Lue keskustelun säännöt.
Kaveripiirissä menossa erosuma.
14.07.2009 |
Tietyllä tavalla ihan odotettavissakin kun oli paljon häitä muutaman vuoden sisällä, mutta silti jotenkin kamalan surullista, että niin moni avio-/avoliitto lähipiirssä päättyy eroon. Lisäksi monella parilla on aika pahojakin ongelmia ja usealle olen ollut tässä viime aikoina tilityskohteena. On vähän sellainen olo, että seuraavaa eroilmoitusta odotellessa. On tässä jotain hyvääkin; konkreettisesti ymmärtää miten tärkeää on pitää omasta liitosta huolta arjen keskellä.
Kommentit (21)
Esimerkiksi mun kaveripiirissä kaikki korkeasti koulutettuja. Mukaan mahtuu maistereita, dippainssejä ja tohtoreita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pätee kyllä moneen muuhunkin... häät kasautuvat yhteen ajankohtaan, koska muiden naimisiinmeno vauhdittaa niitä jahkailijoitakin tekemään päätöksiä. Samoin tuntuu siltä että moni saa sen ensimmäisen lapsen muiden "peesissa", kun joku on saanut lapsen niin kohta onkin vaikka kuinka monta tuttua raskaana. Sama kai noissa eroissakin on.
Itseäni on helpottanut näissä "aalloissa" aina se, että on miettinyt, että "eihän se-ja-sekään tee sitä-ja-sitä". Onkin älyttömän tärkeää että tuttavapiirissäni on niin sinkkuja kuin pariutuneita, lapsellisia kuin lapsettomia, naimisissa olevia ja avoliittolaisia.
Olen taas miettinyt ihan päinvastaista, että kun kaikkialla puhutaan erobuumeista, niin mä tunnen hlökohtaisesti tasan yhden perheen, missä on erottu. Ja tuttavia kyllä riittää. Olemme nelikymppisiä akateemisia mieheni kanssa ja samoin suurin osa ystävistämme. Onko meillä se buumi vasta edessä, vai missä vika?
nuori avioitumisikä ja matala koulutus ei aiheuttaisikaan kaikkia maailman kamalia asioita?
että matalasti koulutetuilla on enemmän taloudellisia, terveydellisiä, ehkä jopa muitakin sosiaalisia ongelmia?
Surullista tosiaan. Vielä yhdessä olevilla tuntuu olevan minun silmissäni isoja ongelmia, joista ei ihan heittämällä yli päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kymmenkunta ystävää. Kun itse erosin, niin seuraavan kahden vuoden aikana erosi hmm. 5 ystävää. Kyseessä on osittain sellainen dominoefekti. Kun joku läheinen eroaa, niin se pistää miettimään omaakin parisuhdetta. Jos parisuhde on hyvä, niin se kestääkin tämmöisen mietinnän, mutta jos omassa parisuhteessa on oikeasti tosi pahoja ongelmia, kuten vaikka alkoholismia tai pettämistä tai vaikka väkivaltaa, niin se, että kaveri eroaa ja näkee, että miten kaverilla meneekin eron jälkeen tosi paljon paremmin voi rohkaista myös kavereita eroamaan ihan hyvälläkin tavalla!
Meillä on n. 10 pariskunnasta koostuva ystäväpiiri ollut jo kauemman aikaa. Nyt viimeisen 2v aikana näistä pariskunnista on 7 eronnu ja yhden liitto on pelkkä kupla, joka puhkeaa ennemmin tai myöhemmin (toisella osapuolella "sala"rakas, josta tietää koko kylä..)
Säälittää kovasti näiden pariskuntien lapset :( Valitettavasti näin ulkopuolisen silmin lapset ovat todellisia heittopusseja, pelinappuloita tai sitten unohtuvat uuden rakkauden edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisetkin uskaltavat erota kun huomaavat että joku muu uskaltaa.
Minä olin ensimmäisessä avioliitossa miehen kanssa jonka suku oli hyvin ei-eroavaa. En tiennyt ketään, siis ketään, koko suvusta joka olisi eronnut parin sukupolven aikana. Kurjaa oli ollut jo pitempään mutta en vaan osannut ajatella eroa oikeasti mahdollisuutena tuossa ympäristössä.
Sitten mieheni täti erosi ja se aiheutti tietenkin kauhean hulabaloon. Tämän jälkeen vuoden sisään sekä minä että mieheni serkun vaimo lähdimme lätkimään...
kaveripiirissäni ei yksikään varsin ainen lähituttu ole eronnut. Läheisimmät 5 olleet kaikki 15 vuotta naimisissa... Olemme kaikki yli 25 naimisiin menneitä - olisikohan vaikutusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaveripiirissäni ei yksikään varsin ainen lähituttu ole eronnut. Läheisimmät 5 olleet kaikki 15 vuotta naimisissa... Olemme kaikki yli 25 naimisiin menneitä - olisikohan vaikutusta?
