Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen heittäminen pihalle-varsinainen vitsi!
21.12.2008 |
Miten täällä enemmistönä palstailevilla perheenäideillä, aikuisilla ihmisillä, voi olla niin alkeellisia ja yksioikoisia mielipiteitä, että pettävän miehen luokse jäävä nainen on kynnysmatto? Ja että jos mies jää kiinni pettämisestä, se pitää heti "heittää pihalle", muuten nainen ansaitsee vain sääliä ja muutenkin vain paskaa niskaansa.
Kun järkevästi asiaa pysähtyy miettimään, niin kuinka moni muka voi vain tuosta noin heittää puolison, lasten isän ja toisen perheen elättäjän pihalle? Miten se käytännössä tapahtuu?
Mitä lapsille sanotaan? Ilmeisesti, että tämä pihalle heittäminen on asioiden hoitamista aikusella tavalla. Entä toimeentulo? Mihin se mies menee? Kuka saa lapset? Kuka maksaa laskut, hoitaa lapset, selvittää tilanteen?
Eiköhän kuitenkin useimmin käy niin, että nainen "jää" suhteeseen ja mahdollinen ero tulee vasta, kun shokki on laantunut ja päätöksiä voi taas tehdä harkitulta pohjalta, tietäen varmasti mitä tekee? Tekeekö se naisesta kynnysmaton?
Itseäni ei ole petetty tietääkseni, mutta jos petettäisiin, en ainakaan minä voi miestä mihinkään ajaa, ja tehdä päätöstä vuosien liitosta kahdessa sekunnissa. Ero tulisi luultavasti, mutta ehkei ihan heti, asiatkin pitäisi saada järjestettyä ajan kanssa.
Ihmettelen kyllä, millainen on sen naisen tilanne, joka tällaisia kynnysmattojuttuja toisille laukoo. Kynnysmatoksi ainakin minä ymmärrän ihan eri asian, kuin naisen, jonka eteen yhtäkkiä läväytetään oman rakkaan uskottomuus ja koko elämän ylösalaisin kääntyminen.
Kommentit (43)
Että mies saa anteeksi melkein mitä vaan. Kyllä lapsen pitä nähdä, että nyt äiti suuttui isälle ja syynkin voi sanoa. Näin oppivat lapsetkin mikä on miehen ja isän taholta "laitonta" käytöstä, kuka on syyllinen ja mitä ei tarvitse kenenkään naisen elämässään sietää.
Meillä on kyllä erottu ex:n uskottomuuden (ja kaikkien muiden ongelmien, mutta tuo viimeinen niitti) takia jo vuosia sitten ja lapsetkin jo suht isoja, mutta mieleenkään ei ole koskaan tullut lapsille tätä kertoa. Ja sikäli onnellisesti jatkui meillä tämä kuvio, että ex ja tuo silloin toinen nainen ovat edelleen yhdessä ja viettävät aikaa lasten kanssa ihan hyvässä hengessä. Omaa ylpeyttäni en eron kohdalla pystynyt nielemään, eli mennä sai, pettäminen kun ei ollut ensimmäinen, mutta lasten edun kohdalla kyllä: he eivät tapahtuneista tiedä ja välit isään ovat säilyneet hyvinä. Ja nykyään kuvion aikuiset toimivat ihan aikuisina keskenään. Missä tein väärin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole missään vaiheessa sanonut, että pettäjän luokse on jäätävä, tai että pitäisi kaikki antaa anteeksi.
Ihmettelin sitä, miten KÄYTÄNNÖSSÄ kaikilta onnistuu tämä pikaero ja että mikäli se ei onnistu HETI PAIKALLA, niin naista pidetään kynnysmattona.
Itsekin varmastikin eroaisin, jos petetyksi tulisin, mutta kaikki asianhaarat huomioonottaen mä tuskin lähtisin tosta vaan tyhjän päälle, ja en ymmärrä, miten voin miehen heittää pihalle omasta kodistaan?
Ja mitä te oikeasti sanotte niille lapsille? Kyllä nyt meidän muksut ainakin pelästyisivät suunniltaan, jos yhtäkkiä pakkaisin kamat ja heidät ja lähtisimme pois kotoa. Tai jos heittäisin isin pihalle:O
ap
omasta kodistaan noin vaan pihalle kassin kanssa tai ilman. Oli petettty tai ei, ei toista voi käskeä lähtemään yhteisestä kodista.
Neuvotella voi ja yhteisestä sopimuksesta asua erillään. Ja jos ero tulee, niin sitten tietysti mietitään asumiset uudestaan niinkuin muutkin kuviot.
näin juuri pitäisi toimia, eli sitä lokaa lasten niskaan kaadeta eikä heidän isäänsä aleta heille mollaamaan. Aviopuoliso ja isä erikseen!
