Lihavat lapset - kenen syy?

Lasten ylipaino kun ei koskan ole lapsen syy.

kunnes meille syntyi toinen lapsi. Esikoinen oli hoikka jo syntyessään, 52cm ja 3250g. Toinen lapsi oli jo syntyessään isompi, 52cm ja 4450g. Minulle tuli molemmissa raskauksissa saman verran painoa ja lähtöpaino oli sama. Vain vauva oli suurempi.

Jo alkuviikkoina toisen lapsen syömätahti oli aivan erilainen ja lapsi myös kasvoi eri tahtia. Molemmat ovat olleet rintamaidolla 5kk asti ja silti eroa painossa oli jo tässä vaiheessa, 5 kuukauden iässä 2 KILOA.

Tuskin voi puhua siitä, että toinen on saanut enemmän herkkuja kuin toinen, jos molemmat ovat saaneet vastasyntyneinä pelkästään rintamaitoa.

Vertailen useinkin tyttöjeni painoa samanikäisinä neuvolakorteista ja kyllä, tämä kakkonen päihittää isosiskonsa kiloissa mennen tullen. Tytöillä on ikäeroa kaksi vuotta, mutta heille menee jo samankokoiset vaatteet...

Minä en enää tämän omakohtaisen komeukseni jälkeen ole uskonut siihen, että lapsen ylipainoon voisi vaikuttaa.

Meillä on kaksi ruumiinrakenteeltaan täysin erilaista tyttöä, nuorempi on kohta vanhempaa isompi. Ruokahalut ovat heillä aivan eri planeetoilta.

Vanhemman tehtävä on rajoittaa lapsen energiansaantia, jos meinaa syödä yli tarpeensa. Jos jää ruoan jälkeen nälkäiseksi, niin sitten lisäksi lähes energiatonta ruokaa, kuten vihanneksia.

Ainoastaan rintamaitoa saavien vauvojen painoa sen sijaan ei pidä tuijottaa. Toiset lapset ovat sillä selvästi pulskempia, kuin toiset, mutta lapset ovat erittäin harvoin ylipainoisia alle vuoden iässä. Tuo vauvaiän pulskuus tasoittuu parin kolmen ikävuoden paikkeilla ja silloin lapse kasvu tasoittuu omalle käyrälleen.

On myös tärkeämpää, kuin verrata lapsia, katsoa painon kehitystä kasvukäyrällä.

T. th

joilla on lihavahkoja lapsia, yrittäkää keksiä lapsillenne mukava harrastus. Tai käykää vaikka keskenänne pyöräilemässä tai urheilemassa jotain lajia.

joilla on lihavahkoja lapsia, yrittäkää keksiä lapsillenne mukava harrastus. Tai käykää vaikka keskenänne pyöräilemässä tai urheilemassa jotain lajia.

Joka ei vielä osaa edes kävellä?

Minusta on hämmästyttävää miten avoimesti ihmiset paheksuvat isoa lasta. Meillä tyttö on ihan vastasyntyneestä saanut kuulla painostaan.

- Voi on se sitten kamalan iso!

Nämä olivat ENSIMMÄISET sanat jotka työpaikallani sanottiin, kun kävin heidän toiveestaan näyttämässä siellä vauvaani- kamalan iso. Tuli paha mieli. Nämä sanottiin vauvasta jo ennen onnitteluja. Ei sanottu, että onpa suloinen, sanottiin, että onpa kamalan iso. Ja oli 52cm ja 4kg tasan. Ikää 3 viikkoa.

Sitten perään tarinaa siitä, kuinka "meidän tytöllä" vauva oli syntyessään jotain 48cm pitkä ja painoi 2400g ja kyllä on sitten kiva on pieni ja hoikka lapsi jne. Ja rivien välistä saattoi lukea, kuinka tarkoitettiin, että voi teitä raukkoja kun teille syntyi tuollainen nelikiloinen läski.

Meillä tyttö on saanut jo nyt kuulla kymmeniä kommentteja siitä kuinka on iso on. Onneksi lapsi on vielä alle vuoden ikäinen, eikä osaa puhua, mutta tulee kyllä paha mieli lapsen puolesta, kun joutuu kuuntelemaan tuollaista.

Ei tosiaan ole vielä mikään kolmivuotias, siihen on kaksi vuotta. Vaikka th kuinka kerrot, että vasta yli kolmivuotiasta voidaan pitää ylipainoisena, niin kyllä meille on sanottu jo kolmiviikoisesta, että on se kamalan iso.

Ja neuvolassa paino kulkenut aina nollakäyrällä, koska on myös pitkä.

Okei, jos siis lapsi on lihava niin se on vanhempien syy. Antakaa sille rasvepaskan sijaan vittu porkkana. 

