Lue keskustelun säännöt.
Haluatko kysyä jotain kohta valmiilta teologilta, joka haluaa papiksi?
Kommentit (43)
Ehkä minusta sitten on vain tuntunut siltä (jopa ahdistavalta niiden puolesta, jotka eivät ole uskontoa löytäneet ja taustalta olen löytänyt opittuja arvoja, ahdasmielisyyttä, tietynlaista liikaa yksinkertaisuutta/kykyä keskittyä vain konkreettisiin asioihin) ja ehkä kaikilla "sieluilla" on yhtäläinen mahdollisuus löytää Jumala, toivon niin!
se pointti mitä minä, mielestäni sisäisen ja vahvan uskon omaava ihminen olen miettinyt pitkään. Eli ihan kun katson ystäväpiiriäni, ne jotka on uskossa, ovat olleet sitä suurin osa pienestä saakka tai muuten on olosuhteet olleet otolliset uskoontulemiseen. Suurin osa niistä, jotka on kasvaneet uskontoa halveksuvissa hyvin materialistisissa perheissä, nauravat uskonnolle eivätkä tahdo yhtään edes miettiä moista aikuisena. Mielestäni geneettisesti (siis ajattelutyyli...) tai kasvatuksellisesti heillä on sellaiset olosuhteet että uskoon tuleminen on liki mahdotonta. Ehkä 1/100 näistä tulee uskoon, kun taas ensin mainitusta ryhmästä ainakin 50/100 löytää sen henkilökohtaisen uskon, kun siihen johdatellaan.
Jumalalle ei ole mikään mahdotonta. Meidän tehtävämme on viedä evankeliumia eteenpäin ja jättää loput Jumalalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehtoollinen on koko jumlanpalveluksen ydin. Ehtoollinen on sakramentti.
T: Ap
Pahimmissa aallikoissa Jumala on eniten läsnä.
kertoo siitä ettei ihminen ole itse joutunut kokemaan epätoivoisia tilanteita. Kyllä pahimmissa aallokoissa jumalasta nimenomaan ei näy vilaustakaan, ja ulkopuolisen tyhjyyttään kumisevaa lässytystä ja toiveajattelua väittää muuta. Nimimerkillä aallokot kokenut.
Pahimmissa aallikoissa Jumala on eniten läsnä.
kertoo siitä ettei ihminen ole itse joutunut kokemaan epätoivoisia tilanteita. Kyllä pahimmissa aallokoissa jumalasta nimenomaan ei näy vilaustakaan, ja ulkopuolisen tyhjyyttään kumisevaa lässytystä ja toiveajattelua väittää muuta. Nimimerkillä aallokot kokenut.
... olen itse myös kokenut vakavaa sairautta ja läheisten kuolemia ja niinä synkimpinä hetkinä ainoa, mikä minulla on ollut jäljellä, on ollut Jeesus. Minä vaikeampaa on ja mitä heikommin on mennyt, sitä lujemmin minä turvaan Jeesukseen. Turvaa sinäkin. Jeesuksessa on luja kallio.
Elämä on kuljettanut, ahdistanut ja vienyt paikkoihin, joihin en olisi toivonut.
Jumala kuitenkin otti johdatukseensa ja kun vihdoin annoin periksi rimpuilulle, Hän näytti tien kirkkaampana kuin koskaan. Päästin Jeesuksen sydämeeni ja ymmärsin oman kutsumukseni.
Olen itse roikkunut viimisillä voimillani ristin reunassa vuosia, toivonut ja rukoillut vaikka Jumala on välillä ollut hyvin hiljaa. Kokemuksistani on vain apua minulle. Helppo on halpaa monesti.
T: Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiusaamisellakin. En pysty ymmärtämään, miten joku voi saada lohtua sadistisesta jumalasta!
En tarkoita, että siinä olisi jotain pahaa. Uskon kuitenkin, että on olemassa myös sitoutunutta Jumalalle kelpaavaa rakkautta myös avioliiton ulkopuolella. Kaikki riippuu omasta asenteesta, ajatuksetta solmittu avioliitto ei tee pyhäksi.
Ja kuten Luther asiat muutti, avioliitto ei ole meillä sakramentti.
