Apua! Voiko tää olla tottakaan nykypäivänä?

Yhden miehen kanssa meillä oli pari vuotta sellainen on - off suhde.

Kun oltiin vikan kerran erottu, mies kerran soitti ja kysyi voitaisko mennä syömään ja kyselee kuulumisia.

Hän koko parin vuoden ajan tiesi mikä rahatilanteeni on, hän itse tienasi n 4 krt enemmän kuin minä ja koska hän pyysi ulos syömään, ajattelin mennään, koska hän oli oikein mukava henkilö, meidän aikataulujen takia suhde joka kerta kaatuikin.

Kun tuli lasku, mies sanoi hän kannattaa tasa-arvoa, laitetaanko lasku puoliksi suoraan vai eritelläänkö ?

Tarjoilija kun tuli, mä kysyin tarjoilijalta mitä mieltä on. Hän pyytää minut syömään ulos, minulla ei olisi ikinä ollut varaa tänne tulla, mies tienaa paljon enemmän kuin minä ja nyt, tässä vaiheessa kysyy jos laitettais lasku puoliksi.

Minä olen sitä mieltä että tällöin mies saa maksaa koko summan, mitä sinä olet mieltä ?

Tarjoilija oli tosi komea nuori poika ja sanoi hän aina maksaa seuralaisen ruuat ja näin suurin osa asiakkaista tekee.

Sanoin miehelle kun laitoin takkia päälle heippa ja eipä tarvi enää soitella ja kysyä kuulumisia kun susta on noin juntti tullut.

Kävelin suutuspäissään kotiin ja matkalla hän oli laittanut viestin, pahoitteli käytöstään.

No, ei menty yhteen enää n viittätoista kertaa sen jälkeen.

Kun oltiin kimpassakin, todella usein mies maksoi. Vähän riippu, jos pyysi, maksoi, jos mä pyysin, maksettiin puokkiin. Lähinnä just sen takia, kun mulla ei ollut juurikaan rahaa ja hänellä oli sitäkin enemmän.



Mutta lisäksi me aina asusteltiin mun asunnolla ja en muista että olis ikinä tuonut mukanaan esim ruokaa tai jotain muutakaan. Mulla on aina ollut pohjaton viinikaappi, eli enköhän olen osuuteni antanut.



Ja siksi piti lähteä ravintolasta, koska mulla ei ollut rahaa tähän laskun puolittamiseen.

Oma exäni oli varmaan lievimmästä päästä. Maksettiin toki kaikki puokkiin, mutta ravintolassa - silloin harvoin kun käytiin - maksoi laskun. Yritti sillä lailla olla herrasmies. Herrasmiehen työtulot/v n 80000mk (oltiin opiskelijoita) ja minun työtulot/v n 8000mk. Minä elin joskus suorastaan nälässä (tyyliin 20mk/vk) ja samaan aikaan hän osti kalliit stereot, uusia CD-levyjä js vaatteita päivittäin. Naiiviuttani katselin ihmeen pitkään sitä touhua, jostain syystä kuvittelin vielä, etten taloudellisesti pärjäisi ilman tätä miestä :D Talous koheni kummasti kun erottiin.



Itse tienaan nyt paljon enemmän kuin nykyinen mieheni ja en tiedä muuttuuko tilanne koskaan täysin päinvastaiseksi. Minusta on luonnollista että maksan laskuista+ muista kuluista paljon enemmän kuin mieheni. Ravintolassa maksaa se kellä sattuu rahaa olemaan tai kuka ehtii ensiksi. Vain kerran on tarjoilija katsonut pidempään kun tarjosi laskua miehelle ja minä sieppasin sen itselleni. Silloinkin maksoin yhteiseltä tililtä ja ihan vaan siksi, että ärsytti se sovinistitarjoilija.



