Lue keskustelun säännöt.
Olen huono äiti :'(
08.07.2009 |
Olen koko elämäni halunnut äidiksi.
Pian jo 4 vuotias poikani on ainut lapseni, jota tietenkin rakastan ja jota ilman en voisi elää.
Mutta en osaa olla hänelle äiti.
Tai siis sellainen äiti kuin luulin olevani joskus lapselleni.
Tai ehkä se oli vain epärealistinen kuva äitiydestä.
Sairastuin masennukseen, pojan synnyttyä.
Hoidan masennusta nyt lääkkein ja terapialla.
Harvemmin jaksan leikkiä hänen kanssaan ja hän kotona ollessa touhuaakin pääasiassa yksin, minun tehdessä muuta.
Sairauslomalla ollessa saan onneksi viedä hänet hoitoon, jossa hänellä on kavereita ja enemmän tekemistä, koska hoitajat jaksavat häntä vahtia.
Syyllistän itseäni aivan liikaa tästä :(
Minua myös ottaa päähän, kun lapsi ei aina edes tottele minua. Ei kuuntele, kun yritän puhua.
En vain osaa kasvattaa lastani.
Olen yh, ja poika näkee isäänsä lähinnä joka toinen viikonloppu.
Minulla ei myöskään ole yhtään ystävää, jolle puhua :(
Siksi tänne kirjoitankin...
Kaipaisinkin elämääni edes yhtä hyvää naispuolista ystävää, mutta olen huono tutustumaan ihmisiin.
Tiedän, tämä kaikki kuulostaa tosi säälittävälle ja itsesääliltä.
Se vain vie aina voimani eikä minusta ole silloin muuhun kuin sängyllä makaamiseen.
Kumpa vain paranisin pian ja voisin olla parempi äiti pojalleni.
En halua että hän alkaisi vihaamaan minua.
Muistan kuitenkin joka ilta sanoa hänelle, että äiti rakastaa.
Kommentit (37)
kerro nyt sille lääkärille sitten ihan rehellisesti miten asiat on.
Tuosta pojan nukkumaanmenosta niin kokeile joskus istua viereen ja silitellä, varmaan nukahtaisi nopeasti ja saisit säkin olla rauhassa.
Pyydä perhetyöntekijä teille, sellasen saa monissa kunnissa hepposimmillakin perusteilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
huonosti nukuttu yö takana, kohta vien lapsen hoitoon ja sit lääkäriin.
Tänään saan sentään huilata täällä jonkin aikaa, kun lapsen isä hakee hänet luokseen illaksi.
ap
Sairastan myös masennusta, mutta tilanteeni on parempi, koska minulla on tukea ja apua lasten hoidossa. Ja illat kun lapset on kotona jaksan "skarpata" ja olla läsnä sekä leikkiä. Yöt ja päivät kun lapset on hoidossa meneekin sitten asioiden pyöritykseen päässä ja ahdistuksen kanssa kamppaillessa.
Kerro lääkärissä ihan suoraan miltä susta tuntuu kaunistelematta, kuten itse jo mietitkin voisi varmaan sairaalahoitojakso olla hyväksi, saisit rauhassa levätä ja käydä asioita läpi ja elämäkin voisi tuntua sen jälkeen taas jonkinlaiselta edes siedettävältä ja jaksaisit varmaankin olla taas paremmin poikasi kanssa.
En osaa muuta sanoa, kuin voimia.
ja lisää lääkettä... joka rauhoittaa ja saan unen päästä iltaisin kiinni.
Saikun jälkeen katsotaan lähdenkö sairaala lepoon!
Vai rupeaako olo helpottamaan lääkkeillä.
jospa sitä menisin päikkäreille... ku ei muutakaan osaa enää tehdä.
Ja edellinen "lisää saikkua" oli kans Ap
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla samanikäinen poikakim vielä. Harmi ettemme ole tavanneet.
Minäkin sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen, eikä masentunut äiti voi olla hyvä. Vauva ei syö hyvin, joka on myös huonon äidin merkki. En ole koskaan saanut ylpeillä pullealla vauvalla. Neuvolasta en saanut apua, vaan minua painostettiin ja kiristettiin ottamaan perhetyöntekijä. Kun en ottanut, niin tekivät lastensuojeluilmoituksen. Neuvolan hoitajat, joihin luotin, pettivät luottamukseni pahoin. Onneksi ilmoitus todettiin aiheettomaksi.
Turhaa valitusta kai. Minulla on ihana mies, joka on hyvä isä. Se sentään lohduttaa, että vauvalla on edes hyvä isä. Vauva pitääkin enemmän isästään. Minulla on myös hyviä kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neuvolasta en saanut apua, vaan minua painostettiin ja kiristettiin ottamaan perhetyöntekijä. Kun en ottanut, niin tekivät lastensuojeluilmoituksen.
miten voit sanoa ensin ettet saanut apua,ja seuraavassa lauseessa kerrot kuinka kieltäydyit avusta?
onneksi lapsellasi on hyvä isä..
Minulla samanikäinen poikakim vielä. Harmi ettemme ole tavanneet.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miten voit sanoa ensin ettet saanut apua,ja seuraavassa lauseessa kerrot kuinka kieltäydyit avusta?onneksi lapsellasi on hyvä isä..
Ja jos emme katsoneet sitä meille sopivaksi tukimuodoksi, niin neuvolan pitää päätöstämme kunnioittaa.
Ja jos emme katsoneet sitä meille sopivaksi tukimuodoksi, niin neuvolan pitää päätöstämme kunnioittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta luonnollisesti se keskeytyi tuon ilmoituksen takia. Toivoin myös pääseväni vertaistukiryhmään, mutta en päässyt. Ilmeisesti tavoitteena olikin vain päästä kyttäämään kotiolojamme, joissa ei ole mitään vikaa ja tiedämme sen itsekin. Lääkityksestä on ollut paljon apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä myös kaipaisin ystävää. Minulla ei ole todettu synnytyksen jälkeistä masennusta mutta samanlaisia fiiliksiä kyllä löytyy. Välillä voisi vain nukkua koko päivän.
Vuosi sitten kun olin töistä sairaslomalla vein aina lapsen hoitoon, juuri siksi, että siellä on leikkikavereita ja saa kunnon hoitoa.
Ymmärrän sua tosi hyvin! Itsellä myös masennusta. Lapseni on kyllä vielä alle puoli vuotias ja koitan kotona jaksaa hänen kanssaan... Multa puuttuu myös ystävä. Mistä päin olet?
Missä päin sinä?
ap
Ymmärrän sua tosi hyvin! Itsellä myös masennusta. Lapseni on kyllä vielä alle puoli vuotias ja koitan kotona jaksaa hänen kanssaan... Multa puuttuu myös ystävä. Mistä päin olet?
ei se lapsi ainakaan sillä sinun riehumisellasi ja tukkapölyllä rauhoitu. ota hänet viereesi ja menkää vaikka yhdessä nukkumaan ja jutelkaa jostain mukavasta asiasta. Nyt AP oikeasti herää,se on pieni lapsi ja vaikka onkin 4vee uhmakas niin ei se ole sen vika että sinä olet väsynyt!menkää yhessä nukkumaan ja huomena parempi päivä!