T: Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pääasia, että ei poisteta kokonaan. Uskonto on suuri osa kulttuuriamme edelleen.
T: Ap
Siinä ollaa läsnä ihmisen suurimmissa iloissa ja suruissa. Kastetaan, liitetään avioliittoon ja siunataan hautaan. Iloitaan iloitsevien ja surraan surevien kanssa.
Pastorin työpäivä on hyvin pitkä, työaikaa ei ole ja työmäärät ovat järkyttävät. Mitenkään helpolla ei siis siinä hommassa pääse.
T: ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhtä arvokkaita armolahjoja ovat:
- Rakkaudellisuus lähimmäistä kohtaan
- Opettaminen
- Lempeys
- Pitkämielisyys
jne.
Kielilläpuhuminen on turhaa jos toinen ei tulkkaa. Se ei myöskään tee pyhäksi tai paremmaksi uskovaiseksi. Itse en puhu kielillä.
T: Ap
Mites sitten nämä ihmiset jotka eivät kaikkien koettelemustenkaan jälkeen ota Jumalaa elämäänsä? Millaista on helvetin tuli? Ja eikö ole ihan kamalaa olla itse taivaassa jos vaikka oma lapsi viruu helvetissä? =(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usko unelmiisi! Älä anna periksi! Sydämessäsi tiedät kyllä onko teologinen sinulle oikea paikka, jos näin on, niin älä hyvä ihminen luovuta. Nouset jaloillesi nyt, odotat tuloksia ja jos et pääse sisään, niin ensi keväänä uudestaan.
Koskaan ei ole liian myöhäistä seurata niitä asioita, joihin uskoo. Ikä ei ole mikään este kohdallasi. Ei todellakaan.
Yleinen tietämys teologiasta ei auta pääsykokeessa, koska vastauksissa otetaan huomioon vai valintakoekirjojen tietoja.
Huippuvalmennuksella on hyvä valmennuskurssi teologiseen. Sisäänpääsyprosentti siellä 80-90%. Aloita lukeminen pääsykokeisiin heti kun kirjat ilmestyvät, jaksa, jaksa ja jaksa. Työsi palkitaan varmasti!
Tsemppiä ja siunausta!
T: Ap
päästä opiskelemaan teologiaa? Tänä vuonna hain ekan kerran ja koe tuntui tosi vaikealta (Helsinki). Nyt näyttää siltä, etten pysty syksyllä aloittamaan opintoja avoimessa, niistä tietenkin olisi paljon hyötyä hakijalle. Kannattaako valmennuskurssit teologiseen pyrkijälle? Olen jo kolmekymppinen, ja vähän mietityttää kannattaako edes yrittää enää....:(
on jokin vakaumus ja tulee vastoinkäymisiä, silloin on mieltä taistella jatkuvia takaiskuja vastaan. Mutta jos vaikka ihmisellä on ollut hirveän rankka elämä eikä hän muuta toivo kuin tilaisuutta elää hiljaista, vaatimatonta ja tavallista elämää, ja sitten kun elämä alkaa pikkuisen hymyillä, tulee vielä kaiken päälle yksi toivoton kamala takaisku, josta selviytyminen tuntuu ihan mahdottomalta. Eikä tämäkään vielä riitä, epätoivoissaan ihminen miettii itselleen yhden henkireiän jota harrastaa, että jaksaisi, ja sitten osoittautuu ettei sitäkään voi terveyden takia tehdä. Että eikö Jumala olisi edes tämän yhden pienen henkireiän voinut sallia? En jaksa enää uskoa koko satu-ukkoon... Minusta raja menee siinä, kun ihminen lakaa ajattelemasta että jos tästä selviydyn, olen vahva. Tuntuu vaan siltä, että vaikka tästä selviytyisin, olisin katkera ja vihainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raamatussa kuitenkin annetaan ymmärtää, että taivaassa kaikki on toisin. Siellä ei ole murhetta eikä kyyneleitä, tähän uskon ja tähän turvan.
Varmaa on se, että kuoltuamme kaikki on toisin. En usko, että yksikään kuolemanjälkeistä elämää kartoittava dogmi pitää sisällään enempää kuin murusen totuudesta. Me emme yksinkertaisesti voi tietää siitä paljoakaan.