Seurustelin taannoin itseäni paljon vanhemman miehen kanssa ja sanoin suoraan että en halua olla elätti. Maksoimme ravintolakulut suunnilleen vuorotellen ja kävimme kaupassa yhteisiä viikonloppuja varten myös vuorotellen. Hyvin sujui.



Ystäväni mies on sellainen, että jakaa kaikki laskut+kauppalaskut sentilleen puoliksi. Todella kitsas mies, eikä esim suostu muuttamaan kaksiosta isompaan ennen kuin kaksio on täysin maksettu. Heillä nyt 2 lasta ja ystäväni nuorimmaisen syntymän jälkeen masentui kovasti, koska ei saanut nukkua kunnolla ja tunsi että kotona seinät kaatuu päälle. Heillä olisi hyvin varaa muuttaa paljon isompaan asuntoon, ovat molemmat hyväpalkkaisissa töissä.

Se on tasa-arvoa se.

Ehdottaisin sinulle että lukisit muutaman Mars ja Venus-kirjan. Naiset ja miehet ovat erilaisia eikä niitä eroja muuta mitkään sellaiset henkilöt jotka esimerkkinä nyt joku aika sitten vauva tai kaksplus lehdessä ollut pariskunta josta ei juuri erottanut kumpi oli isä ja kumpi äiti ja lapsellekaan ei kerrota onko hän tyttövai poika. Se on mielestäni aika hullua.

Mikään mars ja venus -kirja ei muuta sitä tosiasiaa, että jos haluaa tasa-arvoa, ja sitähän totta vie Suomessa saa, pitää ottaa se tasa-arvo niin hyvine kuin huonoine puolineenkin. Ei voi valita rusinoita pullata, tyyliin mies hoitaa kotityöt ja hoitaa lapsia ja sitten kun tulee laskun maksun aika niin nainen onkin oh, niin herkkä ja haavoittuva ja kykenemätön maksamaan ja 50-luvun roolimallit kelpaakin taas mainiosti.

On eri asia, jos vaikka hyvin tienaava mies tarjoaa omasta halustaan persaukiselle opiskelijatyttöystävälleen, mutta jos kaksi työssäkäyvää ihmistä menee syömään ja nainen (kuten sinä) automaattisesti olettaa miehen maksavan, on se ainoastaan hyväksikäyttöä. Mies joutuu maksamaan sinun seurastasi, tai muuten suhde ei jatku.

testataanko täällä Hymyn lööppejä?



vai oliko miesystäväsi tilin saldo sellainen, että sieltä piti saada jokin lasku maksettua? vaadit päästä ulos, vaikka miehesi käski odotella lomarahoja, ja nyt sitten loukkaannut?

Vai halusitko Dominiqueen kun miehelläsi oli mielessä Rosso, ja jouduitkin tasinkoon? vai tulekot rikkaasta perheestä, jossa aina on ollut rahalaari josta voi kauhaista kuin maik monroe hanoin aikoina (kolkyt donaa takataskussa).

jos kutsut minut kotiin tai ravintolaan, sinä maksat. Paitsi jos on SOVITTU muuta. Tilinumeron lähetttäminen ei ole sopimista vana säälittävää sekoilua = äijä haluaa julkisesti esittää reilua.

Miettikää vaan miten jakaisitte niitten kanssa wc-paperit ja teepussit...pitäisi varmaan numeroida arkit, ja pitää kirjaa montako kukin on käyttänyt !

Seurustelin 18-vuotiaana kahdeksan vuotta vanhemman miehen kanssa. Kävimme silloin tällöin ulkona syömässä. Taisimme käydä aina samaisessa halpa pitseriassa usein hänen ehdotuksestaan. Mies ei koskaan tarjoutunut maksamaan minun osuuttani vaikka minä maksoin usein hänen osuutensa. Usein maksoimme molemmat omamme. Köyhiä olimme molemmat, mutt minusta suhteessa voi joskus toiselle tarjota kaikesta huolimatta. Molemmat maksoimme omat ostoksemme kaupassa.



