ärsyttää kaveri joka vähättelee tyttölapsia.

että NAISET vähättelevät TYTTÖlasten syntymää. Siinähän nainen vähättelee samalla itseään! Typerää, turhaa, tarpeetonta tyttöä.

Ilmankos tämäkin palsta on niin täynnä katkeraa ja itsetunnotonta vuodatusta.

Minä ainakin naisena iloitsen siitä että olen nainen, arvostan muita naisia ja arvostan tyttölapsia. Arvostan myös miehiä ja poikalapsia. Tämmöistä "hyi vain tyttö" tai "säälin pelkkiä poikia" asenteista pitäisi äkkiä päästä eroon.

Täyttä asiaa!

nimim. Ihana nainen, tasa-arvoisesti lapsiaan rakastava tytön ja pojan äiti

miksi poika muka olisi millään tavalla parempi? ihan oikeesti.. miettikääs vähän.. te siis säälitte tyttölasten vanhempia, maailmassa on aika paljon lapsettomuutta, heitä tuskin tyttöjen vanhemmat säälittää. mun mielestä ei pidä tehdä lapsia jos toinen sukupuoli on pettymys :(

Samoin

Mulla tosin on se tyttökin... Mutta säälin kyllä pelkkien tyttöjen vanhempia, varsinkin perheen isiä.

että ihan ihme juttuja. Mä en oikeasti tunne ketään, joka pitäisi poikia tai tyttöjä jotenkin toistansa parempina (ainakaan julkisesti, sitähän ei voi ikinä tietää, mitä ihmiset päässänsä miettivät).

Mua kyllä kiinnostaisi tietää, mitä säälittävää on pelkkien tyttölasten (tai pelkkien poikalasten) vanhemmissa. Munkin lapset on kaikki samaa sukupuolta, mutta taidan jättää kertomatta kumpaa, niin ei tarvi kenenkään alkaa mua sääliä.

Aivan kamalan surullista, että lapsi voi olla pelkän sukupuolensa perusteella pettymys.

Missä on naisten itsekunnioitus? Jos ei arvosta tyttölapsia, ei voi arvostaa itseäänkään...

mä ite nautin naiseudestani, en hetkeekään haluaisi elää miehenä. haluan kasvattaa tytöstämme myös omaa sukupuoltaan arvostavan ja vahvan itsetunnnon omaavan naisen.

että NAISET vähättelevät TYTTÖlasten syntymää. Siinähän nainen vähättelee samalla itseään! Typerää, turhaa, tarpeetonta tyttöä. Ilmankos tämäkin palsta on niin täynnä katkeraa ja itsetunnotonta vuodatusta. Minä ainakin naisena iloitsen siitä että olen nainen, arvostan muita naisia ja arvostan tyttölapsia. Arvostan myös miehiä ja poikalapsia. Tämmöistä "hyi vain tyttö" tai "säälin pelkkiä poikia" asenteista pitäisi äkkiä päästä eroon.

ei apljon anneta lapselle mahdolisuuksia :(

[ Aivan kamalan surullista, että lapsi voi olla pelkän sukupuolensa perusteella pettymys.

Meillä kaksi tyttöä ja lapset ovat miehelleni kaikki kaikessa! Suunnitelmissa on vielä kolmas lapsi, mutta ei todellakaan sen takia, että saatais poika! Uskomatonta tekstiä täällä...

Ja täytyy sanoa että olen kyllä tyytyväinen "voimasuhteisiin". Ei siinä tytössä mitään vikaa ole, koska hän on minun lapseni niin hän on toki parempi kuin muut ärsyttävät akat.



Mutta kyllä ne pojat silti ovat oikeasti lähempänä sydäntäni, ihan siksi että ovat vastakkaista sukupuolta, joka kiinnostaa minua paljon enemmän kuin oma sukupuoleni. Ennen kuin joku älähtää, niin tarkennan etten tarkoita seksuaalista kiinnostusta, muuta kuin siinä mielessä että on upeaa nähdä poikiensa miehistyvän. Mutta saan paljon enemmän tyydytystä siitä että POIKA tekee minulle ruokaa, POIKA siivoaa kanssani, POIKA kantaa minulle tavaroita, POIKA vaihtaa lamput ja kokoaa kaapit. Siinä on jotain ikiaikaisen ihanaa. Lisäksi omia poikia saa vapaasti tuijotella, ihailla ja kosketella pitkin päivää, toisin kuin niitä vieraita, jotka toki olisivat yhtä ihania siihen puuhaan ;) Teinipoika kun on ihanin ilmestys mitä maa päällään kantaa!!

Toisaalta ihmettelen ketä tahansa, joka asettaa toisen sukupuolen toista paremmaksi. Kyllä mäkin olen poikien äitinä joskus havaitsevinani jonkinlaista sääliä tyttöjen äideiltä, mutta en kyllä koe sitä mitenkään tarvitsevani!

