Olenko laiska vai saamaton vai hidas vai mitä kun...

meillä (3 lasta ja vanhemmat) on pääsääntöisesti hyvin rennot viikonloput. Viikot ovat niin täynnä työtä ja virikettä että on ihanaa vain olla kotona omalla porukalla, leikkiä, lukea, ulkoilla, löhötä, jutella - olla yhdessä! Joskus kyläillään, tai mennään johonkin tapahtumaan porukalla, joskus me vanhemmat päästään kahdestaan leffaan, mutta yleensä me vain ollaan ja nautitaan toistemme seurasta. Tänään on virpomista, mutta naapuri lähtee lasten mukaan, miehen kanssa ollaan kotosalla ja kuunnellaan pyykkikoneen jumputusta :)

mitään sovittua koko viikonloppuna. Ollaan leivottu ja lapset ovat leikkineet ja rakentaneet hienon majan. Mä olen kokkaillu vähän erikoisempaa ruokaa ja siivnnout kämpän jne. En mä ainakaan jaksa koko ajan olla menossa johonkin, viikonloppu on lepäämistä varten ja joskus sitten kylästellään tai käydään uimassa jne. Nyt ei olla edes kovin paljoa ulkoiltu kun täällä on satanut kaatamalla vettä, eikä huvita lähteä tuonne kuraisiin leikkipuistoihin. Oma piha on vielä lumen peitossa.

sanoisin, että teette niin kuin teille parhaaksi sopii, antaa muiden ravata viikonloput, jos se heistä tuntuu hyvältä. Pääasia että perhe voi hyvin ja lepo ja rasitus on oikeassa suhteessa. En mä näe mielekkäänä täyttää viikonloppuja tekemisellä, kun viikot saa juosta töissä ja hoitaa asioita.

Se ilmenee tällaisina syyllisyyden tunteina sitten?



t ap

Ennen semmoisia ihmisiä kutusttiin leikkisästi tai tosissaan kyläluudiksi :)



Siis kotona ei voinut olla hetkeäkään vaan aina piti olla jonnekin menossa.

Nykyään on vain moninkertaistunut kaikki tarjonta.

Jos haluaisi mennä edes osaa niistä kivoista paikoista ja tapahtumista mitä näkee saisi tosiaan olla minuuttiaikataulu joka päivä.



Mikäs siinä jos semmoisesta tykkää. Me ei tykätä ja ohjelmaa tuntuu olevan riittämiin(lue liiaksikin asti) ilman mitään haluamista.



Jokainen eläköön tavallaan, ei siitä mitään syyllisyyttä pidä hakea.

Ja olen opetellut kovasti olemaan syyllistymättä. Meillä on uusperhe ja osa omista lapsistani käy biologisen isän kanssa kuitenkin pyörimässä pitkin Suomea viihtymässä joka toinen viikonloppu. Olen siis ajatellut, että panostan näihin yhdessäoloviikonloppuihin ihan kotinurkissa. Pelataa, saunotaan ja syödään yhdessä eikä käydä kuin harvakseltaan liikenteessä.