Miten menettelisit, jos saisit tietää miehelläsi olleen suhde toiseen naiseen kahden vuoden ajan?
Voisitko vielä antaa anteeksi vai heittäisitkö miehesi pihalle? Ajatteletko, että suhde on ollut pelkkää seksiä vai uskotko, että pelissä on ollut myös tunteita? Haluaisitko yleensäkään tietää koko asiasta vai pitäisikö miehesi vain jatkaa touhuilujaan ja pitää asia visusti omana tietonaan?
Kommentit (40)
vaikka olisi kyseessä pelkkä seksisuhde.
Luultavimmin kuitenkin murtuisin, itkisin ja surisin. Mutta lähtisin kuitenkin. Selitykset haluaisin silti kuulla. Olen sitä tyyppiä, joka haluaa aina tietää "miksi?".
Luottamaan tai arvostamaan en pystyisi, joten siinä menisivät suhteen peruspilarit.
Eiköhän miehen tavarat odottaisi ulkona ja lukot olisi vaihdettu oviin. Mielestäni on vain kohtuullista että mies muuttaa ja etsii itselleen kämpän, kuin että mun ja lasten tarvitsisi lähteä kodista.
Rakastaako vaimoaan, kunnioittaako lapsiaan tuollaisella käytöksellään?
Kaverini mies on sitä mieltä, että terapialla pääsevät yli asiasta, joka vei luottamuksen vaimolta ja rikkoi naisparan sydämenkin. Mies kun omien sanojensa mukaan rakastaa edelleen ja haluaisi hyvittää tekonsa. Miten jo tapahtunutta voisi mitenkään hyvittää???
Rakastaako vaimoaan, kunnioittaako lapsiaan tuollaisella käytöksellään?
Miksi joku haluaa elää loppuelämänsä niin vaikka vaihtoehtoja on? Lasten takia? Minä en ainakaan tuhlaa lyhyttä elämää kenenkään pettävän luuserin takia. Isä ne lapset on siinä tilanteessa pettänyt, ei äiti, joka haluaa eron, eikä äidin sen takia tarvitse uhrautua.
Kaverini mies on sitä mieltä, että terapialla pääsevät yli asiasta, joka vei luottamuksen vaimolta ja rikkoi naisparan sydämenkin. Mies kun omien sanojensa mukaan rakastaa edelleen ja haluaisi hyvittää tekonsa. Miten jo tapahtunutta voisi mitenkään hyvittää???
Rakastaako vaimoaan, kunnioittaako lapsiaan tuollaisella käytöksellään?
Ei enää kyllä luottamusta tms. löytyis. Saattaisin antaa anteeksi yhden illan syrjähypyn. Siinäkin olisi kyllä aika paljon tekemistä.
on nyt vanhenneena mieleltään sairas.
siinä seksissä on niin ihmeellistä, että miestä ei voisi jakaa toisen/kolmannen/neljännen naisen kanssa?
Mieshän voi silti rakastaa lapsiaan ja vaimoaan, huolehtii perheestään, mutta kyllästyy seksiin saman naisen kanssa ja haluaa vaihtelua.
Toimii tietysti myös toisin päin, eli nainen voi kyllästyä seksiin aina vaan oman miehensä kanssa.
Meillä on ns vapaa suhde eli ollaan naimisissa, molemmilla on ajottain omat seksijuttunsa. Välillä ollaan kuukausia vain toistemme kanssa. Ollaan sovittu, että kondomi on ehdoton näissä toisissa jutuissa tautivaaran minimoimiseksi.
En ymmärrä, miten joku voi kuvitella omivansa puolisonsa ja elää siinä kuvitelmassa, että toinen ei ikinä kyllästy?
Rakkaus ja perheasiat on sitten asia ihan erikseen.
Miten voi olla huomaamatta useita kuukausia, jopa vuosia kestänyttä suhdetta?
Jos oon hyvä tyyppi ottasin sen meille asumaan sitä arkea. olisihan se helpompaa jakaa taloustyöt, lastenhoidon, ukon viihdyttämisen ym. jonkun toisen kanssa.
No huh..jos kahden VUODEN ajan olisi vieraissa käynyt, ollut siis ihan suhteessa toiseen naiseen, niin sitä en antaisi anteeksi ja ovea näyttäisin visusti. Ei olisi neuvotteluvaraa todellakaan. Kyse ei selvästikään olisi mistään satunnaisesta hairahduksesta enää tuollaisessa tapauksessa.
mutta tässä ollut ehkäpä enemmänkin kyse siitä, jos on toisille luvattu uskollisuutta ja sovittu,ettei petetä. Meillä yksinkertaisen selvä, jos pettää niin se lähtee!
siinä seksissä on niin ihmeellistä, että miestä ei voisi jakaa toisen/kolmannen/neljännen naisen kanssa?
Mieshän voi silti rakastaa lapsiaan ja vaimoaan, huolehtii perheestään, mutta kyllästyy seksiin saman naisen kanssa ja haluaa vaihtelua.
Toimii tietysti myös toisin päin, eli nainen voi kyllästyä seksiin aina vaan oman miehensä kanssa.
Meillä on ns vapaa suhde eli ollaan naimisissa, molemmilla on ajottain omat seksijuttunsa. Välillä ollaan kuukausia vain toistemme kanssa. Ollaan sovittu, että kondomi on ehdoton näissä toisissa jutuissa tautivaaran minimoimiseksi.
En ymmärrä, miten joku voi kuvitella omivansa puolisonsa ja elää siinä kuvitelmassa, että toinen ei ikinä kyllästy?
Rakkaus ja perheasiat on sitten asia ihan erikseen.
ovat kaksi sillaista asiaa minkä takia hakisin avioeron 100% varmuudella. Siinä ei enään mitkään selitykset auttais.
punnittaisiin asioita, tuskin erottaisiin kuitenkaan.
i]Voisitko vielä antaa anteeksi vai heittäisitkö miehesi pihalle? Ajatteletko, että suhde on ollut pelkkää seksiä vai uskotko, että pelissä on ollut myös tunteita? Haluaisitko yleensäkään tietää koko asiasta vai pitäisikö miehesi vain jatkaa touhuilujaan ja pitää asia visusti omana tietonaan?
[/quote]
Eropaperit vetämään, mahdollisimman sovussa lasten takia asiat hoitamaan. Olisin katkera, vihainen, surullinen.. mutta en voisi koskaan jäädä sellaiseen avioliittoon.
vaikea paikka. Itselläni ei ole rahaa, ei omaisuutta eikä työpaikkaa. Miehellä kaikkea niitä. Meillä myös avioehto(kaikki miehen nimissä)
Uskoisin lähteväni aluksi yksin. Mies saisi selittää lapsille ja elää heidän pahimman tuskan(uusi naikkonen saisi 4 kitisevää kersaa)
Erohan siitä tulisi. Halutessaan lapset saisivat tulla luokseni asumaan kesäloman alkaessa. Mies saisi turvata lasten elintason harrastuksineen.
lapsiani en hylkäisi. Isä vain saisi kantaa heistä päävastuun niin taloudellisesti kuin muutenkin. Voisi olla opettelemista lasten arkeen=)