Ketsuppipulloefekti...odotapa jos yksi eroaisi niin...
Meillä on lähituttavista kaikki menneet naimisiin 22-24 vuotiaina eikä kukaan ole eronnut. Isosiskoni lähituttavista lähes kaikki menivät naimisiin päälle kolmekymppisenä ja heistä neljä pariskuntaa erosi 2v sisään.
22-30 v. Eroja on ollut eniten näissä "loppupään" liitoissa tähän mennessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi hyvänen aika. Mistä ihmeestä on sikiytynyt tämä sukupolvi, joka ajettelee: Parisuhteessani on ongelmia, nyt erotaan. Miten ennen on jaksettu yrittää ja pysyä yhdessä, vaikka olisi välillä vaikeaakin.
Samaan hengenvetoon lisätään, että on se niin mukavaa vanhemmuutta, kun lapsetkin on joka toinen viikko poisssa (isällään/äidillään). Onkohan kukaan kysynyt lapsilta miten mukavaa on aina olla viikko erossa rakkaasta vanhemmasta? Tai nähdä sitä joka toinen viikonloppu...
EN VOI, ENKÄ HALUA YMMÄRTÄÄ TUOLLAISTA! Miksi hankitte lapsia ja menette naimisiin jos olette valmiita yrittämään max. vuoden ongelmien ilmenemisen jälkeen!?
Ennen ei erottu, koska se ei ollut sosiaalisesti mahdollista. Ja miksi ero on paha asia? Kun ihmiset tottuvat uusperheisiin, niin lapsetkin voivat niissä paremmin. Tämä luutunut ydinperhemalli tekee uusperheistäkin vaikeita, koska ollaan niin itsekkäitä ja ajatellaan edelleen kuten ydinperheessä ("meidän lapset, naapurin kakarat"). Sen sijaan uudenlainen ajattelu eroineen toivottavasti avartaa myös hyväksymään puolisoiden lapset paremmin.
Sinänsä uusperheitä oli ennen vieläkin enemmän ja perhemallit olivat moninaisempia. Siinä ei ole mitään uutta. Ei ihmiset ole juuri koskaan eläneet näissä 50-60-vuotisissa liitoissa vaan avioliitot kesti ennen keskinmäärin 10-15 vuotta ja sitten sai jo uuden puolison. Luolamiehet oli yhdessä vain 2-3 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se vaan on niin, että nykyään ihmiset on itsekkäitä kaikkimullehei- tyyppejä ja tästä syystä liitotkaan ei kestä.
Uusioperheissä on ongelmia monin verroin enemmän kuin ydinperheissä, eikä tuo ole ihme. Kyllä minustakin tuntuisi hassulta, että omat lapseni asuisivat jossain muualla ja vaikka naapurin lapset meillä. Aikuiset puolustelevat erojaan sanomalla, että ei lapsenkaan ole hyvä jos parisuhde menee huonosti tai jokaisella on vaan yksi elämä. Hoitakaa liittonne kuntoon ja antakaa lastenne kasvaa omien vanhempiensa kanssa!!!!
Mitenhän selittyy se, että huonosti koulutetuissa perheissä on melkein puolet enemmän eroja kuin korkeasti koulutetuissa?
3 kauan yhdessä ollutta pari erosi ja yksi harkitsi eroa, mutta päättivät toistaiseksi jatkaa.
Mä luulen että kun yksi pari eroaa, niin se tietyllä tavalla rohkaisee toisiakin eroamaan mielummin kuin jatkamaan huonossa suhteessa.
Olihan se tietty outoa, mutta kiva huomata että ihmiset uskaltavat erota. Mun täytyy sanoa että mä olin itse aika helpottunut, en enää oikein jaksanut kuunnella niitä tilityksiä, sekin on aika raskast pidemmän päälle. Nyt nää eronneet on selkeesti onnellisempia kuin ennen.
taas hetken. Kunnes tylsistyvät siihenkin, ja pitää taas saada mullehetinyt jotain uutta...
...ei tarkoita että ongelmia olisi ollut vain se vuosi. Niitä on voinut olla vuosikymmen mutta vasta tuolloin on saatu erottua.
t. miehen pettämistä kuusi vuotta katsonut mutta sain lähdettyä vasta sitten kun se exän täti erosi...
Hääsumasta alkaa olla 10v ja kukaan ei ole saanut vielä eroa aikaiseksi... lapsia on saatu, työttömyyttäkin koettu ja pettämistäkin ja silti vaan kimpassa porskutetaan. Ollaan vissiin sitten joko tyhmiä tai sitkeitä.
Älä huoli, meidän kaveriporukassa erosuma alkoi noin 13-18 v naimisissa olleilla... Itse olin sieltä aikaisimmasta päästä, kun oli mittarissa 10 v.
että matalasti koulutetuilla on enemmän taloudellisia, terveydellisiä, ehkä jopa muitakin sosiaalisia ongelmia?