Suomi = lapsivihamielinen maa?

Oletteko huomanneet hassun ilmiön Suomessa - nyrpeät aikuiset, joiden on pakko päteä ja päästä pompottamaan lapsia turhasta?



Esimerkkejä:



Kaverini oli puistossa 2 pienen kanssa. Lapset innostuvat juoksemaan kohti maata nokkivaa puluparvea. Linnut pelmahtivat lentoon, tekivät kierroksen ja laskeutuivat samaan paikkaan, lapsilla oli vilpittömän hauskaa. Äkeä keski-ikäinen setä pamahti paikalle möykkäämään: "NIITÄ LINTUJA EI SAA HÄIRITÄ!" Haloo?



Toisen kaverini kouluikäinen poika heitteli kaupungin saaressa kiviä mereen kera kamunsa. Pojilla oli hauskaa, kiviä piisasi, lähelläkään ei ollut uimareita, veneitä tms. Taas keski-ikäinen setä ehtii paikalle: "KIVIÄ EI SAA HEITTÄÄ, MERI TÄYTTYY!" Excuse me?



Oma poikani tutki 2-vuotiaana erään taloyhtiön pihalla särjettyä, kivistä "mandala"-tyyppistä koristekuviota. Taapero poimi läjästä yhden pikkukiven jolla naputteli asfalttia. Keski-ikäinen täti ehti paikalle: "SIIHEN EI SAA KOSKEA, AINA SE RIKOTAAN!" Tuskin 2 v:n toimesta kuitenkaan...?



Sama poika eilen, nyt 5 v., istahti autiolla, aitaamattomalla koiranulkoilutuskentällä lankusta ja kahdesta tynnyristä tehdyn koiranharjoitustelineen päätyyn. Päristeli, nauroi, leikki bussia noin 5 min. Tämä siis noin 5 metrin päässä yleisen kävelytien reunasta, paikalla ei muita ihmisiä, kylttejä, portteja tms. Siihen tupsahtaa snautsereineen tantta joka alkaa huutaa "TÄMÄ EI OLE LASTEN PAIKKA OLLENKAAN, MENKÄÄ POIS!"



Missä on aikuisten ihmisten huumori, suhteellisuudentaju, kyky muistaa, miltä lapsena tuntui? Miksi juuri tilanteet, joissa lapsi saa viatonta hupia ja nauraa ääneen, ovat joillekuille kuin punainen vaate?



Onko teille sattunut vastaavia, mistä uskotte tällaisen lapsivihamielisen meiningin johtuvan?