Lue keskustelun säännöt.
Miksi yrittäjyys on lähes pyhää?
10.07.2009 |
Jos tilanne on sellainen, että yritys ei tuota yhtään mitään, perheellä on todella tiukka rahatilanne ja isot velat niskassa niin miksi ihmeessä ei saa olla avoimesti sitä mieltä, että yritys kannattaisi kuopata ja hakeutua muualle töihin? Miksi yrittämistä ja sen järkevyyttä ei saisi arvostella tai kyseenalaistaa silloin kun siitä ei ole muuta kuin haittaa koko perheelle?
Kommentit (8)
Minusta tulee onnistuja.
Joo, tiedän, off topic ;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siinä tuokin että yrittäminen on aina yrittämistä, jos ei onnistu ja vieläkin yrittää niin sitten tilanne menee hankalaksi
Toisaalta yrittäminen on sellainen ala jossa voidaan mennä ylä-ja alamäkeä rajustikkin ilman että se on itse yrittäjän vika. Pienyrittäjä varsinkin on kovin henkilökohtaisesti kytköksissä firmaansa vähän kuin avioliitto. on todella vaikeaa myöntää että hei, huonosti menee. En pystynytkään tähän juttuun.
se ole niinkin että jos yhtäkkiä lopettaa yritystoiminnan, se Y-tunnus on voimassa jonkin aikaa ja aiheuttaa karenssin
ovat yrittäjiä juuri siksi, koska eivät tule toimeen normaalissa työyhteisössä. Eivät osaa olla alaisia vaan pompottovat muita ja kismaahan siitä syntyy.
Sitten vaan lähdetään ovet paikkuen ja polkaistaan yritys käyntiin, ilman minkäänlaista koulutusta tmv.
Oman yrityksen pyörittäminen kun vaatii vähän muutakin kuin ammattitaidon siltä alalta jonne yrityksen perustaa.
Siellä pitäisi osata rahan käyttöä, suunnitelmallisuutta, taloudenhoitoa,kirjanpitoa,verotusta yms asioita. Jos ei omassakaan elämässä toisen palveluksessa ole rahat riittäneet elämiseen niin tuskin yrittäjyys silloin on ratkaisu rahaongelmiin.
valitettavasti vaan sitten on vaikea tunnustaa ettei osaakaan pyörittää omaa yritystä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ole niin vaan helppoa päättää, että lopetanpa tämän homman nyt tähän.
Harva yritys tuottaa heti alkuunsa voittoa. Vaatii sinnikästä (ja palkatontakin) työtä useamman vuoden, ennen kuin yrittäjä on päässyt siihen tilanteeseen, että velkoja on saatu maksettua pois ja yritystoiminta vakiintumaan niin, että se alkaa jo kannattamaankin.
Ei yrittäjyys ole sen pyhempää kuin mikään muukaan työ, työtä se on.
Miksi palkkatyössä oleva ihminen, jonka tulot ei riitä elämiseen, ei sanoa itseään irti ja mene paremmin palkattuun työhön?
Yrittäjyys on riskin ottamista. Riski siitä että homma ei toimi, on läsnä kokoajan. Aika yritystoiminnan kaatuminen ei todellakaan ole kiinni yrittäjän taitamattomuudesta. Tilanne elää, sanotaan ja tälläisinä aikoina on entistäkin vaikeampi saada yritystoimintaa pysymään kannattavana.
Meillä ei ole yrityksestä lainoja, mutta eipä se mitään tuotakaan. Vielä 5-6 vuotta sitten sieltä sai kivasti rahaa, vaikkei rikastunutkaan. Elettiin kuitenkin hyvin ja mies "tienasi" enemmän kuin minä enimmäkseen. Sitten alkoi alamäki ja 2-3 vuotta sitten tulot jäi jo selvästi mun alle. Viimeinen vuosi on ollut ihan kamalaa. Mies ostaa ruuat, kaiken muun maksan minä. Laskeskelin, että palkkaa on saanut sieltä firmasta alle tonnin nettona kuussa. Kannataako? Sitä vastaan tekee kuusipäiväistä viikkoa, lomia ei ole senkään vertaa enää varaa pitää eli ei lainkaan. Eläkemaksut on minimissä, sosiaaliturva sen mukainen. Kaikki on mun ja mun työkyvyn varassa. Haluaisin opiskella lisää, mutta ei mulla ole varaa, koska mies ei pysty elättämään perhettä, vaikka saisin mukavasti aikuiskoulutustukea (enemmän nettona kuin mies tienaa tällä hetkellä). Mä en vaan jaksa. Kuinka kauan tätä itsepetosta pitää sietää? Mitään parempaa ei ole näköpiirissä.
ja sitten oma yritys on niin henkilökohtainen asia