Itselläni on kaksi tyttöä. Ikäeroa vuosi. Täysin samat ruoat ja herkut satunnaisesti. Vanhemmalla, joka urheilee 4xvko ja siihen ulkoilut, koulumatkat, liikuntatunnit, kavereiden kanssa leikit ja pyöräilyt tms päälle, on ylipainoa. Nuorempi on rimppakinttu, vaikka liikkuu vähemmän. Minä olen itse sirorakenteinen ja lapsena tosi hoikka ja nytkin hyvässä kunnossa. Lasten isä taas on raamikkaampi ja oli lapsena pullea liikuntaharrastuksesta huolimatta. Nykyään hän on ammattiurheilija (jolle muuten astmalääkärissä huomautettiin ylipainosta, vaikka rasvaa ei hänessä juuri ole).

Enkä todellakaan tiedä, mitä pitäisi tehdä. Meillä syödään terveellisesti ja liikunta on elämäntapa. Juuri koululääkäri huomautti ylipainosta. Kyseli kuinka paljon lapsi juo mehuja, syö sokerijugurtteja jne. Ei syö tai juo ollenkaan, kun meillä ei sellaisia osteta.

Vierailija kirjoitti:

Sitten perään tarinaa siitä, kuinka "meidän tytöllä" vauva oli syntyessään jotain 48cm pitkä ja painoi 2400g ja kyllä on sitten kiva on pieni ja hoikka lapsi jne. Ja rivien välistä saattoi lukea, kuinka tarkoitettiin, että voi teitä raukkoja kun teille syntyi tuollainen nelikiloinen läski.

Olisit päivitellyt, että kylläpä heidän tyttö oli melkoinen rimpula, keskosen painoinen. Että kasvaako siitä ihmisen kokoista ollenkaan, vai jääkö lyhytkasvuiseksi. Ja vielä, että tiedät erään, joka oli pikkuinen ja laiha koko lapsuuden, mutta nyt aikuisena yli 50 kg ylipainoinen sotanorsu (minä olen tällainen, ihan sama tunnetko minut vai et).

Omille lapsilleen sitä on niin sokea. Ei tajua, että lapsen ei ole oikeasti tarkoitus olla lihava.

Annoskokoja ja ruokavaliota voi pitää normaalina ja terveellisenä - vaikka se ei sitä olisikaan.

Meillä syödään jäätelöä ja karkkia päivittäin ruuan päälle jne. Lapset ja vanhemmat liikkuu vaihtelevasti. Menee einespitsaa, uunijuureksia, kanaa ja nakkia. Kaikkea sopivasti.

Lapset mitoiltaan nyt pian 7v poika n125cm/20kg ja 3v tyttö noin metrin ja 13kg.

Annoskoot ovat meillä kaikilla varmaan perheen isää lukuunottamatta teidän isokokoisten lasten vanhempien mielestä olemattomia. Tämän olen huomannut monesti lihavien lasten ja vanhempien kohdalla; lihavan 3v äiti ihmetteli aikanaan, kun en tilannut silloin 4v pojalle ikeassa mitään. "Eikö E meinaa syödä?" Tilasi täysannokset itselleen ja lapselleen. Minä selitin, että siitä Ikean lihapulla-annoksesta riittää sekä minulle, että pojalle ihan hyvin ja jaettiin annos eikä nälkä jäänyt. Ja sitten on poikamme saman ikäinen serkku. 7v, 130cm/35kg. Syö isompia annoksia kuin minä 170/62kg aikuinen. Jo vauvana äitinsä lisäsi hieman lampaanvoita jokaiseen tuttipullolliseen mahavaivojen ehkäisemiseksi; 7-9 tuttipullollista päivässä sisälsi siis n.5tl lampaanvoita = n.450ckal. Onneksi ei lienen yleinen tapa.

Sama pätee herkkuihin; lihavat lapset jaksaa syödä monta keksiä. Meidän lapsille ja minulle riittää se yksi domino jo tyydyttämään makeannälän.

Olen huomannut saman, että käsitys siitä, mikä on normaali annoskoko pienelle lapselle on aivan hämärtynyt. Samoin käsitys siitä, miten paljon liikuntaa lapsi tarvitsee.

Joku äiti vasta täällä mietiskeli 11-vuotiaan ylipainoa. Lapsi taisi olla joku 153cm/65kg jos en väärin muista. Eli ihan kunnolla lihava, eikä vain vähän pullea. Lapsi oli alkanut skipata syömiset ja pyöräilemään jopa 5-6km lenkkejä.

Osa kauhisteli - kuka ruuan skippaamista ja kuka tuota liikkumista.

Meillä tuollainen matka ei ole pitkä edes 6-vuotiaalle. Eilen kävin hölkkäämässä tuon 6km ja 6v tyttö jaksoi hienosti kulkea vierellä. Ei tosin ollut isoja nousuja reitillä. Ja ennen tätä 6km lenkkiä oli tyttö käynyt aamulla 1,5h sählytreeneissä ja 1h Ikean lapsiparkissa juoksemassa/kiikkumassa. Ylipainoa ei ole; hoikka ja jäntevä, kuten loppuperhe.

