Suomi = lapsivihamielinen maa?

No joo. Kun ekaa kertaa menin perhekahvilaan nelikuisen vauvani kanssa, ei kukaan tervehtinyt minua, vaikka hymyilin ja moikkailin kaikkia. Mut kun emännät otti kahvikupin kätöseen, he alkoivat oikein paatoksella haukkua suomalaisia lapsivihamielisiksi, just kuten täälläkin. Ja kuulemma ei bussissa saa koskaan apua ja ihmiset on töykeitä ja itsekeskeisiä.



Mulle selvisi hyvin nopeasti, että on ihmisiä joille se oma napa on aina tärkein, ja joskus siinä jatkeena on se lapsen napa. Ja jos muut ei ole ihan lääpällään näihin kahteen maailman napaan, on muissa ihmisissä joku vika. Mut omaa käytöstä ei osata arvioida.



Minä olen aina saanut apua bussissa. AINA. Lapselleni jutellaan ja hymyillään kaupassa ja kaupungilla. Mutta pointti on, että myös minä hymyilen myyjille, vaihdan pari sanaa kassan kanssa, autan toisia ja olen kiinnostunut ihmisistä ylipäänsä. En ole koskaan vielä törmännyt häirikköihin, joista täällä kerrotaan.

Me törmättiin tällaiseen ekaa kertaa esikoisen ollessa 4-vuotias, eli ei tämä nyt IHAN täysin lapsivihamielinen maa ole. :) Kuitenkin ihan vauvasta olen kovasti kulkenut lasten kanssa. Me ollaan aina asuttu alueilla, joilla lapsiin on suhtauduttu hyväntahtoisesti. Esikoinen olikin ihan ihmeissään, kun eräs ISÄ hänelle tiuskaisi tylysti jotain Korkeasaaressa, kun lapsi selitti hänelle jotain juttua (juttelee usein vieraiden kanssa)...



Mutta lähtökohtaisestihan Suomi on maa, jossa kaikkien pitäisi elää täsmälleen samalla tavalla ja olla mahdollisimman näkymättömiä ja äänettömiä, niin aikuisten kuin lastenkin. Lukuunottamatta näitä keski-ikäisiä isäntiä, joilla on tietenkin oikeus kommentoida kaikkea, mikä silmään pistää... :/

Suomi on koiravihamielinen maa. Koirille on vain muutamia sallittuja alueita ja koulutuskentät ovat juuri niitä.



Itse harrastan koirieni kanssa agilitya ja välillä kentällemme änkeää lapsia vanhempineen tai ilman. He tulevat hyppimään esteitä, kiipeilemään niille jne. Koirat ovat koulutuksissa ilman hihnaa, kukin koira vuorollaan. Kuka on vastuussa, jos koirani käy lapsesi päälle? Monet koirat kiihtyvät innostuessaan agilityssa (tätä käytetään myös hyväksi koulutuksessa; on siis positiivinen piirre). Monet koirat voivat puolustaa esteitään, joten lapsesi oli TODELLA väärässä paikassa. Kuin kävelemässä motarin keskiviivalla (sekin voi olla hauskaa).



Lintujen lentoon ajamista en myöskään hyväksy. Tänä kesänä näin Korkeasaaressa lapsilauman, joka ajoi riikinkukkoa takaa. Vanhemmat nauroivat ja kuvasivat innostuneena. Lintu kesti tätä vain koska vanhemmat ruokkivat lintua samalla. Mitä lapset tästäkin oppivat? Eläimiä voi kiusata, jos siitä nauttii.

Koulutuskenttämme on aitaamaton, kaupungilta laillisesti vuokrattu alue yleisessä puistossa. Kun me harjoittelemme siellä, muilla ei ole oikeutta tulla esteille. Eikä myöskään silittelemään koiria ilman lupaa, vaikka sekin voisi lapsista hauskaa olla. Välillä koirat odottavat häkeissään ja ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun olen ennättänyt väliin, kun joku tenava tunkee sormia koiran häkkiin.



Ja kyllä, harjoittelisimme jossakin muualla, jos vaan vaihtoehtoja olisi. Kuitenkin tässä koiravihamielisessä maassa kaikki muut urheilulajit menevät paikkoja jaettaessa edelle ja siksi harjoittelemme teidän puistoissanne.

