Pidätkö itseäsi kauniina?
Kommentit (9)
Tosin peilistä katsoo tällä hetkellä tasapaksu pötkö ison mahan kanssa. Isoin puute" on leveät kylkiluut ja pieni povi. Mutta näillä mennään ja ihan tyytyväinen olen itseeni.
Olen nuoresta saakka kuullut tutuilta ja tuntemattomilta, kuinka kaunis olen. Siis ihan lapsesta alkaen, aikuisiälle saakka.
Kait se on totta. Mutta jotenkin rasittavaa kuulla tuollaista.
Mutta on minussa rumaakin, esim. varpaat. Enkä näytä miltään omasta mielestäni, ilman esim. ripsaria. Olen niin vaalea.
Mutta iloisuus ja ystävällisyys yhdistettynä ns. kauneuteen on ilmeisesti ollut ihan toimiva yhdistelmä minun elämässä.
Tiedän, että en ole. Piirteeni ovat hyvin tavanomaiset, naama on todella pyöreä, nenä ruman mallinen ja leuan alla kaksoisleukaa, vaikka olen hoikka. Silmäluomet lurpsuvat ikävästi, jolloin olen aina vähän vihaisen näköinen. Kokonaisuutena olen ok, mutta kasvoistani en ole koskaan ollut kaunis. Nuorempana ehkä joidenkin mielestä söpö, enää en edes sitä.
Olen kuitenkin siisti ja huoliteltu ja pidän ihostani / ulkonäöstäni hyvää huolta.
Ja tämän olen tajunnut vasta yli 30-vuotiaana, olin nuorena lihavahko (n. 80 kg) ja kun vielä olen pitkä, koin itseni epänaiselliseksi möhkäleeksi. Nyt elopainoa on alle 70 ja vaikka missään mallimitoissa ei ollakaan, olemus on hoikka ja pitkäsäärinen.
Naama voisi olla sírompi, mutta onneksi silmät on kauniit.
Kauniiksi en itseäni sanoisi, mutta itselleni kelpaan näin ja olen itseasiassa ulkonäkööni yhtä puutetta lukuunottamatta 100% tyytyväinen. Ja se puute on hampaat, jotka ovat rumat ja huonokuntoiset.
se riippuu niin päivästä (: Jos olen laittautunut, päälläni sievät vaatteet ja hiukset hyvin laitettu, niin kyllä silloin tunnen itseni kauniiksi ja viehättäväksi. Olen pienikokoinen ja aika hoikka ja minulla on muiden mukaan kauniit kasvot sekä ihanat hiukset.. Itsekin olen niihin aika tyytyväinen! Usein vaan toivon että olisin 10-20cm pitempi.. Välillä ahistaa nykyiset kauneusihanteet, mutta onnekseni mieheni tykkää pienikokoisista naisista.(:
Olen monelta taholta (niin miehiltä kuin naisilta) saanut kuulla olevani nätti, viehättävä, kaunis jne. Jollain tavalla uskon sen. Mutta, jossain määrin taas en. Pidän itseäni rumana ihmisenä. Ahdistun lehtien lukemisesta joissa kauniita ihmisiä. Vertaan alinomaa itseäni muihin. Takerrun ulkonäköni heikkoina pitämiini kohtiin (huonot hampaat jne). Välillä kuluu paljonkin energiaa itseni vähättelyyn. Se itseensä luottaminen tulee sisältä päin, ei sitä näköjään muiden vakuuttelut paranna. Ainakaan näin aikuisiällä.