perheriidan paikka. jos mies ei halua lasta kastettavan ja itse haluat, miten toimitte?

Mutta se kaste tuskin on sen vaikeampi aikuisriparin yhteydessäkään, johon sitten ei enää vanhempien lupia kysellä.

Eikö olennaisempaa ole se, mitä kristilliseen kirkkoon kuuluminen tai kuulumattomuus merkitsee kuin miettiä, miten päin olisi kätsympää liittyä ja erota?

Jotenkin ohutta ja onttoa on sellainen vakaumus, missä TÄYTYY kastaa ja TÄYTYY käydä rippikoulua, jotta saa etuisuuksia verrattuna siihen, että ne ovat kristittynä elämisen ja kasvamisen juhlia ja taitekohtia.

No kyllä siinä ripasin käymisessä oma vaivansa on. Serkkutyttöni joutui käymään riparin 30 vuotiaana kun mies halusi kirkkohäät. Helpompaa kastaa toinenkin. Voi sitten erota jos haluaa. Eroaminen helpompaa kuin käydä kasteella ja rippikoulussa aikuisena. Kuopus tulee todennäköisesti olemaan katkera ja kateellinen esikoille, koska heitä on kohdeltu tässä asiassa eri tavalla ja kuopuksen elämä vaikeutettu.

jos miehen vakaumus on noin syvä, että ei halua toista kastettavan.



Naurettavaa pelleilyä.



Minä antaisin kastaa toisenkin. Mutta tämä on vain minun mielipide. Jokainen saa tehdä, kuten haluaa. Ja kuten otsikossa oli, että perheriita oli tästä saatu aikaiseksi niin naisen kannataa tietenkin perhesovun nimissä alistua.

jakaisitko tekstisi kappaleiksi. Olisi helpompi lukea. Nyt sinusta saa vähän kouluttamattoman juntin kuvan kun kirjoitat kaikki pötköön.

asioita tämän kastetaanko vai ei -kysymyksen kautta. Kannattaa yrittää pitää ne erillään.

ap taas täällä tämä ei itseasiassa ole edes kovin suuri asia kummallekaan meistä. mies ei mökötä tästä, ei kiukuttele tai vältämättä halua tapahtuvan kuin itse haluaa, enkä itsekään. on vaan kinkkinen kysymys, että mitä tehdä jso toinen haluaa kasteen ja toinen ei. halusin mielipiteitä ja uusia näkökulmia. en tee juurikaan tämän ketjun perusteella mitään päätöstä asiasta, mutta nämä kommentit auttavat ajattelemaan vähän tätä asiaa myös oman pään ulkopuolelta katsottuna. tosi on, että esikoinen on kastettu, niin olisi outoa ja jotenkin epäoikeudenmukaista/epäreilua/epätasaarvoista jos ei toista kasteta, mutta toisaalta emme laita esim. elämänkatsomustunneille toista kuitenkaan, kun ei meillä/miehellä sinäänsä ole uskontotunteja vastaan mitään. emmekä pakota kumpaakaan rippikouluun tai muutenkaan tuputa uskoa/uskontoa, kuuluvat he sitten kirkkoon tai ei. kummeillakaan/kummeudella ei sinäänsä ole merkitystä, kun ovat meidän elämässä muutenkin. mietin vielä vaihtoehtoja, vaikka ei olekaan elämää suurempi kysymys tai ongelma, niin haluan miettiä tosissaan, että mikä olisi se oikea tapa. mies on todellakin ihan eri tyylinen, kuin joku aikaisemmin kuvaili. hänellä ei ole mitään halua loukata minua tai halua määräillä, vaan ihan omat periaatteet ja mielipiteet jotka vaan halusi ja haluaa tuoda julki minulle, eli ei haluaisi lastaan kastettavan, kun ei nää sille mitään tarkoitusta tai perusteita, mutta ei hän ala asiasta tosissaan vääntämään tai tappelemaan. jos itselläni olisi hyvät perustelut miksi lapsi on kastettava, niin varmaankin suostuisi. ap

Tulee vähän paha mieli, kun aletaan haukkumaan tai syyttelemään, varsinkin kun asia on näinkin viaton.