Haluan myös kommentoida tuota mummosuhdetta. Kyllä se on niinkin, että miniästäkin on kiinni, millainen suhde lapsilla on isänpuolen mummoon. Itse olen nähnyt vaivaa, että lapsilla olisi yhtä läheinen suhde anoppiini kuin äitiini, jonka kanssa olen alunperin ollut luontevammin läheinen (tietysti, kun on äitini).

Siinä samalla, kun ollaan mummo-lapsisuhdetta luotu, olen huomannut saaneeni itselleni ihanan "varaäidin". Oman äitini kanssa meillä on joitain skismoja, johtuen luonteiden samankaltaisuudesta ja pitkästä historiasta. Anoppisuhteestani nämä skismat puuttuvat täysin, olemme aloittaneet ystävyytemme puhtaalta pohjalta. :)

että NAISET vähättelevät TYTTÖlasten syntymää. Siinähän nainen vähättelee samalla itseään! Typerää, turhaa, tarpeetonta tyttöä.

Ilmankos tämäkin palsta on niin täynnä katkeraa ja itsetunnotonta vuodatusta.

Minä ainakin naisena iloitsen siitä että olen nainen, arvostan muita naisia ja arvostan tyttölapsia. Arvostan myös miehiä ja poikalapsia. Tämmöistä "hyi vain tyttö" tai "säälin pelkkiä poikia" asenteista pitäisi äkkiä päästä eroon.

että tuo tyttölapsi taas on meillä selvästi lähempänä isänsä sydäntä kuin pojat. Hän saa ihan toisella tavalla huomiota, leikkiseuraa, ymmärtämystä ja rakkautta. Pojat saa lähinnä ärtymystä ja haukkuja niskaan ja heiltä vaaditaan huomattavasti enemmän, siis ihan liikaa.



Että se siitä että pojat olisivat tärkeitä isälle.

Missä on naisten itsekunnioitus? Jos ei arvosta tyttölapsia, ei voi arvostaa itseäänkään...

Mä ja muutaman mun kaveri vaan tykätään enemmän pojista ja poikalapsista. Mulla on tytär jota rakastan kovasti ja tekisin sen puolesta melkein mitä vaan, mutta silti poikalapset on jotenkin enemmän kivempia mun mielestä. Arvostuksen kanssa tällä ei ole mitään tekemistä. Arvostan kovasti naisia jotka ovat menestyneet elämässä.

Muutaman kaverin kanssa ollaan puhuttu siitä miten tytöt on jotenkin vaikeempia ymmärtää kuin pojat, tuntuu että ne on pienestä pitäen jotenkin "kierompia", kun taas pojat on mutkattomia ja suoria.

Poikien kanssa pääsee helpommalla, ei oo sellaista kauheeta vääntöä joka asiasta.

Jos mä tekisin vielä lapsen, toivoisin poikaa. Toki tyttökin olisi tervetullut, mutta jos sen sukupuolen sais valita, sitten se olisi poika..

Oletetaan varmaankin että tyttölapsi on salaa jokaisen äidin toive, ja sitten yritetään peittää sitä uhoamalla pienimmästäkin ärsykkeestä kuinka kamalia tytöt ovatkin ja kuinka ihanaa on kun on pelkkiä poikia.



Itsekin toivoin aluksi pelkkiä tyttöjä, mutta nyt rakastan kyllä poikaa ja tyttöä täsmälleen yhtä paljon enkä koe tarpeelliseksi mollata kumpaakaan sukupuolta (ei niin että uskoisin haluavani tehdä niin vaikka olisikin pelkkää yhtä lajia).

sä oot just sellanen akka joka rakastuu omiin poikiinsa eikä tuu ikinä hyväksymään yhtäkään miniää, koska kukaan ei ole hänen rakkailleen tarpeeksi hyvä. ja mitä helvettiä tuo koskettelu tarkoittaa :O oikeesti, lähentelee insestiä..

Ja täytyy sanoa että olen kyllä tyytyväinen "voimasuhteisiin". Ei siinä tytössä mitään vikaa ole, koska hän on minun lapseni niin hän on toki parempi kuin muut ärsyttävät akat. Mutta kyllä ne pojat silti ovat oikeasti lähempänä sydäntäni, ihan siksi että ovat vastakkaista sukupuolta, joka kiinnostaa minua paljon enemmän kuin oma sukupuoleni. Ennen kuin joku älähtää, niin tarkennan etten tarkoita seksuaalista kiinnostusta, muuta kuin siinä mielessä että on upeaa nähdä poikiensa miehistyvän. Mutta saan paljon enemmän tyydytystä siitä että POIKA tekee minulle ruokaa, POIKA siivoaa kanssani, POIKA kantaa minulle tavaroita, POIKA vaihtaa lamput ja kokoaa kaapit. Siinä on jotain ikiaikaisen ihanaa. Lisäksi omia poikia saa vapaasti tuijotella, ihailla ja kosketella pitkin päivää, toisin kuin niitä vieraita, jotka toki olisivat yhtä ihania siihen puuhaan ;) Teinipoika kun on ihanin ilmestys mitä maa päällään kantaa!!