Ja toisekseen, ketään ei voi heittää ulos omasta kodistaan! Jos asunto on täysin naisen nimissä, silloin kyllä, muuten ei. Täällä on kyllä kummallista porukkaa. Ensin käytetään miehen rahat ja sitten vielä ollaan heittämässä omasta kodista ulos
[
Meillä on kyllä erottu ex:n uskottomuuden (ja kaikkien muiden ongelmien, mutta tuo viimeinen niitti) takia jo vuosia sitten ja lapsetkin jo suht isoja, mutta mieleenkään ei ole koskaan tullut lapsille tätä kertoa. Ja sikäli onnellisesti jatkui meillä tämä kuvio, että ex ja tuo silloin toinen nainen ovat edelleen yhdessä ja viettävät aikaa lasten kanssa ihan hyvässä hengessä. Omaa ylpeyttäni en eron kohdalla pystynyt nielemään, eli mennä sai, pettäminen kun ei ollut ensimmäinen, mutta lasten edun kohdalla kyllä: he eivät tapahtuneista tiedä ja välit isään ovat säilyneet hyvinä. Ja nykyään kuvion aikuiset toimivat ihan aikuisina keskenään. Missä tein väärin?
[/quote]
eikä uusia asuntoja löydy todellakaan nopeasti, mutta olen sitä mieltä, että jos on ihan hirveä riitatilanne vanhemmilla käynnissä niin lapsen kannalta pieni aikalisä olisi ihan paikallaan, että jompikumpi vanhemmista olisi hetken muualla tai vastaavaa. Jos toinen on pettänyt niin voin vaan kuvitella minkälainen välienselvitys siitä syntyy, ei ole oikein jos lapsi joutuu vieressä kuuntelemaan, koska pakostikin vanhempien tulisi sanottua ääneen asioita mitä ei pitäisi sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pettäviin miehiin, että olisi säälä jos ne kaikki perheet sen takia hajoaisivat :-(
Että mies saa anteeksi melkein mitä vaan. Kyllä lapsen pitä nähdä, että nyt äiti suuttui isälle ja syynkin voi sanoa. Näin oppivat lapsetkin mikä on miehen ja isän taholta "laitonta" käytöstä, kuka on syyllinen ja mitä ei tarvitse kenenkään naisen elämässään sietää.
Ylläoleva on kyllä ihan pihalla. Olen ehdottomasti ap:n kannalla. Jos toinen vanhemmista käyttäytyy "huonosti" sekö oikeuttaa toisenkin olemaan "idiootti". Vähänpä täällä liikkuu "aikuisia" äitejä - sitä samaa aina: minä, minä, minä ,mulle, mulle, minä -porukkaa. Voi lapsi parat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sanoisin että "jätä se sika", niin tarkottaisin että suhde on henkisesti kahdessa sekunnissa ohi, ja käytännön asiat sitten vaan järjesteltäisi ajan kanssa harkiten.
Ja mielestäni tuo pettämisasia taas, se pitäisi käsitellä ja päästä siitä yli. Ei siihen suhde kaadu vielä. En ymmärrä, kun aina se mainitaan, että jos jompi kumpi pettää, niin liitto päätyy eroon tai se on eron syy. Mikä olikaan pettämisen syy, sehän se liiton on kaatanut, pettäminen on vaan sivuvaikutus enää.
Ja se, että jos pettänyt on rakastunut uuteen kumppaniin ja hän haluaa jatkaa suhdetta uuden kumppanin kanssa, syy pettää ja lähteä etsimään vieraita on ollut jo taustalla olemassa, ja se on ollut se syy.
heti kun sain tietää useamman kuukauden sivusuhteestaan. Eipä tuo kyllä tippaakaan laittanut vastaan, saati pyytänyt anteeksi tms..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti vaimot tietävät kuviot ja hyväksyvät sen.
Niin paljon olen törmännyt hyviin ja perhestään huolta pitäviin pettäviin miehiin , että olisi säälä jos ne kaikki perheet sen takia hajoaisivat :-(
Kun kerran on omaa itsetuntoa loukattu, se menee kaiken edelle.
Oikeasti siinä luvataan seisoa toisen rinnalla hyvinä ja pahoina hetkinä. Tietysti luvataan myös olla uskollisia, mutta ei siinä valassa ole kohtaa, jossa sanottaisiin, että jos nyt sitten et olekaan uskollinen, niin nämä aiemmat kohdat ei päde.
Ennen naimisiinmenoa (tai vakavamman parisuhteen solmimista) pitäisi olla pakollista miettiä, että onko juuri tämä se ihminen, jonka ikävät temput olen valmis antamaan anteeksi (tiettyyn rajaan saakka tietysti) ja olenko tämän ihmisen heikkouksia valmis kestämään. Ja yhteen mennään vain, jos pystyy vastaamaan kyllä.