Kommentoisin myös tuota koirankoulutuskentän käyttöä. Se ei todellakaan ole lasten leikkipaikka, ja sen voi tehdä lapselle ihan selväksi, että vaikka paikka näyttää puistolta, ei sinne saa mennä ja esteillä leikkiä. Koiran treenaaminen vaatii sekä koiralta että omistajalta keskittymistä, lapset kentällä tai kentän laidalla on häiriötekijä ja myös turvallisuustekijä. Mun täytyy sanoa, vaikka lapsista tykkään ja äiti olen itsekin, että kovin nätisti en sanoisi jos meidän kentällä näkisin naperoita esteillä kiikkumassa - ihan siksi että sanan on mentävä kerralla perille, vaikka lapselle tuliskin paha mieli. Olen nähnyt miten käy, kun alkaa oikein mukavasti rupattelemaan lapsille; ne notkuu siellä laidalla sitten jatkuvasti, pyrkii silittämään koiria, herättämään koirien huomion ja ottavan kentänlaidan ihan ajanviettopaikakseen. Eli vaikka eivät kentälle menekään, niin heitä saa pitää jatkuvasti silmällä, ja siihen ei mulla ainakaan ole halua sen kerran kun kentälle pääsen.

jo ihan päätösten tasolla. Niillä osoitetaan yhteiskunnan arvot. :(

Mihin sinä nyt oikein vertaat?

Olenkin tullut siihen tulokseen, etta vaikka meilla ei taalla ole perhetta tai sukua, niin lasten sosiaalinen verkosto on todennakoisesti huomattavasti parempi kuin olisi Suomessa. Naapurin tateja ja setia tervehditaan nimelta, aikuiset kysyvat lapsia nahdessaan, etta mita kuuluu. Muutama sana vaihdetaan mennen tullen.

Miten niin näkyy päätöksenteossa lapsivihamielisyys? Siis meillä on ilmainen neuvola, kotihoidontuki, vanhempainetuudet, kunnallistasolla usein ilmaiset bussimatkat, ilmaisia kerhoja, vaikka mitä! Lisäksi lainsäädäntö; lasta ei saa fyysisesti kurittaa ja lapsen oikeuksia kunnioitetaan. Tämä on tosi edistyksellistä. Olen äitinä yllättynyt kuinka paljon lapsiperheitä ajatelleen. Mun mielestä tämä yhteiskunta on hyvin perhemyönteinen.

joten sen verran on perspektiiviä elämästä lapsen kanssa. Olen reippaasti mennyt kaikkiin paikkoihin pienten kanssa ja IKINÄ en ole törmännyt avoimesti lapsivihamieliseen käytökseen. Ja kyllä meilläkin oli ennen naapurit, jotka eivät vastanneet tervehdyksiin, mutta he olivat LAPSIperhe.



Sen sijaan viimeksi tänään eräs nainen tuli kertomaan minulle, miten pitää vain reippaammin pyytää apua, jos tarvitse lastenrattaiden nostamisessa sellaista. Muutaman kerran ventovieras ihminen on tullut kertomaan, miten hienosti lapseni ovat käyttäytyneet jossain tilanteessa. Ja ei tule mieleen kertaa, jolloin joku olisi tiuskinut lapselleni, kun tämä on ottanut vieraisiin kontaktia.



Sen sijaan usein näen kyllä tuskaisia ilmeitä, jos esim. hissiin ei mahdu, kun olen siellä rattaitteni kanssa, mutta en ajattele sen kohdistuvan lapsiini, vaan siihen tosiasiaan, että hissiä odottava ihminen pettyy, kun ei vielä(kään) mahdu kyytiin.



Näin Helsingissä.

että jonkin verran on Euroopassa matkusteltu lapsiperheenä enkä ole huomannut mitenkään erityisemmin lapsiystävällisempää käytöstä muualla, jos kohta en vihamielisempääkään. Mitä nyt Tanskassa ärsytti tupakointi joka paikassa, kun olen muualla tottunut, että pienten lasten päälle ei sauhutella savuja.

koska aina missä mä olen liikkunut lapsia moikataan ja lapsien kanssa jutustellaan, ihmiset katselee lapsia hymyillen -ellei ne sitten ihan mahdottomasti käyttäydy, ja jos käyttäytyy, niin olen saanut lohduttavia kommentteja, että kyllä se siitä-- siis kaupoissa, liikenteessa, kävellessä kaduilla... ja mulla siis muksuja 4, vanhin 7 v, ja useamman kerran tuntemattomat tulleet kehumaan - kuinka kauniita lapsia, kuinka hyvin käyttäytyviä, kuinka kohteliaita (kun esim. 7 v pitää mummolle ovea auki...), tätä sattunut mm. kaupoissa, metrossa, bussissa... Koskaan ei kukaan ole sanonut mulle mitään ilkeetä...



