Lue keskustelun säännöt.
Olen huono äiti :'(
08.07.2009 |
Olen koko elämäni halunnut äidiksi.
Pian jo 4 vuotias poikani on ainut lapseni, jota tietenkin rakastan ja jota ilman en voisi elää.
Mutta en osaa olla hänelle äiti.
Tai siis sellainen äiti kuin luulin olevani joskus lapselleni.
Tai ehkä se oli vain epärealistinen kuva äitiydestä.
Sairastuin masennukseen, pojan synnyttyä.
Hoidan masennusta nyt lääkkein ja terapialla.
Harvemmin jaksan leikkiä hänen kanssaan ja hän kotona ollessa touhuaakin pääasiassa yksin, minun tehdessä muuta.
Sairauslomalla ollessa saan onneksi viedä hänet hoitoon, jossa hänellä on kavereita ja enemmän tekemistä, koska hoitajat jaksavat häntä vahtia.
Syyllistän itseäni aivan liikaa tästä :(
Minua myös ottaa päähän, kun lapsi ei aina edes tottele minua. Ei kuuntele, kun yritän puhua.
En vain osaa kasvattaa lastani.
Olen yh, ja poika näkee isäänsä lähinnä joka toinen viikonloppu.
Minulla ei myöskään ole yhtään ystävää, jolle puhua :(
Siksi tänne kirjoitankin...
Kaipaisinkin elämääni edes yhtä hyvää naispuolista ystävää, mutta olen huono tutustumaan ihmisiin.
Tiedän, tämä kaikki kuulostaa tosi säälittävälle ja itsesääliltä.
Se vain vie aina voimani eikä minusta ole silloin muuhun kuin sängyllä makaamiseen.
Kumpa vain paranisin pian ja voisin olla parempi äiti pojalleni.
En halua että hän alkaisi vihaamaan minua.
Muistan kuitenkin joka ilta sanoa hänelle, että äiti rakastaa.
Kommentit (37)
mitäs jos antaisit pojan isälleen siksi aikaa kunnes saat itsesi kuntoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toivon kovasti että pala ja hetki kerrallaan tilanne ja vointisi pikkuhiljaa parantuu!
Hyvä että lapsesi on hoidossa, yrittäkää illalla yhdssä olla vaikka ulkona mahdollisimman paljon niin ei seinät ahdistaisi.
Asutko kaupungissa, eikö siellä olisi mitään ilmaisia tapahtumia/päiväretkiä joille voisitte osallistua ja virkistyä ? Kaupungilla, seurakunnilla ?
jos hän suostuisi pojan ottamaan!
Hänen elämänsä kun tuntuu olevan tärkeämpää, vaikka aina sanookin ikävöivänsä poikaa. Ei vain tajua, että asialle voisi tehdäkin jotain. Yhteishuoltajuuskin kun on!
Jäin myös miettimään omaa lapsuuttani, jossa äitini oli etäinen ja miten se on minuun vaikuttanut.
Tajusin samalla, että en halua sellaista pojalleni, koska asuu vielä kanssani kahden!!
Teen kaikkeni, jotta hänen olisi hyvä olla.
Alkoholia en edes käytä ollenkaan! (eikä ole vale).
Eikä kiinnosta (sairaudesta johtuen) edes uudet mies suhteetkaan, joten aikaa jää nyt itseni hoitamiseen ja poikaani.
Ja jos jotain huomasin ja opin niin mun on jatkettava lääkkeiden ottoa, että voin paremmin ja olen energisempi.
Tänne on hyvä tulla avautumaan... vaikka toisinaan saakin paskaa niskaansa.
vain kotona... kun ei ole varaa lähteä mihinkään :(
Köyhyys lisää huonoa oloani lisää.
ap
Hae ihmeessä tuettua lomaa! Me saatiin sellainen maaseudun lomahuollon kautta. Maksaa vain 100 e viikko kylpylässä täysihoidolla. Saa äitikin levätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis tuettua lomaa?
Sossustako sitä anotaan??
Saako sitä vaikka on töissä, tosin pienituloinen?
