perheriidan paikka. jos mies ei halua lasta kastettavan ja itse haluat, miten toimitte?
Eihän tietenkään voi kumpaakaan pakottaa periaatteistaan luopumaan, mutta itse haluaisin lapseni kastettavan ja mies nyt muka kovana sanoi, etä hän ei halua. no en kyllä haluaisi antaa periksi hevilläkään, vaikken mikään erityinen kirkonystävä olekaan. olisi kuitenkin itselle tärkeää, että lapsi kastettaisiin, ihan symbolisesti. ei me mitään nimiäisiä vietetäisi jos ei kastettaisi, joten se kaste olisi myös nimiäiset. meillä on lapsi jo ennestäänkin ja hänetkin kastettu, kummejakin on, joten olisi epäreiluakin toista kohtaan.
en tiedä mitä teemme. tuli perheriitakin jos tästä melkein.
Kommentit (77)
nuo pakana ja haltiajutut kuulostaa jo sen verran noituudelta tai friikiltä, etten sillekään linjalle lähtisi. eli joko kaste tai ei, ja samoin kummit tai ilman.
Miehelleni sopi silti hyvin se että lapsi kastettiin, sehän oli perinteiden mukaista. Mutta jos mies ei olisi halunnut, lapsi olisi joka tapauksessa kastettu. Usko on itseasiassa minulle tärkeämpi kuin mieheni, vaikka mieheni tärkeä onkin.
toisella lapsella. Ei mitään seremoneja kerrottiin nimi ja kahviteltiin. Mukavan rento tunnelma.
Mun nimiäisjuhlia viettäneellä lapsella on ihan vain kummit. Ilman mitään pakanoita tai haltijoita xD
Kristillisiä kummeja he eivät ole. Eikä se kummeus ole yhtään sen vaikeampaa kuin kastetuillakaan.
nuo pakana ja haltiajutut kuulostaa jo sen verran noituudelta tai friikiltä, etten sillekään linjalle lähtisi. eli joko kaste tai ei, ja samoin kummit tai ilman.
yleensä niitä vaan sanotaan noilla nimillä kun joku kaikentietävä kristitty tulee inisemään ettei kastamattomalla lapsella voi olla oikeita kummeja.
jos ette ole kääntynyt uskoon jossa ei hyväksytä lapsikastetta.
Perustelen kantani lasten eriarvoisuudella joka pomppaa myöhemmin esiin.
nyt yhtäkkiä muuttunut. Kun ensimmäinen on kuitenkin kastettu ja toistakin ollaan kovaa vauhtia oltu kastamassa ennen kuin miehen mieli on loppusuoralla muuttunut. Mitä siinä on tapahtunut? Vai onko mies vain saanut jonkun päähänpiston, että nyt hän näyttää muijalle kaapin paikan, eikä anna periksi uhmassaan?
Musta tuo on tärkeää selvittää, ettei lasta jätetä kastamatta vain sen vuoksi, että miehelle nyt tuli jokin uhmakohtaus, kun hän tunsi asemansa perheessä epävarmaksi, tms.
pakkolähtöä riparille jos ei halua. Voi käydä niin että se kastamaton haluaakin riparille ja siellä kasteen ja se tapauskovainen eroaa kirkosta heti kun täyttää 15 ja saa vanhempien allekirjoitukset papereihin. Minäkin erottaisin 1. kastetun lapseni kirkosta jos yhteishuoltaja suostuisi. Tätä toista ei tulla kastamaan, nimiäiset ja haltijakummit hänkin toki saa.
meinaan laspi seuraa äitiään kirkkoon tai väestörekisteriin..
liittää lastani ev.lut kirkkoon.
vaikka itse olin alunperin sitä vastaan, enkä kuulu kirkkoon. Annoin periksi, koska tunsin ja vaistosin että kastaminen oli miehelleni (ja ehkä myös hänen äidilleen) tärkeämpi kuin mitä kastamattomuus olisi ollut minulle. Ihan näin yksinkertaisesti se meillä ratkaistiin, enkä ole katunut, miksi olisinkaan? Lapset saavat sitten aikanaan erota kirkosta, jos haluavat, tai olla eroamatta. Minä en kuitenkaan aio ikinä liittyä ekä mieheni erota ja tämäkin on ihan ok kaikille osapuolille.
kahdesti eronnut ev.lutista ja kahdesti liittynyt. Esikoisen aikaan kuuluin kirkkoon, mutta en enää ja siksi en anna kuopusta kastaakaan.
Meillä oli toisinpäin, mies halusi kastaa lapset ja asia on ollut minulle vähemmän tärkeää.