Päivän ruokailut lapsella; aamulla rahkaa ja sämpylää. Ennen treenejä banaania. Sitten lasagnea ja Ikeassa kanelipullaa + pillimehua, kotiin tultua jugurttia ennen pyörälenkkiä, iltapalaksi poikkeuksellisesti uunilenkkiä + lohkoperunoita (lapsen toiveesta) ja jälkkäriksi iso pätkis.

Nämä ylipainoisten lasten perheet tarvitsevat ehdottomasti ravintoterapiaa. Näin neuvotaan oikeaan ruokailuun ja ruokiin. Seurataan painoa ja mitä lapsi syö. Unohtamatta liikunnan merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Omille lapsilleen sitä on niin sokea. Ei tajua, että lapsen ei ole oikeasti tarkoitus olla lihava.

Annoskokoja ja ruokavaliota voi pitää normaalina ja terveellisenä - vaikka se ei sitä olisikaan.

Meillä syödään jäätelöä ja karkkia päivittäin ruuan päälle jne. Lapset ja vanhemmat liikkuu vaihtelevasti. Menee einespitsaa, uunijuureksia, kanaa ja nakkia. Kaikkea sopivasti.

Lapset mitoiltaan nyt pian 7v poika n125cm/20kg ja 3v tyttö noin metrin ja 13kg.

Annoskoot ovat meillä kaikilla varmaan perheen isää lukuunottamatta teidän isokokoisten lasten vanhempien mielestä olemattomia. Tämän olen huomannut monesti lihavien lasten ja vanhempien kohdalla; lihavan 3v äiti ihmetteli aikanaan, kun en tilannut silloin 4v pojalle ikeassa mitään. "Eikö E meinaa syödä?" Tilasi täysannokset itselleen ja lapselleen. Minä selitin, että siitä Ikean lihapulla-annoksesta riittää sekä minulle, että pojalle ihan hyvin ja jaettiin annos eikä nälkä jäänyt. Ja sitten on poikamme saman ikäinen serkku. 7v, 130cm/35kg. Syö isompia annoksia kuin minä 170/62kg aikuinen. Jo vauvana äitinsä lisäsi hieman lampaanvoita jokaiseen tuttipullolliseen mahavaivojen ehkäisemiseksi; 7-9 tuttipullollista päivässä sisälsi siis n.5tl lampaanvoita = n.450ckal. Onneksi ei lienen yleinen tapa.

Sama pätee herkkuihin; lihavat lapset jaksaa syödä monta keksiä. Meidän lapsille ja minulle riittää se yksi domino jo tyydyttämään makeannälän.

Ruokaremontin paikka. Sokeritauti ei katso painoa. Eikä hampaat tykkää.

Minä olen miettinyt tätä kuusihenkisen perheen ainoana lihavana. Aloin lihoa noin 5-vuotiaana. Tämä kuulostaa todella mustavalkoiselta, ja todellisuus on taatusti moniulotteisempi, mutta muuta eroa sisaruksiini en näe kuin jatkuvat lapsena mussutetut antibiootit.

Nyt aikuisena olen edelleen lihava, ja nyt siihen liittyy jo syvään juurtuneet (kotoa muuton jälkeen hankitut) tottumukset, mielialapulmaa ja muuta, mutta ihan itse minä sen ruuan suuhuni laitan, sitä en kiellä. Mutta miksi aloin paisua 5-vuotiaana... väitän että antibiootit on yksi pala tässä yhtälössä.

No kenenköhän... HALOO. Ketkäköhän sitä ruokaa äpäriensä suusta laskevat? Ei varmaan ainakaan vanhemmat...

Vastaus otsikon kysymykseen: Jonkun muun. Syy ei ole koskaan vanhemmissa tai lapsessa vaan syyllinen on aina joku muu.

Suolistobakteerit on syy. Antibioottikuurit tappaa hyviäkin bakteeteja ja sitten suoliston bakteerikanta on vääristynyt. Mutta miten se oikaistaan takaisin?

Vierailija kirjoitti:

Sinä joka työskentelet ylipainoistel lasten parissa.

Meidän 4 vuotias on nyt viimeisen vuoden aikana kerännyt massaa normaalia enemmän. On tällä hetkeööä 109cm pitkä ja painaa 20 kiloa. Ei ole vielä lihava, ehkä pullea. Liikkuu ohjatusti 2 kertaa viikossa, kävelee kanssani ja leikkii pihalla päivittäin, kiipeilee, juoksee jne kuten isommatkin sisarrukset.