Ap
Googleta "Tuetut lomat" tms. Monet eri tahot järjestävät tuettuja lomia, joita haetaan netistä tulostettavilla kaavakkeilla, kaavakkeet voi tilata myös postitse tms. Pitää vain perustella minkä takia olisi loman tarpeessa jne. Usein lomat myönnetään taloudellisten perusteiden vuoksi (ei mahdollisuutta lomailla kun kaikki lomat ovat niin kalliita) mutta myös sosiaalisin perustein voi saada loman. Me olemme olleet tuetulla lomalla kerran sen vuoksi, että olimme ihan persaukisia ja kerran sen vuoksi, että mulla alkoi "päätä kiristämään" kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi saada mitään tuettua lomaa, koska pitäisi liittyä jäseneksi ensin ja maksaa jäsenmaksu.
Sekä lomaan pääsisi vasta aikaisintaan 2kk päästä. Jos edes silloinkaan?!!
Ikävintä on myös se ettei perheenjäseneni tue minua millään tavalla :(
Enkä tarkoita rahallisesti vaan henkisesti.
Kumpikaan sisaristani ei soita ja kysele vointiani, saati sitten vanhempani.
Tuntuu, että heidän on vain helpompaa olla sekaantumatta... No enpä ole koskaan heiltä keneltäkää tukea saanut, joten miksi odottaisin sitä nytkään.
Vaikka olisi ihanaa, jos joku heistä ehdottaisi, että voisi ottaa poikani luokseen!! Siitäkin olisi jo runsaasti apua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tekee susta ihmisen.
Mutta koita jutella neuvolassakin jos löytyy apua heidän kautta, noi tuetut lomat kuulostaa hyvältä.
Ehdottomasti tarkistat ne!
Ja mikä ihmeen asenne toi on että sinne pääsee 2 kk kuluttua -jos ollenkaan? Hetikö pitää jonkun perseestään raapasta tilat, ohjelmat ja henkilökunnat?
Jos masennus ei tehoa niin voiko terapiaa/lääkkeitä vaihtaa?
Kovin paha on sanoa onko sulla ollut kovin epärealistiset kuvat vanhemmuudesta tai kasvatuksessa. 4- vuotiaat nyt on hankalia..
Jos itse pitää huolta kaikesta niin se on hankalaa, mutta kaikilla on vaikeeta!
Kotitalous jne ei ole päivittäin tarpeellista, mutta minusta lapsen kanssa tarttee leikkiä, viedä ulos jne. Joten jos itse makaat sängyssä ja voivottelet kun sulla ei ole ystävää niin mitä jos ajattelisit asiaa lapsen puoleltakin ja tarjoat hänelle tavallista arkea.
Lapsi saattaa olla hankala sulle siksikin että kaipaa huomiotasi?
Rakkauden kertominen on tosi tärkeää, se että sulla on terve lapsi.
Ei pieni lapsi tartte maailmanmatkailuja -ei meilläkään lapset (kaikki alle 5- vuotiaita) ole reissannu, ihan tavalliset puuhastelut riittää.
Jos et jaksa niin koita hakea apua. Ei lapsi sinua vihaa, mutta varmasti olisi iloinen jos lojumisen sijasta olisit läsnä.
mutta ei ole edes laittaa tuota omavastuu summaa saati sitten matkakuluja! Joten paska mäihä mulla :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masentuneenahan ei jaksa kiinnostaa leikkiä lapsen kanssa, vaikka se lapselle olisi hyväksi.
Siksi onneksi saan viedä hoitoon.
Ehkäpä pitäisi vaatia sairaala hoitoa
mä vihaan äitinä olemista, just nyt.
Mä vihaan 4 vuotiasta uhmaajaa yli kaiken!!
Mä en halua olla hänen äitinsä nyt, en jaksa enää tätä elämää.
On päiviä, jolloin olen ylpeä pojastani, mutta suurimman osan ajasta, vihaan olla äiti.
Eikä lapsen isää kiinnosta edes ottaa poikaansa, kun on omat menot tärkeämpiä.
Mun kohdalla syy jaksamattomuuteen on masennus.
