Apua! Voiko tää olla tottakaan nykypäivänä?

naita miehia USAssa. Taalla mies maksaa AINA.

yhteiskunnassa. Ja tämä keskustelu tosiaan todistaa, että Laasanen on oikeassa.

se siita tasa-arvosta!

naita miehia USAssa. Taalla mies maksaa AINA.

Mutta jenkeissä naiset eivät vouhkaakaan tas-arvosta. Siellä hyväksytään se, että mies vie ja nainen vikisee.

Ei mullakaan mitään sitä vastaan ole että jos kaverin kanssa mennään esim syömään niin kumpikin maksaa itse, sehän on selvä. Mutta jos potentiaalisen kumppanin kanssa on ulos lähdössä ja sitten lasku tulee perästä niin se on ihan varma että ne oli sitten viimeiset treffit ne!



Mun mies on aina kiltisti alusta asti maksanut kaiken, enkä tietenkään olettanutkaan hänen vievän minua mihinkään sellaiseen paikkaan johon hänen rahansa eivät riitä.



Sellaisessa tilanteessa maksaisin itse että minä olisin tehnyt aloitteen että mennään ravintolaan X, eli minä olisin itse pyytänyt treffeille. Ja oikeastaan meidän ekat treffit olivat minun silloisessa opiskelijaboksissani (mies tuli kaukaa) ja silloin kyllä minä tarjosin, eli tein ruuat yms. Mutta ei tullut mieleenikään lähettää laskua perässä...



Ehdotan ap että et enää mene kyseisen herran kanssa treffeille... :D Ei hänkään kuulosta olevan kovin tosissaan...



Ja mitä tasa-arvokysymyksiin tulee niin kyllä tietyt tavat ja asiat on hyvä pitää silti miesten hommina ja naisten hommina, sillä niin se vaan on että miehet ja naiset ovat erilaisia eikä sitä sovi unohtaa!

Esim. jos ostaa yhteiset ruuat kaupasta ilmoittaa ostamisen jälkeen paljonko olen hänelle velkaa eli pistää maksamaan puolet ostoksista.

Maksan koska tiedän, että tällä ei rahaa liikaa ole. Silti jotenkin outoa, kun itse en vaadi maksmaan puolia ostoksista jos maksan ne ja hän ei tarjoudu itse maksamaan puolia.

Esim. jos ostaa yhteiset ruuat kaupasta ilmoittaa ostamisen jälkeen paljonko olen hänelle velkaa eli pistää maksamaan puolet ostoksista. Maksan koska tiedän, että tällä ei rahaa liikaa ole. Silti jotenkin outoa, kun itse en vaadi maksmaan puolia ostoksista jos maksan ne ja hän ei tarjoudu itse maksamaan puolia.

Hassulta kuulostaa kun olette kuitenkin jo niin pitkällä että yhdessä ostatte ruokaa mutta sitten ei ole kuitenkaan yhteiset rahat?

Minä olen aina ihmetellyt tuota rahan kanssa värkkäämistä, jos yhdessä ollaan vakavissaan niin rahat ovat yhteisiä, myös ennen papin aamenta.

joka laski tarkkaan ostosten summan ja viikon lopussa vielä tarkisti, kumpi oli syönyt enemmän. Tosin tuo homma loppui, kun totesi itse syövänsä enemmän, joten kulut jaettiinkin sitten puoliksi. Taidettiin asua yhdessä noin 2 kk.

joka laski tarkkaan ostosten summan ja viikon lopussa vielä tarkisti, kumpi oli syönyt enemmän. Tosin tuo homma loppui, kun totesi itse syövänsä enemmän, joten kulut jaettiinkin sitten puoliksi. Taidettiin asua yhdessä noin 2 kk.

Juu - ei ollut tosin kovin pitkäikäinen romanssi.

Asuin aikoinaan tyypin kanssa, joka oli niin pihi, että kuukauden lopussa ruokaostosten kuitit kerättiin ja summat laskettiin yhteen ja se, joka oli ostanut vähemmän, joutui maksamaan toiselle tasoitusta PENNILLEEN...



