Mies hyljeksii 2,5v poikaa joka ei ole oppinut puhumaan

Kamala tilanne. Meillä on kaksi tytärtä 8 ja 5 vuotiaat, ovat kehittyneet kivuttomasti sellaisella normaali rytmillä ei mitään poikkeamaa missään. Sitten meillä on 2,5v kuopus pieni poika joka ei osaa sanoa kuin äiti silloin tällöin vähän niinkuin vahingossa. Pojassa ei ulkoisesti ole mitään poikkeavaa samoin motorinen kehitys on lähes poikkeuksellisen hyvää motoriset kyvyt on arvioitu vastaavan noin 3,5 vuotiasta poikaa joiltain osin osaa jo juttuja joita tarvii osata vasta 4-vuotis neuvolassa.



Mutta siis ei sano mitään. Kaksi vuotis neuvolassa saimme lähetteen puheterapeutille siitä syystä ettei sanoja ollut ollenkaan. No olemme siitä lähtien käyneet siellä lähes viikottain, mutta ainoa selkeä sana on äiti jonka on oppinut ja myös mamma ja anna on muutaman kerran kuultu. Puheterapeutin mukaan ongelma on nyt siinä, että joka kerta kun poika oppii sanan niin se edellinen opittu unohtuu eli osaa siis vain yhden kerrallaan. Puheterapeutti pyysi saada laittaa lähetteen osastolle viikon tarkkailujaksoon, jossa koetettaisiin poissulkea rakenteellisia ja muita ongelmia ja seurata tarkemmin miten pojan muisti on kehittynyt. No miehestäni tämä nyt on jotain aivan kamalaa jota ei voi kenellekkään sanoa. Toki ihmiset päivittelevät aina meidät nähdessään etteikö se nyt vieläkään puhu ja aina vain vaipoissa. No poika on tosiaan vaipoissa, kun pottailusta ei tule kertakaikkiaan vielä mitään niin ajattelin koettaa taas muutaman kuukauden päästä uudelleen.



Nyt olen huomannut oikeastaan siitä 2v neuvolasta lähtien että mies ei halua olla pojan kanssa tekemisissä ja aina jos jonnekin ollaan menossa yrittää taivuttaa minua hommaamaan pojalle hoitajan ja lähdettäisiin vain tyttöjen kanssa. Minä sitten suoraan kysyin, että miksi et ota poikaa syliin tai käy enää missään hänen kanssaan, jotenkin toivoin jotain selitystä väsymyksestä tai muusta. Mutta mies sanoi ihan suoraan, että häntä hävettää kun poika vain ääntelee sellaisella kurkkuäänellä niin kuin joku hylje ja miten hän ei kyllä tuollaista vammaista kakaraa halua ja miten meidän olisi pitänyt lopettaa lapsenteko ajoissa kun kaksi tervettä ja kaunista tyttöä jo oli. Koetin sanoa ettei poikaa ole luokiteltu vammaiseksi tai kukaan ei ole edes sanonut etteikö poika oppisi vielä jokin päivä puhumaan, mutta sitä nyt vain tutkittava vähän tarkemmin tuon muistin heikkous epäilyn vuoksi. Suutuin toki kamalasti ja nyt kaksi viikkoa riidan jälkeen sanoin miehelle, että jos hän ei aio poikaa hyväksyä niin meidän lienee parasta muuttaa ainakin joksikin aikaa erilleen ja miettiä elämän arvot uusiksi ja katsoa onko tästä mahdollisuutta jatkaa yhdessä. Tuntuu pojan puolesta niin pahalta kun yrittää isän perässä kädet ojossa juosta eikä isä ota sitten tulee itkien äidin luokse. Mies sanoo, että olen kohtuuton ja että on väärin hajottaa perhe pojan takia. Vaikka en sitä pojan takia teekkään vaan miehen käytöksen takia.



Antakaa jotain vinkkejä mitä tässä tekisi. Olemme käyneet perheneuvolassakin, mutta se ei miehestä ole pätkääkään pehmittänyt.