Lue keskustelun säännöt.
perheriidan paikka. jos mies ei halua lasta kastettavan ja itse haluat, miten toimitte?
04.07.2009 |
Eihän tietenkään voi kumpaakaan pakottaa periaatteistaan luopumaan, mutta itse haluaisin lapseni kastettavan ja mies nyt muka kovana sanoi, etä hän ei halua. no en kyllä haluaisi antaa periksi hevilläkään, vaikken mikään erityinen kirkonystävä olekaan. olisi kuitenkin itselle tärkeää, että lapsi kastettaisiin, ihan symbolisesti. ei me mitään nimiäisiä vietetäisi jos ei kastettaisi, joten se kaste olisi myös nimiäiset. meillä on lapsi jo ennestäänkin ja hänetkin kastettu, kummejakin on, joten olisi epäreiluakin toista kohtaan.
en tiedä mitä teemme. tuli perheriitakin jos tästä melkein.
Kommentit (77)
Meillä on ensimmäinen kastettu enemmänkin minun toivomuksestani ja ihan takuulla kastetaan toinenkin. En tosin usko, että mies vastustaisi kuten teillä on nyt käynyt. Onko tässä nyt todella kyse ideologiasta vai eikö mies vaan halua juhlia ja hössötystä? Itse voisin skipata koko ristiäiset niistä koituneen mielipahan takia. Ensin piti tapella siitä, että ketä kaikkia tulee kun molemmat isovanhemmat ovat eronneet ja uudet puolisot löytyy kaikilta. Sitten piti jälkikäteen puida sitä, että meninkin ensin antamaan vauvan väärän ihmisen syliin. Ja sitä ja tätä ja tota jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aiheesta, ennen lasta?...
Meillä ei kastettu, mä kuulun kirkkoon mies ei. Tarjotaam lapsille molempia uskontoja (sama raamattu), valitkoon isona sopivan tai jonku ihan muun:)
Nämä jutut sovittiin jo vuosia ennen lapsia.
ollaan keskusteltu asiasta paljon ja olen tiennyt jo ennen lapsia mieheni kannan ja hän minun. (että hän ei usko uskontoihin ja itse olen kirkossa, mutten myöskkään erityisen uskovaista sorttia)
ensin oltiinkin (ennen esikoisen syntymää) sillä kannalla ettei kasteta häntäkään, kun mies ei uskonut juttuun, mutta sitten kun se pallero syntyi, niin mies jotenkin suli siinä ja varmaan ajatteli, että kun vaimo sai sen vauvan ulos niin hienosti ja kantoi sen 9 kk, niin kastetaan vaan... ei meillä ole ollut mitään riitoja tätä ennen, eikä ole ollut tänäänkän. eilen illalla tuli asia ilmi ja silloin pikku riita saatiin aikaan, kummankin kanta tuli selväksi, mutta sen jälkeen ei olla asiasta tapeltu, vaan mietitään.
me kummatkin tykätään juhlista ja järjestää niitä, joten se ei ole ongelmana, vaan nämä meidän näkemyserot. en tiedä kyllä yhtään... mies on nyt siinä uskossa veilä, etten ole mieltä muuttanut, kun en ole kertonut, että olen pohtinut asiaa. ihan siksi kun haluan miettiä asian loppuun. hänen kanta tai näkemys ei muutu, mutta hän joustaa kyllä tässä, jos perustelen asian hyvin. esim sillä, että kun esikoinen on kastettu, niin "pakko" kastaa toinenkin tms.
kuopukselle pidetään korvikejuhlat?
kun pohditaan kasvissyöjävanhempien lasten ruokavaliota. Kiivaasti lihansyöntiä kannattavat ovat sitä mieltä, ettei vanhemmilla ole oikeutta tehdä tällaista päätöstä lapsen puolesta. Itse ajattelen, että "sekasyöminen" on valinta siinä kuin kasvisyöntikin. Tottakai vanhemmat aina välittävät lapselle omaa maailmankatsomustaan ja omia asenteitaan, se on selvä. Kasvisyönti vain sattuu olemaan harvinaisempaa kuin sekaruokavalio Kysymys kasvissyönnistä on tietenkin helpompi nykyään, kun tiedetään, että tasapainoisesti koostettu kasvisruokavalio ei aiheuta lapselle puutoksia tms.
