Voivatko mies ja nainen olla ystäviä?
Ennen kuin säntäätte vastaamaan "tietysti voivat", pieni tarkennus: en tarkoita moikkailutason kavereita duunipaikalta tms., vaan todella läheisiä ystäviä, jotka jakavat asioita paljon keskenään, tapaavat ja soittelevat toisilleen paljon jne. Ja molemmat heteroita :) Niin uskotteko että todellinen suuri läheisyys voi toteutua tälläisessä ystävyyssuhteessa niin että mitään fyysistä ei koskaan tapahdu? Vai viekö "biologia" lopulta mielestänne voiton?
Kommentit (23)
näissä ns. ystävyyssuhteissa on joka ikisessä ollut taustalla se, että toinen toivoo suhteen olevan jotakin muuta, vaikka väittää olevansa vain ystäviä.
Minulla on tällainen ystävyys miehen kanssa ja tämä mies on vieläpä entinen avopuolisoni. En todellakaan tunne yhtään mitään fyysistä vetovoimaa häntä kohtaan, tämä ihminen on fantastinen tapaus joten miksi olisin luopunut tästä ihmisestä vain sen takia, että rakkautemme loppui?
Hän on paras ystäväni ja aviomieheni tietää sen, ei ole mustasukkainen koska näkee asian niin kuin se on, suurena ystävyytenä.
kun aloimme seurustella. Pikkuhiljaa yhteyden otot harvenivat ja nyt eivät ole missään tekemisissä. Ei tullu häihimme kutsusta huolimatta. Joten taisi olla muuta kuin ystävyyttä. Eli multa jos kysytään niin ei voi olla.
Ennen luulin niin. Olin sitä mieltä, että minulla on monta hyvää miespuolista ystävää.
Sitten rupsahdin. =DD Lihoin 20kg ja lakkasin käyttämästä korkkareita ja meikkiä. Ei ole miehistä kuulunut enää. ;) Eli kyllä se oli fyysistä heidän puoleltaan vaikka muuta luulin.
Elämässäni on ollut paljon sekä mies- että naisystäviä. Joiden kanssa on jaettu ilot ja surut.
En valikoi ystäviä sukupuolen, iän tai muun ulkoisen perusteella muutenkaan.
miksi luulet että oli fyysistä? jos kerran mitään fyysistä ei tapahtunut.
koskaan voinut olla kenenkään miehen kanssa ystävä, sillä ihastun helposti ja sitten alan haluta enemmän. Siksi yleensä kaverisuhteet jää moikkailu- ja satunnainen jutustelu-asteelle, kun en yksinkertaisesti pysty itseeni luottamaan niin paljon, että ystävyys onnistuisi. En ole koskaan pettänyt enkä toivottavasti petäkään, ja tarvitsen siihen tämän etäisyyden, sillä tunnen kuitenkin olevani ns. pettäjäluonne vaikkei siitä siis varsinaista kokemusta muuten kuin ajatustasolla ole. Kyllä, minulla on myös huono itsetunto.
Kyllä, minulla on myös huono itsetunto.
Ei voi! Muutaman kerran olen luullut, että minulla olisi ollut mies ystävänä, mutta ei... Aina loppuen lopuksi totuus on paljastunut, he on halunnut paljon enemmän.
Mulla on ollut miespuolisia ystäviä nyt 21 vuotta ja sanon ihan ykskantaan että voi. Edelleenkin puolet ystävistäni on miehiä.
ystäviä kuin mies-mies tai nainen-nainen. Naisille ominaista kilpailua tai juoruilua ei ole, ja jaetaan enemmän ja kipeämpiä juttuja kuin miehet keskenään tapaavat puhua.
Kokemusta on.
Esimerkiksi minun tärkeimmät ystäväni ovat opiskeluajoilta ja kun opiskelin tietotekniikkaa niin aika suuri osa hyvistä ystävistäni on miehiä. Naimisiin olen mennyt, mutta mieheni ei ole tosta opiskeluystäväpiiristä. Hänkin ymmärtää, että kun lähden parin miesystäväni kanssa kaupungille terassille, niin tosiaankin menen nauttimaan vain siideristä ja ystävien kanssa keskustelusta.
Eihän sitä voisi muuten olla esim. teknisellä puolella opiskelijanaisilla niin paljon ystäviä, jos miehet suljettaisiin heti kättelyssä siitä pois.
Jos on kova tarve todistella itselleen jotain omaa seksuaalista haluttavuutta niin silloinhan se on omassa psyykessä se yleinen kyvyttömyys ystävyyteen.
oman sukupuolisen kehityksen vaihe niin pitkällä ettei tarvitse uhrata ainutlaatuista ihmissuhdetta jonkin puberteettisen testailun takia.
Tarkoitan ystävällä ihmistä, jonka kanssa voin puhua myös henkilökohtaisista asioista ja joka on minulle tärkeä. Kaverit tulevat ja menevät, ystävät pysyvät.
Näistä kolmesta kahden kanssa olen joskus kokenut "sähköä ilmassa", mutta asioita ei ole edistetty mitenkään. Olemme varattuja eikä ole aikeita pettää tai sössiä muutenkaan mitään.
Minusta koko kysymys miehen ja naisen ystävyydestä on hassu; ei kai seksuaalinen/romanttinen jännite sulje pois ystävyyttä. Vai olenko ainoa joka ei ajattele asian olevan joko-tai??
Myös naispuolisia ystäviä kohtaan voi tuntea "sähköä" vaikka olisi täysin normi hetero. On jotenkin luonnollinen asia, osa suurta kiintymystä.
Mulla on pari hyvää kaveria lukioajoilta, joiden kanssa suhde on täydellisen platoninen. mutta silloin lukioaikana pojat olivat vuorotellen ihastuneita muhun, samoin kuin muihin naispuolisiin ystäviinsä! :) Taisi olla joku vaihe. Mutta kun me tytöt tehtiin selväksi, että ollaan vain kavereita, Kavereita ollaan siitä lähtien oltu.
Meillä on siis tällainen iso kaveriporukka, jossa toisiin pidetään yhteyttä enemmän ja toisiin vähemmän. Viime aikoina olen lähentynyt taas enemmän toisen "poikaystäväni" kanssa, koska elämme hyvin samanlaista vaihetta elämässämme. Joka ei muille ole ajankohtainen. Me voidaan puhua perheistämme, vertailla kokemuksiamme tavalla, johon lapsettomat sinkkutyttöystäväni eivät pysty. Olemme molemmat todella onnellisia avioliitoissamme, eikä mitään ihastusta ole ollut sen ekan, lukioaikaisen jälkeen.
Minulla on ollut miespuolisia ystäviä ja kaikki on päättynyt siihen kun mies on halunnut enemmän ja minä en. Sitten ei enää "pystykään" olemaan pelkkä ystävä. Ois kyllä kiva, kun ois edes yks mies puoleinen ystävä, mutta toistaiseksi on ollut mahdotonta ja ne menettämiset on vielä sattunut aika paljon.
muutama kohtuullisen hyvä miesystävä, joihin ei liittynyt mitään fyysistä, joten vastaan, että voivat.