Menin usein hänen luokseen junalla ja kävelin asemalta hänen luokseen n. 4-5 km. Ei tarjoutunut hakemaan vaikka painavan kassin kanssa tulin. Tai no taisi kerran viedä asemalle ja kerran hakea.



Myöhemmin kun pistin poikki mies itki puoli vuottas perääni ja kuulemma rakasti minua niin paljon, ettäö tekisi mitä vaan eteeni. Joopa joo, ei kyllä näkynyt oikeassa elämässä.

karannut mopo käsistä:) Ettei siis saisi ottaa vastaan tarjousta illallisesta jonka toinen maksaa:D Mahtaa teillä olla tasa-arvoista, tasapäistä ja tasapaksua:)Ja huono itsetunto kun pitää noin päteä!

En mä ainakaan tunne itseäni elätiksi vaikka ottaisin moisen tarjouksen vastaan. oletan että toinen tekee sen MIELELLÄÄN, se on kohtelias ele. En missään oloissa kuvittele että se pitäisi jotenkin luonnossa lunastaa. Mulla on varaa maksaa itsekin ruokani- siksi voin myös ottaa vastaan. Vastaavasti- jossain toisessa tilanteessa tarjoan taas minä. Olen hyvin avokätinen muutenkin- ihan omaksikin iloksi, jos vastaan tulee kirja,joku esine tms mistä tiedän jonkun ystäväni, tuttavani pitävän, ostan sen hänelle. Ihan muuten vaan. Tällä logiikalla voin hyvin kuvitella että jonkun mielestä on kiva saada tarjota mulle ravintolassa illallinen. Minkään juntti-einarin kanssa en edes lähtis, joten suostumus on merkki siitä, että hän on mukavaa seuraa.

Mun mielestä nää vouhot on niin epävarmoja omasta tasa-arvisuudestaan että pitää rautalangasta vääntää- vähän niinkuin nämä "itsenäiset" joiden itsenäisyys on niin epävarmaa, ettei edes naapurien tai isovanhempien apua voi vastaanottaa.

Mutta valinta on tietysti vapaa, jos haluaa joka asiassa päteä ja korostaa omia aatteitaan niin siitä vaan.

Näin se on.

Täällähän on jatkuvasti ketjuja omista ja yhteisitä rahoista, joissa muijat maksaa kotihoidontuesta puolet vuokrasta ja kaikista muista menoista samalla kun töissä käyvä vihitty aviomies käy kavereiden kanssa Thaimaassa kun sillä on sit tietenkin enemmän rahaa käytössä kun on töissä ja mä vaan kotona. Täysin av:n mukainen käytäntö. Ihan normia. Ei vaan, minustakin mykistävää, mutta edellä kirjoittamaani viitaten: nykyaikaa.

Ja huom ! ap ja kaikki hyväntahtoiset kiltit tässä yllä kuvatussa on TEILLE tulevaisuuden näkymä jos haksahdatte näihin ääliöihin. AJATELKAA NYT VÄHÄN KATSOKAA NOKKAANNE PIDEMMÄLLE

tapailin erästä miestä. Mies kävi hyväpalkkaisessa työssä ja itse opiskelin vielä silloin.

Kerran kun lähdettiin baarista, tarkoituksena mennä miehen luo, niin mies kesken taksireissun sanoi että mennään mieluummin sun luo, niin saat maksaa taksinkin. Kysyin vaan että onko mies tosissaan ja sanoi että on. Sen jälkeen sanoin taksikuskille että pysähtyy ja pyysin miestä pois taksista. Lähti kyllä ihan hyvin ja mukisematta. Sen jälkeen menin itse kotia ja mies yritti soitella perään ja kävi kerran jopa ovella.. Eipä vaan tehnyt mieli tavata tuota miestä enää.



Olisinhan minä voinut maksaa vaikkapa puolet taksista yms, mutta että miehen mielestä mun kuuluu maksaa taksi jos mun luo mennään yhdessä, hohhoi..