yhdestä lapsesta kuin toisesta? Tästä ketjusta saa sen kuvan kuin poikalapsia suosittaisiin tyttöjen kustannuksella, mikä olisi kyllä aika hyytävä tilanne...

Minä olisin mielummin kahden tytön, kuin kahden pojan äiti. Jostain syystä naiselle se tyttö on tärkeä.



Onneksi meillä on tyttö ja poika :)

jos sulla on tyttö :)

älä turhaan sääli, jos toinenkin lapsemme on tyttö niin sitten olemma kahden ihanan tytön vanhempia. esikoisenkin kannalta toinen tyttö olisi kiva, varmasti aina enemmän yhteistä siskon kuin veljen kanssa. toki poika olisi ihan yhtä rakastettu, mutta ei meidän perheestä mitään puuttuisi vaikka meillä olisi vain tyttölapsia :)

-ap

Meillä esikoinen on tyttö. Kun odotin toista lasta, oli itsestään selvää (mistä lie syystä) että toinen tyttö tulee. Ja kun tulikin poika, olin ihan ällikällä lyöty. Mitä minä tällä teen? Vaan todellaupea juttuhan se oli. Saimme ihanan pienen pojan. Upea tapaus. Sisarukset leikkivät keskenään paljon, vaikka ikäeroakin on 3½ vuotta.

Minusta oli niin hassua, että tuttavani (mies) sanoi raskausaikanani, että he ainakin tekevät poikaa. Olin hänen vaimonsa kanssa yhtä aikaa raskaana. Jos se ei ole poika, pitää vielä tehdä lisää lapsia, sanoi hän. Heille tuli toinen tyttö. Saa nähdä, tekevätkö lisää lapsia. Vai onko isän mieli muuttunut.

Minä olen halunnut kaksi lasta. Merkillä ei väliä. Olen saanut kaksi lasta, vaikka joskus olen heihin kyllästynyt, en lakkaa ihmettelemästä, miten onnekas olenkaan.

Minä en ymmärrä miksi sukupuoli olisi edes mainitsemisen arvoinen juttu. Voin huoleti sanoa, etät minulla on kaksi lasta. Täsmennän toki tarvittaessa, että tyttö ja poika. Meillä ei ole mitään sukupuoletonta kasvatusta, kumpikin on voimakkaasti omaan sukupuoleen leimautunutkin tietyssä iässä. Mutta minä en vain osaa korostaa sitä, että meillä on se "ideaaliperhe": äiti, isä, tyttö, poika, koira ja farmariauto omakotitalossa. Vai pitäiskö sen pojan olla se vanhempi lapsi, ideaaliperhessä siis?

Missä on naisten itsekunnioitus? Jos ei arvosta tyttölapsia, ei voi arvostaa itseäänkään...

Mä ja muutaman mun kaveri vaan tykätään enemmän pojista ja poikalapsista. Mulla on tytär jota rakastan kovasti ja tekisin sen puolesta melkein mitä vaan, mutta silti poikalapset on jotenkin enemmän kivempia mun mielestä. Arvostuksen kanssa tällä ei ole mitään tekemistä. Arvostan kovasti naisia jotka ovat menestyneet elämässä. Muutaman kaverin kanssa ollaan puhuttu siitä miten tytöt on jotenkin vaikeempia ymmärtää kuin pojat, tuntuu että ne on pienestä pitäen jotenkin "kierompia", kun taas pojat on mutkattomia ja suoria. Poikien kanssa pääsee helpommalla, ei oo sellaista kauheeta vääntöä joka asiasta. Jos mä tekisin vielä lapsen, toivoisin poikaa. Toki tyttökin olisi tervetullut, mutta jos sen sukupuolen sais valita, sitten se olisi poika..

Ei meillä ketään suosita sukupuolen mukaan, mutta mä itse tunne pojan mulle paljon läheisemmäksi kuin tytön.

haluaisi ehdottomasti tytön ja minulle se on ihan sama.. Hän haluaisi sen "isin pikku prinsessan"

:)

-ap

[ Minä olen halunnut kaksi lasta. Merkillä ei väliä.

Ne onnekseni olen saanut. Tyttö ja tyttö olisi ollut mulle se viimeisin toive, mielummin vaikka kaksi poikaa.