Lapsi saa rahapalkinnon hyvistä koulunumeroista - mitä mieltä olette?
Mitä mieltä olette sellaisesta tavasta, että lapsi saa rahaa hyvistä, yli 8 koe arvosanoista?
Onko se järkevä kannustuskeino?
Kommentit (28)
Minulle maksettiin aikoinanin 10 ja 9 kokeissa rahaa. samoin sain vielä yliopistossakin opiskellessani isältäni rahaa sen mukaan paljonko tein opintoviikkoja vuodessa. Oma lapseni ei saa vielä rahaa kokeista (menee syksyllä 5 luokalle), mutta esim. viime keväänä motivoimme uudella käänykällä lukemaan englantia. Jos sai kevään molemmista kokeista vähintään luokan keskiarvon, niin lupasimme uuden kännykän. Tämä kyllä tehosi, molemmista kokeista tuli vähintään se luokan keskiarvo kun syksyllä oli selvästi sen alle ollut tulokset.
Ja he saavat 10=10€ ja 9=5€. Vaikka tuntuukin että rahaa saa olla aina antamassa, haluan kannustaa lapsiani. Toistaiseksi on ainakin vielä tuottanut tulosta ja numerot ovat useimmiten kiitettäviä.
Tytöt saavat myös 20€ kuukausirahaa. Näillä rahoilla ostavat sitten itse kaikki viikonloppuherkut, maksavat itse leffaliput yms. Isompi sai kesän alussa synttärilahjaksikin vielä niin paljon rahaa, että taitaa olla yli 150€ tälläkin hetkellä säästössä ihan omiin humputuksiin.
kun alkoi näyttää siltä, ettei pääse mihinkään ysin jälkeen, jos numerot ei parane. Hyvin toimi. Vuodessa sai todistuksen siihen kuntoon, että pääsi opiskelemaan sinne minne halusikin.
Nyt on motivaatio niin korkea, ettei enää ole tarvinnut maksaa. Koulu menee hyvin muutenkin. Enkä oikein tiedä, onko enää peruskoulun jälkeen järkeä maksaakaan. Jos opiskelu ei kiinnosta, on varmaan väärällä alalla.
voi antaa lapselle kuvan ettei mitään tarvitse tehdä ilman rahaa ts. lapsi petaa sängyn, vie roskat, lukee läksyt ym. vain rahan takia.
Mulla on ollut ja ihan kiva oli. Luultavasti olisin saanut kyllä hyviä numeroita muutenkin, mutta ehkä tuo oli jollain tapaa yksi vanhempien keino kertoa, että arvostavat koulunkäyntiä.
Tiedän myös nuoria, joita on kannustettu niin, että saavat vain tiettyjen aineiden hyvistä numeroista (tyyliin ovat heikkoja kielissä ja saavat kielten hyvistä numeroista rahaa, muista aineista eivät). Tiedän myös, että jotkut saavat rahan sijaan jotain konkreettista, esim. mopon, jos saavat nostettua vaikka peruskoulun yhdeksännellä luokalla keskiarvoaan vaikka puoli numeroa.
maksaa lapsillemme todistuksen hyvistä arvosanoista.
Sopii minulle koska lapset saavat mukavasti kesälomarahaa.
En usko rahan kuitenkaan vaikuttavan heidän opiskelu- ja koulunkäynti-intoonsa.
Saavat todennäköisimmin yhtä hyviä numeroita rahalla tai ilman.
9 = 5 mk ja 10 = 10 mk.
Itse teen nyt samoin mutta en toki anna 5 tai 10 euroa.
heille hyvin sopiviin ammatteihin, koska koulunkäynnistä tehdään heille niin työlästä. Kyllä ne kinestiset pojat ja tytöt esiintyisivät ihan edukseen kirurgeina, lentäjinä jne. mutta kun heille jo pienestä tolkutetaan, että he eivät ole hyviä koulussa ja heistä tulisi erinomaisia kirvesmiehiä.
Kun itse olin koulussa, esimerkiksi kemian tunneilla tehtiin lähes aina käytännön kokeita ja fysiikassakin usein. Samoin biologiassa opiskeltiin paljon tekemisen kautta. Ne ja matematiikka olivatkin aina parhaita kouluaineitai. Nykyisin monissa yläkouluissa kemiassakaan ei tehdä kokeita oikeastaan ollenkaan mistään muusta aineesta puhumattakaan.
Kinestisille oppijoille tolkutetaan, että he eivät ole hyviä koulussa ja heidät ajetaan ammattikoulureitille. Sitten ihmetellään, miksi yliopistoissa on niin vääristynyt sukupuolijakauma ja miksi pojat syrjäytyvät. Sinänsä ammattikoulussa ei tietysti ole mitään pahaa, mutta mikään ei kuitenkaan takaa, että kinestinenkään oppija olisi käsistään kätevä. Minä esimerkisi olen käytännöntaidoiltani hyvin rajoittunut kinestisyydestäni huolimatta. Motoriikassa ei ole mitään vikaa, mutta en silti osaa edes kananmunaa keittää ja vaikka vasara pysyykin kädessä, niin en ole käsistänikään erityisen kätevä. Minun vahvuuteni siitä huolimatta, että olen kinestinen oppija, on nimenomaan matemaattisuudessani ja akateemisessa lahjakkuudessani.
Lisäys: Sellainen asia vielä, että oppimistapahan ei paljonkaan kerro ihmisen lahjakkuusalueista, eikä kinestisenkään oppijan tarvitse aina päästä tekemään itse oppiakseen. Minulle esimerkiksi riittää oppimista auttamaan se, että minun ei tarvitse olla paikallani opiskellessani. Minä siis opin ihan hyvin esimerkiksi keinussa lukiessani, kuuntelemalla opeteltavaa asiaa mp3-soittimesta pyöräillessäni jne. Tai vähintäänkin leikin lukiessani jollain stressilelulla tai lueskelen seisoviltani ja liikuskelen lukiessani. Kotona töitä tehdessäni istun tietokoneen vieressä jumppapallolla ja teen samalla tasapainoharjoituksia. Sen sijaan takapuoli penkissä, älä liiku, ole hiljaa ja kuuntele menetelmä ei minulle kovinkaan mainittavasti sovi. Kyse ei ole opittavasta asiastasinänsä, vaan siitä, miten sen helpoiten sisäistää.