raskauden alusta jo yksin

Joo eli kävin tänään neuvolassa ensimmäistä kertaa ja kerroin etten kertakaikkiaan muista isän nimeä. että oli joku vaan ja päätän pitää.



Todellisuudessa kuitenkin tiedän isän ja aijon sen kertoa lapselle niinkuin asiat ovat. Koen vaan asian omaksi "syyksi" jos vaadin mieheltä elatusmaksut vaikka hän on heti alussa tehnyt päätöksen että aborttiin. Silloin häntä ei pidä mielestäni "rankaista" omasta henkilökohtaisesta valinnastani.



Täytyy lukeakin tuo kirja:)

mut jos isyys jätetään tunnustamatta niin se toimii isälle signaalina, että häntä ei toivota lapsen elämään eikä pidetä isänä, joten sitä suuremmalla todennäköisyydellä hän ei osoita mitään mielenkiintoa lasta kohtaan. Eli se on sitten vähän kehäpäätelmä, että isyyttä ei tunnustettu -> isä ei koe olevansa isä -> isä ei ota yhteyttä lapseen jonka isäksi häntä ei ole tahdottu -> päätellään että olipas tämä nyt hyvä päätös kun isää ei yhtään edes kiinnosta.

Nyt kun lapsi on jo isompi, eikä isä edelleenkään osoita mitään mielenkiintoa tätä kohtaan, olen varma, että isyyden tunnustamatta jättäminen oli meille paras vaihtoehto. Mukavaa, että joku ymmärtää tämän! Ap:lle suosittelen lämpimästi vertaistuen hakemista, asiallista tietoa ja tukea voi olla vaikea muuten saada. T: se 13 edelleen

Mutta jos tilanne on se, että isä haluaa - tai jopa vaatii, että isyyttä ei tunnusteta, niin miksi se nimi on papereihin saatava? Tuloksena on vain raskas oikeuskäsittely ja ehkä entistä aggressiivisempi tuore isä, jonka kiintymystä ei-toivottuun lapseen tuskin lisää se, että tästä joutuu vielä maksamaankin. Karua, mutta joskus totta.

ja miesten ei kuulu tehtailla lapsia joista eivät aio pitää huolta.

Mutta jos tilanne on se, että isä haluaa - tai jopa vaatii, että isyyttä ei tunnusteta, niin miksi se nimi on papereihin saatava? Tuloksena on vain raskas oikeuskäsittely ja ehkä entistä aggressiivisempi tuore isä, jonka kiintymystä ei-toivottuun lapseen tuskin lisää se, että tästä joutuu vielä maksamaankin. Karua, mutta joskus totta.

Nyt kun lapsi on jo isompi, eikä isä edelleenkään osoita mitään mielenkiintoa tätä kohtaan, olen varma, että isyyden tunnustamatta jättäminen oli meille paras vaihtoehto. Mukavaa, että joku ymmärtää tämän! Ap:lle suosittelen lämpimästi vertaistuen hakemista, asiallista tietoa ja tukea voi olla vaikea muuten saada.

T: se 13 edelleen

mutta olen jo päättänyt miten hoidan asian ja mielestäni on parempi olla tunnustamatta isyyttä. Isä pyörii samaoissa piireissä niin pitkään kun asun ja työskentelen samalla alueella. Jos hän joskus haluaa jotain niin mahdollisuudet ovat hvyät sillä olen erittäin avoin enkä kanna kaunaa mistään. Jos ei kiinnosta vaikka näkee lapsensa niin oma on asiansa.

Joo eli kävin tänään neuvolassa ensimmäistä kertaa ja kerroin etten kertakaikkiaan muista isän nimeä. että oli joku vaan ja päätän pitää.

Kysyttiinko siellä syytä/perustelua sille että et halua isää mukaan? Vai kerroitko muuten? Itsellä vähän vastaava tilanne mietinnässä.

ja kävi vahinko. En vaan halua tehdä aborttia koska kaikki edellytykset kasvattaa lapsi on olemassa.

oli 35 kun lääkärit sano että nyt teet lapsen jos teet että aika loppuu kun oli ylipainoa ja sairauksia. En tiedä montaa miestä todellisuudessa hässi mutta sano että ei tiedä kuka on isä kun panoja oli 7. Nyt sen kaksoset kuitenkin tapailee isäänsä eli tais olla vaan se yks siementäjä