Ja varsinkin ärsyttävää on noiden kielipoliisien kommentit, kun ei liity asiaan yhtään.

Ymmärrän toki, että pitkä yhteeen kirjoitettu teksti on vaikealukuinen ja anteeksi junttiuteni, kun en huomannut jaksottaa kappaleita. (en jaksa edes laittaa isoja etukirjaimia)

olen kyllä ihan kouluni käynyt ja esseitä sen verran kirjoittanut, että on hanskassa nuo säännöt, mutten ajatellut asiaa, kun näin epäviralliseen paikkaan kirjoitan.

Nyt siis jaksotan... voisin otsikoida kappaleetkin vielä ;)





Ei meillä ole mitään muuta parisuhdekriisiä tai -ongelmaa tämän kastekeskustelun takana, vaan muut erimielisyydet ja riidat on sitten erikseen ja ne myös käsitellään ominaan.



Älkää ottako kukaan miksikään sydämenasiaksi tätä, kun tosiaan on tärkeämpiäkin asioita, eikä tästä pitänyt itsellekään tulla mikään ongelma tai sydämenasia. ihan haluan vaan ottaa asioista selvää ja yrittää tehdä mahdollisimman oikean ratkaisun, kuten aina elämässä pyrin tekemään. Olen kuitenkin tehnyt virheitäkin paljon, eikä niiden tekeminen lopu koskaan, arvelen...



Ja niistä uskontotunneista, eihän ne koske pelkästään kristinuskoa ja raamattua, vaan kyllähän niillä tunneilla sivutaan muitakin uskontoja ja saa ihan hyvää tietoa näistä ja niiden historiasta ym. jos mieheni ei usko uskontoon, niin toki hän kuitenkin haluaa lapsensa saavan saman tiedon tai informaation ja mahdollisuuden oppia koulussa kun muutkin. Harva on kääntynyt kiihkouskovaiseksi tai saanut traumoja uskontotuntien takia.



Siis en liitä yhteen itsessään kristinuskontoa ja uskontotunteja, vaan se kuuluu kouluun ja toisaalta yleissivistykseen. Itse voimme opettaa omaa elämänkatsomustamme lapsille. Saa sitten lukiossa (jos menee) lapsi valita sen elämänkatsomustiedon jos haluaa, ja toki jos aikaisemmin haluaa mennä niille tunneile niin ihan vapaasti.



En ole tätä sen tarkemmin pohtinut, kun ei ole ajankohtainen asia laisinkaan. Enkä todellakaan ole kirkkohäiden tai rippikoulun takia lasta kastamassa, vaan ne syyt ovat tosiaan enemmänkin symboliset ja perinteiset. Ehkei edes ole oikeutta minulla kastaa lastani, kun ei olla tarpeeksi vanhurskaita. ;) -ap

omin ansioin niin vanhurskas että sillä saisimme yhtään mitään. Kaste kuten uskokin on tarkoitettu syntisille, eikä kumpikaan tee meistä itsestämme sen parempia. Vaikka hymyssäsuin taisit kirjoittaa viimeisen virkkeen.



Kasteessa on todella kaunista symboliikkaa. Kuulut sen jälkeen todella laajaan perheyhteisöön,sinulla on siskoja ja veljiä, saat anteeksiannon ja armon. Sinulla on yhteys Jumalan rakkauden välityksellä toisiin, vaikka et heitä tuntisikaan. Oman lapseni kastehetkessä koin, että nyt lapseni saa jotain sellaista rakkautta, mitä itse en koskaan kykenisi antamaan, vaikka hän on minulle niin kovin rakas.

Itse en kuulunut lapsena kirkkoon ja kävin uskontotunneilla, iiik!