Mulla on ystäväpariskunta: K-kaupan myyjä (nainen) ja insinööri-mies (TODELLA hyvä palkkaisessa hommassa).



Esimerkki meidän ravintolareissusta:



ottavat erilliset laskut (ovat siis naimisissa...)

N: Kulta,mulla jäi puuttuun 1,50e tästä,viitsitkö lainata



M: Joo,mutta muista maksaa sitten kotona takaisin



Tai ruokakaupassa:



N: Mulla haluttaisi kyllä maitoa...

M: EN lainaa sulle rahaa nyt,lainasin viime viikon torstaina,etkä oo vielä maksanut takaisin



Tulos: nainen jäi ilman maitoa.



Maksavat siis erillisesti ostokset kaupassa JA heillä on kotona erilliset jääkaapin hyllyt. En oo viitsinyt kysyä,et miten ne oikein tekee ruokaa "mä otan perunaa kun MÄ maksoin sen,ota sä makkaraa kun sä maksoit sen" tmv??

Vaikkakin taitavat syödä todella harvoin mitään kotona,molemmat syövät kai töissä ja muuten käyvät ravintoloissa syömässä...

ja kirjoita viitteeseen vaikka, kiitos surkeasta panosta.. tai vitun tyhmästä seurasta....



on sitten kiva katsella tiliotetta

Ensinnakin haluan korjata, etta vaikka Amerikassa mies kaiken maksaakin ei han suinkaan vie ja nainen vikise. Kylla naiset vievat ja mies vikisee.



Olen naimisissa amerikkalaisen kanssa ja ns. kotirouvat. Vapaaehtoishommia kylla riittaa, joten palkatta olen monessa hommassa mukana. Minulle oli ongelma tottua siihen, etta ei ole mitaan omia tuloja ja mies maksaa kaiken. Mutta miesta se ei ole haitannut hetkeakaan. Painvastoin! Tunki minulle pankki- ja luottokortit kateen ja monista ystavistani poiketen minulla ei ole edes mitaan kuukausibudjettia. Meilla se menee niin, etta mina hoitelen raha-asiat ja mies ne hankkii.



Avioron sattuessa omaisuus menisi tasan ja miehen palkasta saastetaan mulle myos elaketta.



Eika meidan systeemi ole edes mitenkaan harvinainen. Kaikilla ystavilla ja tuttavilla pyorii samalla tavalla.



Erona lienee Suomeen on se, etta kotityota arvostetaan kuten myos yhteiskunnan eteen tehtya vapaaehtoistyota.

Mies joutuu maksamaan sinun seurastasi, tai muuten suhde ei jatku.

sillä järkevä mies keksii kyllä muitakin keinoja tavata minua kun kalliit ravintolat, jos haluaa. Mutta jos hän haluaa viedä minut syömään, hän myös maksaa. Jos hän haluaa viedä minut järvelle soutelemaan, tai kävelylle tai mitä tahansa ilmaista, hän saa seurani ihan samalla tavalla kuin siellä ravintolassakin.

maksamaan naisen seurasta tarjotessaan tälle ravintolassa- ootko varma että kaikki päässäsi on ihan paikoillaan:D

Vai eikö sulle rassulle oo kukaan ikinä ravintolassa illallista tarjonnut?

maksamaan naisen seurasta tarjotessaan tälle ravintolassa- ootko varma että kaikki päässäsi on ihan paikoillaan:D

Vai eikö sulle rassulle oo kukaan ikinä ravintolassa illallista tarjonnut?