Kerran hänen isovanhempansa olivat menossa häihin 50 km:n päähän ja olivat maksaneet tälle nuorelle miehelle bensatkin. Illalla sitten lähti hakemaan heitä häistä. Olin innokkaana lähdössä mukaan, mutta eipä ottanut kyytiin, koska minä tuon autoon lisää painoa ( painoin 50 kg ) ja täten bensaa kuluu enemmän. Argh!!!



Tyyppi oli muutenkin hermoheikko kaiken suhteen, joten kovin pitkäaikaiseksi yhdessäolo ei venynyt. Ainut missä hän ei säästellyt oli seksi. ;D

anoppi käy ruoka ostokset aina kaupasta, appiukko sitten jotain itselleen (tai herkkuja myös anopille)



Jos appiukko haluaa vaikka jäätelöpaketin, anoppi vaatii appiukolta sen jäätelön/karkin hinnan, vaikka se maksaisi euron

kun menimme mieheni kanssa ensimmäisen kerran treffeille elokuviin mies kysyi halusinko irtokarkkeja. Valitsimme karkit yhdessä ja mies kävi maksamassa. Maksun jälkeen sitten sanoi käsi ojossa että puolet hinnasta olisi 6,50 mk (tai mitä nyt olikaan). Olin aika ihmeissäni ja kaivoin rahat hänelle. Jotenkin sitä odotti (vanhanaikaisesti) miehen maksavan sen irtokarkkipussin kun niiden ostoa itse ehdottikin.

Hyvä mies tuo kuitenkin on, eikä edes pihi. Ei ole kinattu raha-asioista koskaan.

mä olen aivan liian herkkä. Jos joku tekis mulle näin, mä jättäisin sinne rannalle seisomaan käsi ojossa enkä koskaan vastaisi hänelle puhelimeen jne. Ja koska et ole näin herkkä, olette naimisissa ja nähtävästi avioliittokin on hyvä.

Täällähän on jatkuvasti ketjuja omista ja yhteisitä rahoista, joissa muijat maksaa kotihoidontuesta puolet vuokrasta ja kaikista muista menoista samalla kun töissä käyvä vihitty aviomies käy kavereiden kanssa Thaimaassa kun sillä on sit tietenkin enemmän rahaa käytössä kun on töissä ja mä vaan kotona.

Täysin av:n mukainen käytäntö. Ihan normia.

Ei vaan, minustakin mykistävää, mutta edellä kirjoittamaani viitaten: nykyaikaa.

No ei tuollainen kyllä yleistä ole. Jos joku väittää maksavansa kotihoidontuesta puolet kaikesta ja silti perhe asuu omakotitalossa, heillä on auto ja lapsilla ties mitä härpäkettä, niin kyllä se nainen silloin valehtelee tai on täysin menettänyt käsityksensä siitä, mitä eläminen maksaa.

Kun asuin yhden hyypiön kanssa...

Hän ei koskaan ikinä milloinkaan voinut kuvitella käyvänsä kaupassa.

Siellä oli liikaa tuijottavia ihmisiä. (joo, epäilemättä...)

Siispä kauppareissut olivat minun heiniäni.

Hän teki aina pitkän listan siitä mitä tarvitsi ja antoi rahaakin. Mahtavat 5e.

Ei tainnut poikaparka edes tietää että mitä tavarat maksavat?

Ja ei auttanut edes pieni vihje kun näytin aina kuitin.

Tai sitten tiesi mutta kun oli niin vatun pihi.

Kehtasi vielä kinuta minulta diiselirahaa kun kerran haimme vanhemmilleni kiukaan läheisestä rautakaupasta. Matkaa ehkä 4km. En edes kehdannut äidilleni sitä kertoa joten maksoin sen itse.

Ei pitkään kestänyt se suhde.

Mun mies on aina kiltisti alusta asti maksanut kaiken, enkä tietenkään olettanutkaan hänen vievän minua mihinkään sellaiseen paikkaan johon hänen rahansa eivät riitä.

Ja mitä tasa-arvokysymyksiin tulee niin kyllä tietyt tavat ja asiat on hyvä pitää silti miesten hommina ja naisten hommina, sillä niin se vaan on että miehet ja naiset ovat erilaisia eikä sitä sovi unohtaa!

