Mielipiteitä kaipaan.

Ihmettelen äitini käytöstä, hän erosi vajaa vuosi sitten miehestään ja on sen jälkeen käynyt meillä tosi usein 3-4xviikossa, tulee siis suoraan töistä neljältä ja lähtee kuuden jälkeen, soittaa aina etukäteen ja kysyy voiko tulla lapsia katsomaan. Me syödään viideltä ja hän syö aina meillä ollessaan, usein oikein varmistaa että ettehän ole vielä syöneet kun hänellä on niin nälkä. Meillä on kaksospojat 1,5v ja isoveli 3v, tähän asti homma on mennyt niin että mummo on katsonut meillä ollessaan lapsia (kaksosia lähinnä, isompi puuhailee hölmöilemättä) kun minä teen ruuat, äitini ei ole ruuanlaitosta innostunut. Toki minäkin katson samalla lasten perään mutta olen ajatellut että mummo voi leikkiä poikien kanssa kun siinä jouten on, mieheni tulee kotiin vasta viideksi. Tänään sitten pyysin kesken ruuanlaittoa äitiäni hakemaan lahkeessa roikkuvan pojan keittiöstä kun käteni olivat lihapullataikinassa, tämä lueskeli sohvalla lehteä ja tuumasi että hän ei kyllä tietääkseen ole meidän lastenhoitaja, tämän jälkeen seurasi keskustelu jossa selvisi että häntä on jo pitkään ottanut päähän tämä lasten vahtiminen mun tehdessä ruokaa, mun siis pitäis sekä katsoa lasten perään että tehdä se ruoka jota myös äitini syö. Toki pystyn ruuan tekemään niinkin ja teenkin niinä päivinä kun hän ei käy, musta ei kuitenkaan ole yhtään kohtuutonta olettaa että vähän katsoo muksuja sen n. 30min mitä menee ruuan laittoon? Häntä ei kuitenkaan kukaan meille pakota, ihan itse on kutsunut itsensä ja joka kerta saa sen ilmaisen ruuankin nenänsä eteen. Mua ei siis korpea se että käy usein, ymmärrän että on yksinäistä nyt, eikä se että syö aina tällöin meillä, en vaan tajua onko se lasten kans oleminen nyt liikaa vaadittu kun minä sitä ruokaa myös hänelle teen ja lapsia sanoo tulevansa katsomaan? Olin ihan ihmeissäni asiasta, ja joo ei ole maailman suurin murhe mutta ihmetyttää vaan.