Ja se oli HERJAA että kaste koska menis kirkossa naimisiin!! TARKOTIN että tyhmää on kastaa vauva, erottaa taaperona.. Jos se teininä menee rippikouluun (90 prossaa teineistä tekee niin), liittyy kirkkoon ja parikymppisenä eroaa, mutta sitten menee naimisiin -sitä varten liittyy kirkkoon uudestaan, ja eroaa jälleen koska "ei haluu maksaa veroo" ehkä eroaa miehestään ja haluaa taas kirkkohäät joskus 40- vuotiaana jota varten taas liittyy kirkkoon ja sen jälkeen pikasesti kirjottaa ulos! :D



Enkä mää TARKOTTANUT että hautaus maksetaan niillä veroista!!!!! Vaan se nyppii että ihan kirkonmaahan pitäis tälläset laittaa jokka leikkii seurakunnan edessä. En käsitä miten kehtaa edes pappia katsoa silmiin jos pointti elämässä on erota ja liittyä kirkkoon miten sattuu nyt parhaiten sopia kuvioon, ei nää liittyjät mitään puhtosia pulmusia ole -ja päälle vedetään valkoset mekot ja harso päälle (mitähän ne kuvaa)? :D



30

Että itse asiassa kirkko käyttää hautaukseen enemmän rahaa, mitä valtio yhteisöverona antaa kirkolle hautausmaiden ja hautauksien hoidosta. Että silleen. Ja minusta on omituista, että jaaritellaan siitä, voiko lapsille tuputtaa jotain uskontoa. Tekeehän vanhemmat muitakin päätöksiä ja aina välittävät jonkinlaista maailmankuvaa. Ja mikä edes on tuputtamista? Tämä menee jo ot:ksi, mutta alkuperäisen kysymykseen vastaisin, että kastakaa se toinenkin. Voihan sitä perustella myös sillä, että ei sitten kumpikaan tunne oloansa syrkityksi, mutta itse ajattelen niin, että kasteen myötä lapsi on seurakunnan esirukouksen piirissä ja haluaisin tämän molemmille lapsilleni.

että perheriita on asian tiimoilta menossa.

Ja toiseksi, en ymmärrä tätä vapaamatkustamista. Ei hakuta kastaa, mutta silti halutaan uskontotunneille, ettei tarvitse erikseen käydä elämänkatsomusoppia. Ne tunnithan saattaa olla joskus ihan eri aikaan ja koulupäivä pitempi.



Ala-asteen uskontotunnit ovat melkein pelkkää kristinuskoa ja ihan puhdasta tarinaa Jeesuksesta. Ne eivät ole mitään pohdintaa eri uskonnoista vaan tarina kerrotaan lapsille totena ja asioita käsitellään siltä kannalta, että lapsi on kristinuskossa.



Erota vanhempi kirkosta myös ja kasvattakaa lapsenne aidosti oppienne mukaan, että kirkko ei ole muuta kuin vanha tapa. Voit kertoa esikoiselle sitten kun hän on iso, että halusit kastaa hänet vain sen vuoksi kun niin on tapana. Kakkosen kanssa isä päätti, että noukitaan rusinat pullista eli leikitään vähän persoonallista, mutta työnnetään uskontotunneille, ettei vain erotu porukasta ja ei vain joutuisi silmätikuksi.

Itse olin jyrkästi kastetta vastaan jo esikoisen syntyessä. Ja mitä useampi lapsi meille on syntynyt, sitä jyrkemmin olen suhtautunut kirkkoon ja heidän instituutioihinsa. Ja syynä tähän on ollut ev.lut. kirkon toiminta, jota olen nähnyt. No yhtäkään lasta ei ole kastettu, joten he eivät ole eriarvoisessa asemassa mitenkään toisiinsa nähden-



Niinpä ymmärrän, jos miehesi kanta on muuttunut. Meillä anoppi otti pulttia esikoisen aikana, mutta sen jälkeen kai tottui asiaintilaan.



Ja ihan kommenttina, että ev.lut. kirkkoon kuuluva EI saa käydä ET tunneilla koulussa, mutta ev.lut. kirkkoon kuulumaton SAA käydä ev.lut. uskonnon tunneilla.



Meillä on tilanne se, että lapseni eivät saa liittyä kirkkoon ennen kuin sen pystyvät tekemään ilman vanhempiensa lupaa eli 18 v täytettyään aikaisintaan. Niinpä he eivät tule käymään rippikoulua ainakaan 15 v. Ja pidän noita prome-leirejä pelkkänä pelleilynä, jossa pyritään matkimaan kirkkoa, mutta tuo on täysin oma mielipiteeni.