Tuo ensimmäinen lause kertoo kaiken. Pidät siis täysin sikanan miestä joka odottaa naisen maksavan puolet, mutta itse ihan pokalla maksatat kaiken miehelläsi ja vetoat tässä herrasmiemäisiin tapoihin. Laasanen on totta vie oikeassa. On se kumma, että kotityöt pitää jakaa fifty-fifty mutta kun kyse on rahasta nämä tasa-arvon kukkasen palaavat oitis kivikaudelle... Naisilla ja miehillä on ihan yhtä lailla vapaus ja oikeus käydä töissä, naiset saa ihan samat visat ja masterit kuin miehetkin, joten ei ole mitään syytä 2000-luvulla sälyttää kustannuspuolta miehelle.

Ja mitä tasa-arvokysymyksiin tulee niin kyllä tietyt tavat ja asiat on hyvä pitää silti miesten hommina ja naisten hommina, sillä niin se vaan on että miehet ja naiset ovat erilaisia eikä sitä sovi unohtaa!

Olipa mielenkiintoinen ketju. Itse pohdin näitä raha asioita joskus. Ensimmäisenä vuonna kun asuttiin yhdessä molemmat kävi töissä ja silloin maksettiin varmaan kaikki puoliksi. Mies oli tästä tarkempi kuin minä. Mahdollisesti koki maksavansa enemmän kuin minä. Laittoi jopa sellaisen s-kortti tilin johon me molemmat voimme siirtää tietyn summan rahaa joka kk, josta sitten kumpikin maksaa ruokakulut. Hän kyllä taisi tarjoutua laittamaan sinne vähän enemmän kuin minä, koska oli pari sataa parempi palkka. Ilmeiseti oli joku tarve pitää kontrollia asiasta. Mua ei tollanen rahojen vatkailu kiinnosta, kun rahat kuitenkin riittää kaikkeen tarpeelliseen. En koskaan käyttänyt tiliä (vaikka alussa rahaa laitoin) vaan maksoin omalla kortilla. Aina olis pitäny käyä kattomassa, onko siellä rahaa ja huolehtia siitä. Miehelläkin se sitten jäi, kun minä en käyttänyt ja siellä ne rahat on edelleen. Kaupassa yritin seurata että kutakuinkin maksetaan tasavertasesti kun vuoroteltiin. Mies piti kiinni siitä että jokatoinen kerta ja näytti ottavan luonnonpäälle, kun joutui peräkäisiä maksamaan. Kerroin hänelle että ei se ihan niin mene, jos tasavertasesti maksetaan. Kun mies käy kaupassa, menee n. 20€, kun yhdessä käydään, menee 50-70€ ja kun minä käyn yksin menee 150€ tai enemmän. Ostan kaiken mahdollisen puutuvan ajan kanssa (pesuaineet, sampoot ym). Mies ostaa vain ruokaa samalle ja ehkä seuraavalle päivälle. Yhdessä muutamalle päivälle. Kun käytiin ravintolassa, maksettiin varmaan kutakuinkin joka toinen kerta.



Kun lähdin opiskelemaan ja nytkin kun olen töissä ja tienaan n. 1000€ vähemmän kuussa, hän maksaa enemmän. Hän maksaa kaiken asumiseen ja autoon liittyvän (paitsi lyhennän lainaa). Minä maksan kuitenkin kaikki omat jutut (vatteet, kampaamot, meikit, puhelinlaskun). Ja joskus saatan ostaa miehelekin vaatetta. Minusta ei ole mukava ottaa mieheltä rahaa omiin juttuihin, mutta yhteisiä annan hänen maksaa enemmän, koska hänen mielestä ok ja tosiaan isommat tulot. Ruokakauapassa maksan varmaan edelleen enemmän (koska käyn useammin) ja se on minusta ok. Mies on paljon kovempi käymään ravintolassa ja muutenkin törsäämään. Olen antanut hänen maksaa todella monesti (yleensä aina), mutta joku aika sitten pyysin hänet syömään raflaan ja maksoin. Hän kysyi ihmeissään, miksi minä maksoin ja sanoin, että siksi koska minä pyysin sinut syömään. Se on silloin minun tehtäväni maksaa. Ja tätä käytäntöä olen käyttänyt. Se on minusta ihan ok, koska en tosiaankaan raskisi syödä ulkona niin usein kun mieheni, mutta en halua olla estekään. Ei ainakaan ole valittanut.