Huomenna aika lääkärille.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
neljävuotiian uhmaikäisen pojan äiti,masennusta en sairasta mutta kyllä taas tänään tuntui kuinka paskaäiti olen! vaikka kuinka yritän pitää kuria ja sääntöjä,kasvattaa rakkaudella jne.pllaplllaaa...saa tuo nelivuotias kiukkuilullaan oloni tosi surkeaksi äidiksi välillä. no tänään oli tietenki vielä sadepäivä..
mä en saatana kestä enää ...
vittuko tota itkua jaksaa edes kuunnella! Häh?!!
kumpa pääsisin jonneki hoitoon, hitot "maineestani", kunhan voisin olla edes lopun elämääni ok / hyvä äiti lapselleni.
En enää uskalla haaveilla toisesta lapsesta...
Ap
Vuosia kärsin lapsettomuudesta ja halusin vain äidiksi. Nyt minulla onkin kolme pientä lasta, yhdet kaksoset, ja olen väsynyt ja kiukkuinen enkä jaksa olla ollenkaan sellainen äiti kuin haluaisin. En ole masentunut, mutta minä olen todella pettynyt voimavaroihini.
Pelkään, että aikuisena lapseni eivät enää pidä minusta, koska en pysty olemaan energinen äiti heille. Ehkäpä helpottaa kun he kasvavat. Kuinka heitä rakastankaan! Mutta niin usein huudan, komennan ja olen väsymyksessäni suorastaan ilkeä.
saatana palaa hermot.
koskahan sitä saisi nukkua?????
poika valvoo ja valvoo vaikka heränny aamulla jo kasilta.
Eikä edes nuku päikkäreitä.
Mua pelottaa jo, koska palaa pinna ja läimäytän poikaa, et olis jo hiljaa ja nukkuis!!!
tukkapöllyä oon välillä antanu et olis jo hiljaa.
vittu saatana ... (enkä yleensä kiroile!)
Toinen itkee ja tulee mun luo, mut mä en tunne mitään häntä kohtaan, en mitään. Olen vaan kylmä jääpalikka.
ap
Tuosta suosta et yksin selviä, ole kiltti ja soita aamulla neuvolaan, niin saat apua. Sun poikas tarvitsee sua, rakastaa sua ja ansaitsee äidin joka hoitaa itsensä kuntoon.
Mun mies sairasti masennuksen, sai lääkkeet ja on ollut nyt kaksi vuotta oma ihana itsensä, lääkkeetkin on jo historiaa.
todellakaan soita!!!
Mul aika lääkäriin ja pyydän häneltä apua.
Mitä ne sieltä neuvolasta muka osaisi sanoa tai tehdä?! En jaksa sitä lässytystä.
Huono kokemus neuvolasta, kun poika oli vauva. En mitään, siis en yhtään mitään apua sieltä saanut.
Ja ku meni exän kans huonosti, kannustivat vaan jatkamaan, et lapsella olis parempi ku on isä ja äiti yhdessä!! Vittu mitä idiootteja!!!
ap - ja hermot tooooooooooooosi kereenä, joten sori.
Lapsi itki pari min, ja lepyin halaamaan hänet uneen. Nyt nukkuu jo sentäs.
-Apua mä todellakin tarviin ja sen tiedän!-
Harmittaa vain, ettei omat perheenjäsenet ole apuna :(
Se eniten ottaa päähän!!
En jaksa sitä, että lapsi on koko ajan mussa kiinni.
Eikä ole varaa hommata hoitajaa MLL:stä, ku nykyään maksaa jo 8,5€ tunnilta!! (älytöntä!!) Ennen oli vaan 4,2€/tunti
Nyt on mennyt jo paremmin torstai ja perjantai.
Varsinkin, kun sain vietyö lapsen hoitoon, jaksoin paremmin hänen kanssaan illat.
Lääkäri määräsi lääkkeen nimeltä Alprox 0,5mg, mutta en ole vielä halunnut sitä ottaa. Määräsi siis siksi kun olen ollut stressaantunut ja väsynyt, mutta en ole saanut nukuttua.
Vielä en ole uskaltanut sitä ottaa.