... ja mä myös toivon, että niitä lintuja, tai muitakaan eläimiä ei jahdata...



... ja mulla on myös paljon kokemusta ulkomailta, ja mä koen Suomen hyvin lapsiystävälliseksi maaksi... esim. jenkeissähän suuri osa on hälyttämässä poliisin, jos miespuolinen aikuinen sattuu lapselle hymyilemään...



ja taloudellisilla seikoilla katsottuna (siis tuet ym) en tiedä yhtä hyvää maata lapsiperheille, kuin Suomi. Tosin perheverotus tekisi siitä vielä paremman. Kanada on kuulemma aika lähellä.

Mihin sinä nyt oikein vertaat?

Olenkin tullut siihen tulokseen, etta vaikka meilla ei taalla ole perhetta tai sukua, niin lasten sosiaalinen verkosto on todennakoisesti huomattavasti parempi kuin olisi Suomessa. Naapurin tateja ja setia tervehditaan nimelta, aikuiset kysyvat lapsia nahdessaan, etta mita kuuluu. Muutama sana vaihdetaan mennen tullen.

Kiva, etta teilla on kunnollinen asuinymparisto. Omat kokemukseni Suomesta lasten kanssa ovat sisamaasta, pikkukaupungeista. Ehka niissa kyraillaan enemman, vaikka periaatteessa kaikki toisensa tuntevat.

Hesassa olen saanut kohteliaisuuksia lasten hyvasta kayttaytymisesta, kauniista pukeutumisesta, kauniisti leikatuista hiuksista. Tosin lapset saivat aikamoisen tallin, kun juoppospurgu tunki kahden istuttavalle penkille ratikaan neljanneksi mitaan sanomatta, kysymatta. Tai ei se ehka ollut spurgu, oli vain jattanyt muutaman pesukerran valiin...

itse asunut ennen Helsingissä, nyt Espoossa

Mielestäni Suomessa on montakin asiaa aivan kohdallaan juurikin päätöksenteossa, mutta korjattavaakin löytyy. Kotihoidontuki on hieno asia, mutta monta vuotta kotona lapsiani hoitaneena täytyy sanoa, että se voisi olla hieman suurempi. Verrataan vaikkapa kustannuksiin, jotka päivähoidosta kunnille tulee.



Toisaalta täytyy ihmetellä tosiaan, missä päin te asutte, joiden lapset usein törmäävät vihamieliseen suhtautumiseen? Minä olen asunut nyt lasten synnyttyä parissakin eri kaupungissa, ja uskon, että omalla asenteella voi vaikuttaa tosi paljon! Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan... Rattaiden kanssa bussissa aina saa apua, kukaan ei ole komennellut lapsiani tai tiuskinut heille, mistään ei ole häädetty pois. Itse puhun aina ystävällisesti ja opetan tätä lapsillenikin, ihan joka päivä ja joka paikassa kuten muitakin käytöstapoja.



Olemme paljon matkustelleet ja liikkuneet, lapsia on viisi, kaksi vanhinta jo koululaisia. Tällä kokemuksella kyllä sanoisin, etten ole isompaan lapsivihamielisyyteen törmännyt, en Suomessa enkä muualla.



P.S. Meillä eivät lapset saa pelotella puluja eivätkä muitakaan lintuja, sillä alusta asti on ollut selvä sääntö siitä, että kaikkia ihmisiä ja eläimiä kunnioitetaan.

33 veit melkein sanat näppikseltäni, perheverotuksesta minäkin olisin kovin onnellinen!

Meilla on kaikilla kauniit kaytostavat, olemme ystavallisia, hymyilemme, olemme kohteliaita. Metsa ei tosiaankaan vastaa kuten sinne huutelemme. Emme myoskaan pida itsestamme sen suurempaa metelia, elamme ja annamme toisten elaa.



Siita huolimatta loytyy jos jonkinlaista opastajaa ja ohjaajaa, kieltajaa ja kaskijaa.