Mielestäni se on hyvä asia. Usko on mysteeri, ei sitä voi selittää tai ymmärtää.
T: Ap
En osaa selvittää kärsimyksen ongelmaa. Uskon kuitenkin, että se on arvokasta ja että sillä on merkitys ja jopa tarkoitus.
Olen itsekin seissyt "viimeisellä rannalla", ainakin katsonut sinne päin. Elänyt 100% henkistä kärsimystä päivästä toiseen, vuodesta toiseen. Olen monesti seissyt puukko kädessä ja ajatellut, ettei ole muita vaihtoehtoja. Uskon, että olen käynyt "henkilökohtaisella pohjallani".
T: Ap
on jokin vakaumus ja tulee vastoinkäymisiä, silloin on mieltä taistella jatkuvia takaiskuja vastaan. Mutta jos vaikka ihmisellä on ollut hirveän rankka elämä eikä hän muuta toivo kuin tilaisuutta elää hiljaista, vaatimatonta ja tavallista elämää, ja sitten kun elämä alkaa pikkuisen hymyillä, tulee vielä kaiken päälle yksi toivoton kamala takaisku, josta selviytyminen tuntuu ihan mahdottomalta. Eikä tämäkään vielä riitä, epätoivoissaan ihminen miettii itselleen yhden henkireiän jota harrastaa, että jaksaisi, ja sitten osoittautuu ettei sitäkään voi terveyden takia tehdä. Että eikö Jumala olisi edes tämän yhden pienen henkireiän voinut sallia? En jaksa enää uskoa koko satu-ukkoon... Minusta raja menee siinä, kun ihminen lakaa ajattelemasta että jos tästä selviydyn, olen vahva. Tuntuu vaan siltä, että vaikka tästä selviytyisin, olisin katkera ja vihainen.
ja ajatuksia herättävä...
Kymmenenisen vuotta sitten papiksi vihitty
Onnea matkaan - kaikilla elämänalueillasi!
Onko viestintäsi koko ajan näin uskonnollisen kielen läpitunkemaa?
Joko sinulla on jo vokaatio johonkin seurakuntaan?
Olen itsekin seissyt "viimeisellä rannalla", ainakin katsonut sinne päin. Elänyt 100% henkistä kärsimystä päivästä toiseen, vuodesta toiseen. Olen monesti seissyt puukko kädessä ja ajatellut, ettei ole muita vaihtoehtoja. Uskon, että olen käynyt "henkilökohtaisella pohjallani".
Voisin lisätä että vuosien sijaan vuosikymmeniä en muuta toivonut kuin että voisin kuolla. Sitten kun viimein siitä helvetistä selvisin ja elämä rupesi näyttämään elämisen arvoiselta, tuli tämä viimeisin massiivinen takaisku, jonka selvittämiseen ei ole jaksamista eikä resursseja. Enkä helvetti voi edes sitä yhtä pientä harrastusta pitää :`((((. Kuulostaa lapselliselta, mutta tuossa oli minun korsi joka katkaisi kamelin selän. Koskaan en voi enää mihinkään lapsellisiin jumalasössötyksiin uskoa. Kaikki nuo vuoden jaksoi mielen pohjalla elää usko, mutta nyt sen on mennyt. Siellä ei ole enää mitään.
siis vähän kuin kiukutteleva lapsi, jos et usko minua niin et pääse taivaaseen. Siis rakkaudelle ei voi asettaa ehtoja, vaikka tätä perustellaan sillä että kyllä jumala kaikkia rakastaa, mut vain uskolla pelastuu, niin se ei toimi koska ehto on heti olemassa. Rakastava isä ei aseta ehtoja.
Olisi helpompi uskoa jumalaan, jos se todellakin olisi lempeä isä.
Monet pyhät ovat kärsineet, heidän elämänsä on ollut pelkkää taistelua. Eivät hekään ole saaneet ruusuista tietä. Pahimmissa aallikoissa Jumala on eniten läsnä. Helppo elämä ei ole tae hyvälle Jumalasuhteelle.
Jumala on ihmisen rinnalla silloinkin kun siltä tuntuu, että häntä ei ole edes olemassa.
T: Ap