Ap:n tapaus on tietysti aika kinkkinen, kun vanhemmilla on erilaiset vakaumukset. Periaatteessa miehen vaatimus kasteesta tuntuu aika kummalliselta, jos hän ei itsekään ole ns. uskossa. Ehkä teidän pitäisi keskustella siitä, mitä normien mukaan toimiminen ja "tavallisuus" teille merkitsevät.
Meillä päästiin aika rakentaviin tuloksiin, kun mies alkoi pohtia omaa suhdettaan "tavanomaisuuteen". Hän itse tuli siihen lopputulokseen, että oikeastaan tavallisuuden ja normien mukaisten valintojen tavoittelemisen todellinen motiivi olikin turvallisuushakuisuus ja tarve kuulua johonkin. Tästä kehitimme sitten omat, molempia tyydyttävätja älyllisesti perusteltavissa olevat ratkaisut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuten omien ajatusten kiihkeämielinen levittäminen ja erehtyneiden käännyttäminen.
Ateismi on siis sitä, että ei usko jumal-olentojen olemassa oloon. Eli ateismikin perustuu uskoon (uskomukseen), mutta se ei tee siitä USKONTOA. Usko on eri asia kuin uskonto.
aina kasvissyönnistä karppaamiseen ja kestovaippailusta kuukuppeiluun.
Sekään ei tee siitä silti uskontoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että kastaminen/ evlut. kirkko/ uskonnollisuus on syvältä, joten jos haluat sen tyylistä vahvistusta, sitä myös saat.
Minun on vaikea uskoa, että päättäisit tuontyyppisestä asiasta lukemalla nettikeskusteluja.
onko se nimenantojuhla jotenkin teennäistä tms. Olisiko sitten parempi ettei ole juhlia ollenkaan. annettaisiin vain se nimi? onko kukaan ollut pitämättä mitään juhlia? vai miten ne juhlat yleensä järjestetään ja koska? nuo kastajaiset on niin helpot ja selkeät myös nimenantojuhlina. suutuinko ja tuohduinko jotenkin turhasta sitten miehelle, kun minusta tuntui, että oli oikeutettua olla eri mieltä tuosta kaste asiasta. Tämä on ihan kiva palsta kun täältä saa perspektiiviä ja uusia näkökulmia omiin ongelmiin. saattaakin aueta tämä asia ihan niin etten itsekään kohta enää kaipaa sitä kastetta... mutta pitääkö ensimmäinenkin lapsi jotenkin "erottaa kirkosta" jos ei toista sitten kastetakkaan, kun en todellakaan halua heidän olevan eri asemassa tai tuntevan olevansa eriarvoisia missään suhteessa.. ap
mahtaisi olla, jos ei haluta kristillistä kastetta?
lapsen voi myös "vaan" siunata vaikka ei kastettaisi. vapaat suunnat toimii näin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hassua tosiaan, että esikoinen kulkee koulussa uskontotunneilla, toinen elämänkatsomus. Aiheuttaa varmaan ihmettelyä.
Esikoiselle järjestetään rippijuhlat ja kuopukselle ei.
Aiheuttaa varmaan ihmettelyä.
Esikoisella ei mitään ongelmaa jos haluaa kirkkohäät, kuopuksen niin halutessa liityttävä kirkkoon aikuisena ja käytävä rippikoulu.
Kastamatonkin voi osallistua ev.lut. -uskontotunneille.
Miksi tämä asia koitetaan vääntää niin vaikeaksi? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tekee ihan päivänselvästä asiasta vaikeaa.
Totta ihmeessä kuopuskin kastetaan jos esikoinen. Vai onko se tosiaan miehelle niin arvovaltakysymys, että jää lapsellisesti nyt murjottamaan kun ei saa tahtoaan periksi.
Enneminkin satsaisin siihen parisuhteeseen ja lasten kasvattamiseen kuin typerään jankuttamiseen, että mun on nyt saatava periksi ja kuopuksen kohdalla tehtävä minun tavallani.
Kastamatonkin voi osallistua ev.lut. -uskontotunneille.