Mä olen kokenut avioeron edellisessä, lapsettomassa liitossa ja siten tiedän, että se ei tuo autuutta. Siksi olen antanut nykyiselle miehelleni anteeksi mielestäni paljon pahemman asian kuin pettämisen. Pettäminen ei olisi oikeastaan tuntunut miltään, ei tuntuisi edelleenkään, vaan se olisi hyvin helppo antaa anteeksi, onhan se mies paneskellut toisia naisia ennen meidän tapaamistakin. Rakastan miestäni enemmän kuin ketään muuta voisin rakastaa kuten puolisoa tavataan rakastaa (lapset siis eri asia). Meillä ainakin tämä anteeksiantaminen ja vaikeasta tilanteesta selviäminen teki avioliitosta entistä vahvemman ja rakastamme toisiamme enemmän kuin mihin ehkä uskoimme koskaan pystyvämme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen pettänyt kerran ja mies kerran. Molemmat asiat on käsitelty ja edelleen ollaan yhdessä ja onnellisia. Toki ensimmäinen asia mikä molemmille on tullut petetyksi jäämisen jälkeen mieleen, on ero. Mutta asiat pitää pystyä käsittelemään kokonaisuudessaan. Meillä molempien syrjähypyt ovat olleen pysähtymisen paikka ja ollaan joudutta oikeesti pohtimaan, mitä halutaa, mitä saadaan ja tahdotaanko todella erota, vai onko rakkautta jäljellä vielä niin paljon että tästä yli päästää.
Ja me ollaan päästy yli. Meillä menee paremmin kuin vuosiin, ollaan opittu puhumaan ja tajuttu että perhe on meille kummallekin niin tärkeä asia että sen menettämistä ei viitsi riskeerata.
Jos me oltaisiin erottu, niin se olisi ollut aivan turha ero.
on jotenkin vähäpätöisempi, kuin lupaus hyvistä ja pahoista hetkistä?
Pettäjä sen avioliittolupauksen rikkoo ja mitätöi näin koko sopimuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja täällä hakee vahvistusta sille miten olisi hyvä toimia.
eikä uusia asuntoja löydy todellakaan nopeasti, mutta olen sitä mieltä, että jos on ihan hirveä riitatilanne vanhemmilla käynnissä niin lapsen kannalta pieni aikalisä olisi ihan paikallaan, että jompikumpi vanhemmista olisi hetken muualla tai vastaavaa. Jos toinen on pettänyt niin voin vaan kuvitella minkälainen välienselvitys siitä syntyy, ei ole oikein jos lapsi joutuu vieressä kuuntelemaan, koska pakostikin vanhempien tulisi sanottua ääneen asioita mitä ei pitäisi sanoa.
lapset saavat kuulla asiasta yhtään mitään!
nopeaa, harkitsematonta päätöstä, on itsekunnioituksen puutetta? Tätä ajattelua juuri en ymmärrä!
Minä olen tähän maailmaan lapsia tehnyt ja heille kodin rakentanut. Miten voisin yhdessä yössä repiä se hajalle, valmistelematta asiaa pitempään, rauhoittumatta ensi itse, selvittämällä, miten tulen jatkossa toimeen, missä asutaan, miten eletään...? Sen sijaan, että pistäisin kaikki hajalle heti ja sitten vasta rupeaisin miettimään esim. lapsia?.
ap
Kun kyseessä on lapsiperhe, on asioita osattava ajatella ja katsoa muustakin kuin oman navan perspektiivistä. Siinä on osattava pistää oma loukkaantuminen syrjään ja tarkastella tilannetta kokonaisuutena ja miettiä, mitä se tarkoittaa tämän perheen kannalta.
Kun on kyseessä lapseton suhde, asia on täysin erilainen.
Että mies saa anteeksi melkein mitä vaan. Kyllä lapsen pitä nähdä, että nyt äiti suuttui isälle ja syynkin voi sanoa. Näin oppivat lapsetkin mikä on miehen ja isän taholta "laitonta" käytöstä, kuka on syyllinen ja mitä ei tarvitse kenenkään naisen elämässään sietää.
Että mies saa anteeksi melkein mitä vaan. Kyllä lapsen pitä nähdä, että nyt äiti suuttui isälle ja syynkin voi sanoa. Näin oppivat lapsetkin mikä on miehen ja isän taholta "laitonta" käytöstä, kuka on syyllinen ja mitä ei tarvitse kenenkään naisen elämässään sietää.
Sehän nyt vasta olisi täysin edesvastuutonta sekoittaa lapsetkin mukaan äidin ja isän parisuhteeseen. Tietysti voi ja saa olla vihainen jos toinen pettää, mutta kyllä aikuiset sivistyneet ihmiset pystyvät selvittelemään välejään ilman että tarvitsee ketään heittää pihalle saatikka että lapset vielä siihen mukaan sotkettaisiin!
Eikä se, että on todella vihainen ja loukkaantunut vielä automaattisesti tarkoita sitä että ero on ainoa oikea vaihtoehto.
Alue: Aihe vapaa
miksi pitäisi jäädä ja antaa anteeksi? Virheitä voi tehdä ja antaa anteeksi,mutta pettäminen on sen ihmisen omaa tyhmyyttä eikä sellaista tarvitse sietää.