On tarjonnut, ja monta kertaa, kyse ei ole siitä. Kyse on siitä mistä Laasanenkin puhuu, eli jos nainen ei saa miehestä taloudellista hyötyä (mies maksaa automaattisesti treffeillä) suhde ei jatku. Sehän on täällä moneen kertaan todistettu, että "minä en sellaista pöljää katsele joka ei minulle tarjoa". Vaikka sen yrittäisi kuinka verhoilla hyviksi tavoiksi ja herrasmiesmäisyydeksi, jos noin vain OLETTAA että miehen pitää maksaa vaikka itselläkin olisi rahaa, se tarkoittaa että seurasi maksaa miehelle ja jos et tätä rahallista etua saa, suhdetta ei synny.

Kummallisesti naiset tuntuu luulevan, että mies voi vaan ottaa jostain sitä rahaa, esim. tuo yksi joka ihasteli että kävi itse työssäkäyvänä naisena jonkun köyhän opiskelijaopojan kanssa syömässä ja tämä aina maksoi, oi kun ihanaa. Eikö tullut kertaakaan mieleen että tämä maksaminen saattoi laittaa sen köyhän opiskelija kuukausibudjetin ihan sekaisin, ja työssäkäyvänä olisi nainenkin voinut tarjoutua maksamaan. Samalla sitten kerrotaan tarinoita kuinka itse opiskelijana seurusteli hyvätuloisen miehen kanssa, ja jos tämä edellytti naisen maksavan mitään itse, niin kappas vaan, suhde päättyi aika pian siihen.

Kummallisesti naiset tuntuu luulevan, että mies voi vaan ottaa jostain sitä rahaa, esim. tuo yksi joka ihasteli että kävi itse työssäkäyvänä naisena jonkun köyhän opiskelijaopojan kanssa syömässä ja tämä aina maksoi, oi kun ihanaa. Eikö tullut kertaakaan mieleen että tämä maksaminen saattoi laittaa sen köyhän opiskelija kuukausibudjetin ihan sekaisin, ja työssäkäyvänä olisi nainenkin voinut tarjoutua maksamaan. Samalla sitten kerrotaan tarinoita kuinka itse opiskelijana seurusteli hyvätuloisen miehen kanssa, ja jos tämä edellytti naisen maksavan mitään itse, niin kappas vaan, suhde päättyi aika pian siihen.

tällä minuun, mutta jos viitataan, niin tuon tarinan aikana olin itsekin opiskelija. Oltiin siis molemmat köyhiä opiskelijoita joille ravintolassa syöminen oli harvinaista herkkua. Mulle oli harvinaista herkkua jo sekin, että mies näkee niin paljon vuokseni vaivaa että haluaa ihan perinteisille "treffeille", elokuviin ja syömään (vrt kahvit opiskelijasolussa) joten hyvät muistot jäi!

Ja muistaakseni tällekin miehelle kyllä ruoat kokkasin ihan omista rahoistani tapauksen jälkeen ja muuta vastaavaa. :)

Olen myös kertonut että mieheni kanssa parasta on se, että molemmat maksetaan menoja puoliksi, ei taskulaskimen kanssa tasajaolla vaan niin, että välillä maksaa toinen ja välillä toinen. Jos toinen jostain syystä tarvitsee rahaa, toinen antaa. Tämä on oikein hyvä systeemi.

Silti seurustelun alkuaikoina oli ihanaa, kun huomasin miehen tarjoavan ravintolassa ruoat, sen sijaan että olisin saanut tuollaisia "maksa puolet tililleni" tekstiviestejä. Olisi varmasti viilentänyt tunteita minulla, ei välttämättä tässä oltaisikaan jos näin olisi. Tai tuskinpa ainakaan minä kuittaisin nyt avokätisesti yhteisiä ravintolalaskujamme, jos mies vaatisi kaiken aina pennilleen tasaamaan. Olisi hyväksikäytetty olo, jos minä olisin avokätinen ja toinen kitupiikki.

MIKSI se on hyväksikäyttöä, jos nainen on avokätinen ja mies ei? Mutta jos mies on avokätinen ja nainen ei, niin se on vaan hyvätapaista ja kivaa ja ihanaa? Selittäkää nyt joku niin että ymmärrän!