Lue keskustelun säännöt.
Ystävä päätti elämänsä - ajatuksiani.. olenko viallinen?
15.07.2009 |
Tein viikko sitten keskustelun, mutta en enää löytänyt sitä. Anteeksi.
Ystäväni teki itsemurhan vajaa 2 viikkoa sitten. En vieläkään taida tajuta asiaa..
Tunnen vain vihaa hänen tekoaan kohtaan, itsemurha on itsekäs ja raukkamainen teko! Suremaan jäi paljon läheisiä, jotka halusivat auttaa. Ystävän avomiehen tuskaa on kamalinta katsoa! :(
Haluaisin minäkin itkeä ja kaivata, antaa anteeksi. Haluan tämän vihan ja syyllisyyden pois! Mutta en pysty. Ei ole ketään kelle jutella, kenen kanssa itkeä, ei enää. Ei ole ketään kenen kanssa käydä läpi ajatuksiani, ketä lohduttaisi, ketä oikeasti jaksaa kuunnella.
Tunnen itseni vialliseksi, kun en kaipaa ihmistä, joka oli yksi parhaista ystävistäni. Ystävä, jonka kanssa oltiin tekemisissä päivittäin. Ystävä, joka väkisin änkesi luokseni, kun olin itse surullinen. Ystävä, joka kuunteli ja halusi ymmärtää. Ystävä, joka ei koskaan jättänyt pulaan.
Minä jätin hänet pulaan.
Kommentit (8)
toi on aika tavallinen reaktio ja se on surun ensimmäinen vaihe. VIha ja shokin aiheuttama välinpitämättömyys kun ei tajua vielä kunnolla kaikkea. Lisää tunteita on luvassa myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai jättää tekemättä.
Olen mielenterveysongelmainen ihminen. Olen ollut psykiatrisessa sairaalassa. Olen yrittänyt itsaria usein, kaikesta huolimatta.
Eräs ystäväni tappoi itsensä vuosi sitten, huolimatta pitkästä sairaalajaksosta, lääkkeistä, terapiasta, akuuttiavusta.
Kaikkia ei voi auttaa. Mt-ongelmat ovat vaiettu ja vähetelty ongelma. Mutta tappavat ja invalidisoivat ihmisiä koko ajan.
Oma paras ja rakas ystäväni ajautui itsemurhayritykseen vakavan masennuksen vuoksi viime kesänä. Syyllisyys painoi myös minua pitkään vaikkakin tilanne on eri sillä ystäväni pelastettiin vastoin hänen tahtoaan. Ystäväni kertoi, että kukaan ei olisi häntä voinut auttaa ja itsemurha oli hänen oma päätöksensä. Uskoisin, että mitä läheisempi on sitä vaikeampi on aistia toisen pahaa oloa saatika ajatella hänen ajautuvansa kyseiseen ratkaisuun. Mielestäni sun kannattaa mennä terveyskeskukseen tms. josta saat apua. Kävin itse keskustelemassa psykiatrisella sairaanhoitajalla josta koin saavani apua ja ymmärsin sen että en olisi mitenkään voinut itse vaikuttaa aikuisen ystäväni päätökseen. Ystäväni käy edelleen kaksi kertaa viikossa terapiassa ja syö vahvoja lääkkeitä, huoli on edelleen kova mutta ammattiapu on se mikä häntä auttaa.
Muista, sinä et jättänyt häntä pulaan!
niin ei näe muuta vaihtoehtoa kuin kuoleman. Siinä tilanteessa ei osaa ajatella sitä, miten joku jää kaipaamaan, olo on niin paha ja täysin toivoton. Surullisinta on, että masentunut ei usko minkään voivan auttaa, kuitenkinhan oikea lääkitys ja hoito voivat parantaa. Mutta masentunuttta on turha vihata tai syyttää itsekkääksi, hänen paha olonsa on niin kokonaisvaltainen että hän ei kykene tuntemaan mitään muuta kuin tuskaa.
olen äiti!
Terkuin kolmonen.
Lapsetkaan ei pelasta.
Joskus vielä onnistun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etkä jättänyt ketään pulaan.
Tuollaiset päätökset tekee kukin itse.
ja se tulee hyvaksya sellaisena. laheiset tuntevat syyllisyytta luonnolisesti, mutta yrita ymmartaa ystavasi. se on vaatinut hanelta aika pitkan ajatustyon ja ilmeisesti naki se ainoana vaihtoehtona. anna hanen menna....