...mutta käytännössä riippuu koulusta. Kun toimin ET-opena (yläkoulu), oli oppilainani muutama kirkkoon kuuluvakin.

Ja ihan kommenttina, että ev.lut. kirkkoon kuuluva EI saa käydä ET tunneilla koulussa, mutta ev.lut. kirkkoon kuulumaton SAA käydä ev.lut. uskonnon tunneilla.

jos toinen saa kasteen ja toinen ei. Toinen saa siunauksen ja rukoukset papilta ja toinen ei. Ja prometheusleiriä ei voi verratakaan rippileiriin, prometheusleirin ohjaajaksi pääsee parin viikonlopun koulutuksella (vertaa pappien ja kirkon nuorisotyöntekijöiden sekä isoisten koulutusta). Prometheusleiriä voi verrata teinien kokoontumista yhteen keskustelemaan, rippileirillä on satojen vuosien perinteet ja vankka arvopohja.

Tule ohjaajaksi!

Leiriohjaajiksi tarvitaan joka kesä yli sata aikuista. Osa edelliskesien ohjaajista jatkaa, mutta osalle ilmaantuu aina työkiireitä, perhetapahtumia tai muita esteitä. Siksi Protu etsii kuumeisesti uusia ohjaajia.



Ohjaaja voi olla yhtä hyvin pari- kuin viisikymppinen. Koulutukseksi kelpaa kaikki kansa- ja elämänkoulusta yliopistollisiin arvosanoihin. Tärkeintä on olla sen verran kiinnostunut nuorista ja kaikenkirjavista elämän ilmiöistä, että haluaa viettää yhden kesälomaviikkonsa 14-15 -vuotiaiden kanssa keskustellen, pohdiskellen, leikkien ja saunoen.



Ohjaajan tehtävänä ei ole opettaa, tuputtaa eikä antaa oikeita vastauksia, vaan toimia keskustelujen luotsina. Ohjaaja kuuntelee, kertoo tarvittaessa oman näkökulmansa ja viskelee keskusteluun uusia ajatuksenalkuja. Hyvä ohjaaja uskaltautuu laittamaan itsensä ja omat ajatuksensa likoon ja olemaan esimerkkitapauksena: näinkin voi aikuinen ajatella.



Ohjaaja ei ole yksin. Jokaiselle leirille lähtee kaksi ohjaajaa, ensikertalaisen tueksi yleensä joku kokeneempi. Mukaansa saa myös neljä tai viisi apuohjaajaa, 15-18-vuotiaita edelliskesien leiriläisiä. Ruokapuolesta huolehtii kokki ja käytännön asioiden hoitamiseen saa opastusta ja tukea yhdistykseltä.



Ohjaajat ja apuohjaajat osallistuvat kolmena kevään viikonloppuna koulutuksiin, joissa heitä evästetään leiriviikota selviämiseen. Koulutuksissä käydään läpi viikon ohjelmaa, ideoidaan teemojen käsittelytapoja, puhutaan leirin käytännön järjestelyistä, tunnelman luomisesta ja eteen tulevista tilanteista.

mutta pidän aika erikoisena, jos ydinperheessä on vain osa lapsista kastettu. Vanhemmat ovat siis halunneet liittää vain osan lapsista seurakunnan jäseniksi. Noloa suorastaan. Kastatte nyt sen toisen lapsen kun ensimmäinenkin on kirkon jäsen.



Omia lapsiani ei ole kastettu.

on teinien keskusteluleiri? Joskus niiden omien perinteidenkin on alettava kun hiljalleen Suomessakin alkaa olla uskonvapaus.

Ja rippiLEIRILLÄ ei tosiaan ole mitään satojen vuosien perinnettä, mutta toki pidempi kuin Protu-leirillä.

Prometheusleiriä voi verrata teinien kokoontumista yhteen keskustelemaan, rippileirillä on satojen vuosien perinteet ja vankka arvopohja.

olevan yhtä arvokas kuin rippileirin. Prometheusleiri on luotu ateistien tarpeeseen ja on törkeää houkutella sinne uskovien kodin lapsia.