Lue keskustelun säännöt.
Oletko menettänyt elämäsi rakkauden jonkin vaikean elämäntilanteen tai tapahtuman vuoksi?
07.07.2009 |
Erosin vajaa vuosi sitten kun löysin elämäni miehen.Rakastuimme syvästi, löysimme kumpikin vihdoin sen toisen puoliskon. Hänenkin piti erota ja meidän aloittaa yhteinen elämä.
Sitten rysähti. Hänen yksinhuoltajasiskonsa sairastui tosi pahasti, menehtyi ja nyt lapset siirtyvät hänen huostaansa. Mitäpä tässä nyt sitten voi tehdä, hänen on jatkettava elämäänsä rikkonaisessa avioliitossaan omien ja uusien lasten kanssa.
Mun sydän särkyy... Tuntuu että elämällä ei ole enää mitään tarkoitusta. Vaikka ymmärrän että hänen ratkaisunsa on tässä tilanteessa oikea. Miten me selviämme tästä, minä ja rakkauteni?
Kommentit (6)
Tosin mitään noin traagista ei tapahtunut, mutta mekin rakastuimme eroni jälkeen ja mies siis erosi ja muutti erilleen perheestään kun tajusi, että haluaa oikeasti minut.
Kuitenkin vanhempansa painostivat ja olivat ilkeitä, kaverinsa samoin... ja taloudelliset asiat, exänsä kun on vielä vanhempainlomalla vailla kunnon tuloja. Ja koska ero johtui miehestä, tämä "ex" painosti taloudellista puolta, koska miehen takia joutui niin koville että miehen olisi pitänyt maksaa kaksi vuokraa jne...
Mies sitten ns. palasi exänsä kanssa (eivät asu vielä ainakaan yhdessä)ja ikävöi nyt minun perääni koska itse en jaksanut sitä vaikeaa tilannetta, hänen läheistensä painostusta "tehdä oikein" ja jättäydyin pois leikistä.
Mies ei oikeasti rakasta tätä exää/avokkiaan vaan palasi lasten, rahan ja painostuksen takia. Toki välittää exästä kuten kuka tahansa hyvästä lastensa äidistä. Välitänhän minäkin exästäni ja autan kun voin :)
Mutta rakastaa ja ikävöi minua, textaa salaa ja on todella rikki kun kokee ettei saa tehdä valintoja omassa elämässään itseänsä varten. Aina muiden tulisi mennä edelle...
Surullista ja haikeaa, koska tunnemme olevamme oikeat toisillemme eikä kumpikaan ole koskaan ollut niin onnellinen kun olimme yhdessä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai no, kyllähän mä sen tajuun, se on tää minäminäminäminäminäminä-syndrooma kun jyllää. viis kenenkään muun tunteista. Varsinkaan lapsien tunteista, mitä välii sillä jos niiden maailma hajoaa palasiksi, eiks jeh?
sinä olit vain turhan hyväuskoinen, kun erosit... Todennäköisesti miehellä meni avioliitossaa ihan hyvin, mutta uskotteli sinulle muuta saadakseen varattua naista. Miehet (kuten naisetkin) voivat olla uskomattomia tarinanvääntäjiä.
Se on ikävää, että miehen sisko menehtyi.
mutta vastaan otsikon kysymykseen. Elämän rakkautta ei menetä vaikean elämäntilanteen tai tapahtuman vuoksi. Elämän rakkaus erottuu niistä pienemmistä suhteista sen takia, että se kestää kaiken mitä elämässä tapahtuu.
Ap:n tilanne olisi voinut kääntyä niinkin, että ap ja tämä mies olisivat ottaneet kuolleen siskon lapset ja aloittaneet yhteisen taipaleen.
mutta yksi seurustelusuhde meni pilalle osittain sen takia, että miehellä puhkesi masennus.
Oli muitakin tekijöitä, mutta masennus teki sen, ettei mies kyennyt ottamaan tarpeellista vastuuta omista teoistaan, ja minä väsyin yrittämään yksin ja kannattelemaan suhdetta yksin. Esimerkiksi mies ihastui toiseen naiseen mutta ei pystynyt sitten tekemään itse mitään päätöksiä ihmissuhdetilanteeseen. Lähdin siitä sitten itse. Luultavasti ei-masentuneena mies olisi selvemmin pystynyt valitsemaan joko jommankumman naisen tai yksinolon, nyt vain olla möllötti eikä tehnyt mitään.
Olenko tosiaan ainoa :(