Miksi tämä asia koitetaan vääntää niin vaikeaksi? :D
Helpompaahan se on erottaa esikoinen kirkosta ja jättää kuopus kastamatta, jos haluaa saman tilanteen virallisestikin molemmille. Reilumpaa lastakin kohtaan, kun ei liitetä lupaa kysymättä mihinkään instituutteihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kristittynä elämisestä. Mitä kerrot kastetulle lapsellesi, mitä kasteessa tapahtui ja millaisesta uskosta kristinuskosta on kyse? Mikä siinä on sinulle arvokasta?
Ei kristillinen vakaumus tarkoita jotain jäykkää, kuivaa, elävästä elämästä erillään olevaa oppia, joka kaivetaan esiin naftaliinista esiin häissä, hautajaisissa, kaste- ja rippijuhlissa. Se on arkisessa elämässä mukana kulkevaa turvan, toivon ja lohdun tuoja. Kristittynä saa elää rauhassa elämäänsä, eikä tarvitse yrittää vääntäytyä minkäänlaiseksi tekohurskaaksi tai itseään korottavaksi, kierroksilla käyväksi superuskovaiseksi.
Ei tarvitse suorittaa kastetta rippikoulun yhteydessä ja kirkkohäät on helpompi järjestää kun ei tarvitse enää aikuisena käydä rippikoulua.
Kirkkohäät helpommin xD Lisää siis tapakristittyjä ja tapaseremonioita? Jos uskoo aidosti ja siksi nimenomaan haluaa kirkkohäät, niin ei ripari ole niin vaikea jälkikäteenkään.
Ja se kaste niin vaikeaa ole riparin yhteydessäkään. Sittenhän ainakin lapsella on edes jonkin sortin mahdollisuus valita oma vakaumuksensa virallisesti.
vaivansa on.
Serkkutyttöni joutui käymään riparin 30 vuotiaana kun mies halusi kirkkohäät.
Helpompaa kastaa toinenkin. Voi sitten erota jos haluaa. Eroaminen helpompaa kuin käydä kasteella ja rippikoulussa aikuisena.
Kuopus tulee todennäköisesti olemaan katkera ja kateellinen esikoille, koska heitä on kohdeltu tässä asiassa eri tavalla ja kuopuksen elämä vaikeutettu.
Sinähän Morre et lupaa antaisi.
Ja se kaste niin vaikeaa ole riparin yhteydessäkään. Sittenhän ainakin lapsella on edes jonkin sortin mahdollisuus valita oma vakaumuksensa virallisesti.
[/quote]
tämä ei itseasiassa ole edes kovin suuri asia kummallekaan meistä. mies ei mökötä tästä, ei kiukuttele tai vältämättä halua tapahtuvan kuin itse haluaa, enkä itsekään. on vaan kinkkinen kysymys, että mitä tehdä jso toinen haluaa kasteen ja toinen ei. halusin mielipiteitä ja uusia näkökulmia. en tee juurikaan tämän ketjun perusteella mitään päätöstä asiasta, mutta nämä kommentit auttavat ajattelemaan vähän tätä asiaa myös oman pään ulkopuolelta katsottuna. tosi on, että esikoinen on kastettu, niin olisi outoa ja jotenkin epäoikeudenmukaista/epäreilua/epätasaarvoista jos ei toista kasteta, mutta toisaalta emme laita esim. elämänkatsomustunneille toista kuitenkaan, kun ei meillä/miehellä sinäänsä ole uskontotunteja vastaan mitään. emmekä pakota kumpaakaan rippikouluun tai muutenkaan tuputa uskoa/uskontoa, kuuluvat he sitten kirkkoon tai ei. kummeillakaan/kummeudella ei sinäänsä ole merkitystä, kun ovat meidän elämässä muutenkin. mietin vielä vaihtoehtoja, vaikka ei olekaan elämää suurempi kysymys tai ongelma, niin haluan miettiä tosissaan, että mikä olisi se oikea tapa. mies on todellakin ihan eri tyylinen, kuin joku aikaisemmin kuvaili. hänellä ei ole mitään halua loukata minua tai halua määräillä, vaan ihan omat periaatteet ja mielipiteet jotka vaan halusi ja haluaa tuoda julki minulle, eli ei haluaisi lastaan kastettavan, kun ei nää sille mitään tarkoitusta tai perusteita, mutta ei hän ala asiasta tosissaan vääntämään tai tappelemaan. jos itselläni olisi hyvät perustelut miksi lapsi on kastettava, niin varmaankin suostuisi. ap
vaikka ei kastettaisi. vapaat suunnat toimii näin..