on aika monta askelta ennen perheen rikkomista. Äkkiseltään voisin väittää, että taustalla on ollut jo pitempään teksiviestejä, puheluita, salaisia tapaamisia ja housujen riisumista. Kunnes käy vanhanaikaisesti ja huuma vie hölmön. Tai aviomies ei katsele touhua enää.

Luulisi jo ymmärtävän tietyn alttiuden siinä vaiheessa, kun tekee mieli lähteä jakamaan pesää vieraalle.

No ota etäisyyttä!Et saisi hajoittaa perhettäsi.Tunteet tulee ja menee.Hoitakaa omaa parisuhdettanne,jotta löydätte taas toisenne.Olet luultavasti ollut vailla tunneyhteyttä mieheesi ja nyt sitten tunnetyhjiö hakee täyttymystään vieraasta miehestä.Älä hajota lapsiltasi perhettä himon vuoksi.