Meillä on kerran viikossa karkkipäivä, jolloin saa ehkä n 100 g karkkia. Muuten herkuttelemme syntymäpäivillä, ja harvoin muuten vaan. Säännöllistä pullien, keksien ja sipsien syöminen ei ole. muut lapsemme ovat normaalipainoisia. Ruokamme on ihan tavallista perusruokaa, jossa on vähän rasvaa miehen kolesterolinkin takia. Ruokien annoskoot ei ole mitenkään isoja. Juo rasvatonta maitoa, syö hedelmiä ja vihanneksiakin (kaikki ei ole lemppareita todellakaan ;))

Rajoitan jo nyt lapsen herkkujen syömistä, vaikka aikamoinen herkkujen syöjä olisikin. Mitä minä, epäonnistunut äiti, voin tehdä vielä?

Vertasin omaan neuvolakorttiini. Olin samankokoinen tuossaiässä. Ja pulskimmillani joskus kolmannella luokalla. Omat sisarrukseni olivat normaalipainoisia tai laihoja. Nyt minua ei sisarrussarjasta painon perusteella erota. (168cm/65kg), mutta painon kanssa saan edelleen tehdä töitä paljon enemmän kuin muut.

100g karkkia on kyllä 4v:lle ihan liikaa! Meillä teini syö sen verran, max joskus 150g!

Tuon ikäisille meillä ostettiin karkkiaski (xylitol) ja joskus harvoin tikkari kun se on huono hampaille.

Kyllä sen erottaa kumpi on ns syntymäkookas ja kuka lihava. Lihavalla lapsella on jenkkakahvat ja tissit jo 6-7 v:nä, roteva lapsi on painava mutta kiinteä. Sellainen pullava, hyllyvä massa ei ole todellakaan terveellinen kenellekään!

Vanhemman ei myöskään pitäisi antaa lapsille samoja annosmääriä. Ihmisten ravinnontarve on aivan eri kokoinen eri henkilöillä. Sama ruokamäärä voi toisella lapsella aiheuttaa lihomista ja toisella laihtumista. Siksi annoskoko pitää määritellä kummallekin tarpeen mukaan, eikä saman verran.

Tämä kommenttina sille, jonka lapset söivät saman verran!

Tiedän kans erään 8v tytön, joka ei ole vaan pullukka, vaan oikeasti iso! Lastenvaatteet ei enää mahdu, niin haetaan aikusten puolelta L-XL kokoja. Tyttö rutisee koko ajan, ja äiti antaa periksi ettei tyttö suutu. Kerran kylässä ollessani pöydällä oli vieraille tarjolla paketillinen jaffakeksejä kulhossa. Tytär kävi jatkuvalla syötöllä hakemassa keksejä, tunnin aikana oli tuhonnut niistä jo puolet eikä äiti sanonut mitään. Äiti sanoo tekevänsä salaatit jokaiselle aterialle ja muutenkin perheessä syödään kuulemma terveellisesti. Kuitenkin joka kerta kun itse olen siellä ollut, on äiti heittänyt tyylillä ranskalaisia ja nakkeja uuniin ja ne on sitte huuhdottu sokerilimuilla alas. Annoskoot on ihan järkyttäviä ja sitte vedetään jäätelöö jälkkäriks. Taitaa olla siitäkin kiinni, että perheen äiti +40kg ylipainoinen, rakastaa rasvaruokia ja makeisia, eikä ite voi pitää itteensä kurissa niin kuinka pitää lastakaan?

Vierailija kirjoitti:

Enemmän kuitenkin säälittää ne perheet, joissa lapsi näkee nälkää ja on nälkiintynyt, koska rahat menevät huumeisiin ja/tai viinaan(ls-perheitä useimmiten). Suomessa lasten lihavuus kuitenkin on VIELÄ pienessä mittakaavassa, toki on lisääntymään päin.

Lihavalle lapselle olisi hyvä jokin mieluisa harrastus ja paljon hedelmiä jne. Neuvoloissa, kouluterveydenhuollossa tähän asiaan varmasti puututaan. Ja toivottavasti vanhemmat ottavat onkeensa.

Ls-alalla

Karmea tyyppi.

Huumeet mielessä ja vanhempien niskassa kiinni.

Ota rauhallisesti,

syö aamupuuro, kunnon lounas jossa runsaasti vihanneksia ja samanlainen päivällinen,

väliajat vettä ja muista liikkua joka päivä niin, että olet hengästynyt puolen tunnin ajan.

Kyllä se olo siitä kohenee,

eikä lapset ja vanhemmat kiusaa enää niin paljon olemassaolollaan.

Mukavaa kevättä Sinulle,

laitossiivooja.😎

Kävin pitkästä aikaa uimahallissa, ja järkytyin myös miten lihavia tyttöjä siellä näki. Hyllyvää läskiä mahat ja reidet, eikä mitään lapsenpyöreyttä.