Olisi kiva tietää miten teillä meni tuo ilta muuten. Maksoiko mies raflassa pitkin hampain vai tarjoutuiko maksamaan? Oliko syönnistä yhdessä sovittu vai pyysikö hän sinut periaatteesa syömään? Kumpi sanoi, että laskut laitetaan yhteen, koska olisihan sen voinut puolittaa jo paikanpäällä? Aika säälittävää, jos mies halusi ravintolassa näyttää (henkilökunnalle ja muille asiakkaille) että maksaa kaiken, vaikka todellisuus on muuta. Voisiko olla mahdollista, että mies "pelkää" että haet hänestä taloudellista hyötyä? Jos on hyvät tulot ja antelias tapaus, haluaa varmistaa että olet hänen kanssaan oikeista syistä, etkä mukavan elämän vuoksi. Jos tämä kuuluu ihan perusluonteeseen niin harkitsisin suhdetta uudestaan, ihan sen takia että tuollainen pikkumaisuus työllistää arkea ja vie aikaa. Mua ei tuollainen näpertäminen kiinnostaisi ja mua huolettkikin asia suhteen alussa, kun näytti vähän pikkumaiselta rahan suhteen. Onneksi meillä tilanne muuttui järkevämmäksi. Tsemppiä vaan.

Täällähän on jatkuvasti ketjuja omista ja yhteisitä rahoista, joissa muijat maksaa kotihoidontuesta puolet vuokrasta ja kaikista muista menoista samalla kun töissä käyvä vihitty aviomies käy kavereiden kanssa Thaimaassa kun sillä on sit tietenkin enemmän rahaa käytössä kun on töissä ja mä vaan kotona. Täysin av:n mukainen käytäntö. Ihan normia. Ei vaan, minustakin mykistävää, mutta edellä kirjoittamaani viitaten: nykyaikaa.

No ei tuollainen kyllä yleistä ole. Jos joku väittää maksavansa kotihoidontuesta puolet kaikesta ja silti perhe asuu omakotitalossa, heillä on auto ja lapsilla ties mitä härpäkettä, niin kyllä se nainen silloin valehtelee tai on täysin menettänyt käsityksensä siitä, mitä eläminen maksaa.

Kotihoidontuella ei kyllä millään saa kaikkea maksettua. Nimittäin meillä on omakotitalo, se auto, noh lapsella nyt ei ylimäräisiä härpäkkeitä taida olla, mutta olisi luksusta jos kotihoidontuella saisin maksettua yhtä paljon kuin mies! En lähellekään. Omat laskut ja ruokaa muutaman kerran. Mies hoitaa suoraan sanottuna muut. Onneksi pärjätään silti.

Minä vastaisin tuohon viestiin näin: "Hei! Kutsuit minut syömään ja maksoit ruoan, joten hyvien tapojen mukaisesti olet toiminut aivan oikein. Kun minä vuorostani kutsun sinut syömään, maksan silloin molempien puolesta. Joten sovitaanko että odotat kunnes kutsun sinut ravintolaan?"



Sitten en ikinä soittaisi miehelle uudestaan, käsittämättömän tökerö äijä...



Olen joskus ollut ihan köyhien opiskelijoiden kanssa "treffeillä", mies on pyytänyt syömään ja maksanut kaiken ja olen ollut sitä mieltä että onpa hyvätapainen herrasmies. Sitten joku mies on pyytänyt ihan kahville ja vahtinut tarkkaan että molemmat maksetaan osamme. On tullut vähän ei-herrasmiesmäinen mielikuva.



Rakkaan aviomieheni kanssa homma on mennyt alusta asti jotenkin nappiin: hän maksaa luontevasti kaupassa, ravintolassa, ja itse yritän myös maksaa n. puolet kerroista meidän molempien puolesta. Olen maksanut taksireissuja, molempien ravintolalaskun, jopa miehen junalippuja. Ei ole hyväksikäytetty olo koska mies maksaa minun menojani vähintään yhtä paljon eikä ole tarvinnut mennä mihinkään naurettavaan kuittikirjanpitoon jossa tilitetään pennilleen osuuksia toisille. Toimii kun ottaa toisen huomioon!