Kyllä itseäni on ainakin todella monta kertaa ärsyttänyt vaikkapa kaupassa kun joku penska juoksee ja reuhuaa ympäriinsä, ottaa tavaroita ja jättää ne minne sattuu ja vanhemmat eivät reagoi mitenkään. Jonkun pitää sitten ne tavarat laittaa takaisin paikalleen. Lentokoneessa olen istunut todella paljon ja mieleen tulee yksi tietty lento Saksasta kotiin kun penkkini takana istui noin 10 vuotias poika joka huusi ja potki penkkiäni jatkuvasti. Lopulta en enää viitsinyt kärsiä, kun vanhemmat eivät komentaneet, ja käännyin lapsen äidin puoleen ja totesin että jos sinä et nyt saa tuota lastasi kuriin niin minä voin kyllä auttaa. Oli vihaisen näköinen mutta lapsi vieressä oli sen jälkeen hiljaa. Itse olen myös äiti, enkä haluaisi että lapseni käyttäytyy häiritsevästi. Leikkiköön ja naurakoon minkä pieni mies vain jaksaa, mutta rajat pitää olla. Lintujen jahtaaminen on lasten mielestä tietysti hauskaa, ymmärtäähän sen. Lapsille on ihan luonnollista touhuta tuollaista, vanhempien tehtävä sen sijaan on kertoa että eläimiä ei saa huvikseen kiusata. Ehkä olenkin vanhempivihamielinen.

sen sain kokea niin monta kertaa, että kokemuksia olisi ihan kirjaksi saakka, kun täällä pääkaupunkiseudulla olen montaa pientä lasta vuorollaan rattaissa kuljettanut. Se, jos mikä, kirvoitti monen iäkkäämmän naisen käyttämään kaikkia mahdollisia kirosanoja. Hissi, liukuportaat ja bussi olivat ne kaikkein suosituimmat. Mitenkähän monta kertaa sain kuulla olevan elätti veronmaksajien varoilla, työtä vieroksuva yhteiskunnan tuilla eläjä. Muutaman kerran muistutin minäkin, kuka heidän eläkkeensä mahtaa maksaa.

he itse ovat eläkkeensä maksaneet. Ovat tehneet työtä ja maksaneet omaa eläkettään ja nyt se sitä sitten käyttävät.

Sinä sen sijaan, jos olet niin nuori ettei lapsesi ole vielä yläasteella, olet vielä valtiolle miinusmerkkinen.

Mä olen kuullut myös näitä, fillaroin töihin aina rantaa pitkin ja aikuinen on kieltänyt lasta heittämästä kiviä, koska siinä menee ihmisiä pyörillä ohi koko ajan ja välillä voi pienellä lapsella mennä kivi väärään suuntaan.

Mä en muista että olisin ikinä saanut kohdalleni mitään lapsivihaa. Itse olen joskus kirppiksella sanonut kun kahdet vaunut ovat olleet tukkeina niin ettei kukaan ole päässyt ohi, voisko joku siirtää vaunuja jotta ihmiset pääsevät ohi. Tällöin mulle on toinen äiti räkättänyt ja sitten kun olen näyttänyt katso nyt tätä jonoa kummallakin puolella, te parkkeerasitte vaunut näin ettei kukaan pääse ohi.



Eli kun näin käyttäydytään, en yhtään ihmettelekään että lapsiperheitä kohtaan tulee vihamielisyyttä.

En myöskään ymmärrä miksi Stockan hulluille päiville pitää mennä vaunujen kanssa, ei siellä mitään niin erikoista ole, että on pakko mennä. Vaikka se jokaisen oikeus onkin.

Suomesta löytyy yllättävän paljon äkäisiä keski-iän ylittäneitä ihmisiä, jotka keksivät jos vaikka mistä lasten tekemisistä moitittavaa ja ovat sitä mieltä, että "ei meidän lapsuudessa". Mahtaako sitten ollakin näin ja negatiivinen suhtautuminen lapsiin juontaa juurensa jostain kauempaa menneisyydestä.



Mutta sitä en kyllä allekirjoita, että muunmaalaiset lapset olisivat jotenkin paremmin hoidettuja. Lähipiirin ulkomaalaisiin lapsiin pätevät lähinnä tottelemattomuus, piittaamattomuus ja ääretön itsekkyys. Sekö sitten on lapsimyönteistä, että annetaan muksun tehdä mitä vaan, kiusata eläimiä ja syödä sipsejä joka päivä. Mankumalla saa mitä haluaa, eikä vanhemmat puutu millään tavalla esim. roskaamiseen...