Minua ei ole lapsena kastettu, sisareni on. En ole kokenut siitä mitään tasa-arvossa eroa?? Se olisi kummallista jos kastetut lapset olisi poistettu kirkosta, vaan koska minua ei kastettu!
Lapsethan ON erilaisia ja joskus ne valitsee eriasioita.
Vaikka toinen kuuluu kirkkoon niin ei se ole automaatti että toisenkin kuuluu liittyä.
Minä olisin jättänyt kirkkoon liittymisen teini-ikäselle valinnaksi mutta käsittääkseni liki kaikki kastetut lapset käy rippikoulun ja se on valtaosalle suuri asia. Ja osa sitten liittyy kirkkoon joko kokonaan kirkkojen ulkopuolelta kuten minä tai vaihtaa kokonaan toiseen uskontoon.
Ei tälläsestä asiasta voi riidellä, ja esikoinen voi säilyä kirkonjäsenenä, sehän sekottaisi kummiuttakin jne jos erottaa.
Minusta seurakunta tarjoaa paljon ihania asioita lapsille ja nuorille (kerhoja, leirejä) joista olen valmis maksamaan jäsennyyteni muodossa.
Harmittaa että osa maksaa ja sitten kirkkoon kuulumattomat kitisee miten heidän pitää päästä kirkossa vihille tai laskea maahan seurakunnan maahan, käydä mahdollisesti kirkon kerhoissa tai muissa -ja olettaa että kaikki tuodaan ilmasena eteen? Siksi tykkään maksaa kirkollisveroa! Se kaikki toiminta on sidoksissa toisiinsä.
Jos lapsi kuuluu kirkkoon niin miksi alunperin se liitetty?
Voiko pintaliitosempaa olla kuin liittää ja kohta erottaa?
Meillä oli miehen kohdalla aikaisemmin juuri tämä, että hänelle ei ollut niinkään väliksi kastetaanko esikoinen vai ei, tai siis oli hieman vastaan, mutta minun mielikseni esikoinen sitten kastettiin, koska asia ei ollut hänelle yhtä tärkeä kuin minulle. (eikä minullekaan kovin tärkeä ollut, mutta symboliikka ja perinne ratkaisivat, enemmänkin, kuin muut, uskonnolliset syyt) nyt miehelle on tullut vahvemmiksi nuo kirkon- ja uskonnonvastaiset tunteet. hän on kyllä suvaitsevainen ihminen... ja sehän onkin oikeastaan se syy miksi ei halua lastenkaan kuuluvan mihinkään kirkkoon, ennen kun itse osaavat päättää. e iollut hetken uhmakohtaus, koska on aikaisemminkin puhunut asiasta, mutta itse antanut periksi. luopunut siis periaatteistaan. nyt varmaan ajatteli, että eikö hänellä ole sananvaltaa, mutta uskon, että jos todella haluan lapseni kastettavan, niin hän kyllä antaa periksi.
nyt en tiedä onko se kaste tai kirkkoon kuuluminen kovinkaan tärkeää enää edes minulle. toki on vähän outoa jos ensimmäinen lapsi kuuluu kirkkoon ja toinen sitten ei... vaikeaa.
mutta kiitos vastanneile,sain pohdittavaa!! :) -ap
Eli jos toisella on vahva näkemys asiasta ja toinen on "hälläväliä"-mielellä, niin on kohtuullista, että se, joka on oikeasti näitä asioita pohtinut saa päättää. Ap vaikuttaa tässä tapauksessa siltä heikommalta osapuolelta, sillä hänelle uskonnolliset syyt eivät ole tärkeitä, vain tapa.
Vaikka lasta ei kasteta, voitte hänelle valita symboliset kummit tai "uskotut aikuiset".
vaan outoa on se että ottaa jo kastetun lapsen pois kirkosta.
Ajattele nyt: ensin ajattelet lapsen puolesta; nyt sut kastetaan, sitten päätät lapsen puolesta ettet kuulukaan.
Tuleepahan värikäs kirkonkirja kun sitten teininä meneekin liittymään uudestaan! Ja toki eroaa siitä parikymppisenä, ja menee naimisiin ja taas liittyy!! :D
30
ei kylläkään makseta hautaustointa.
Harmittaa että osa maksaa ja sitten kirkkoon kuulumattomat kitisee miten heidän pitää päästä kirkossa vihille tai laskea maahan seurakunnan maahan, käydä mahdollisesti kirkon kerhoissa tai muissa -ja olettaa että kaikki tuodaan ilmasena eteen? Siksi tykkään maksaa kirkollisveroa!
vaan outoa on se että ottaa jo kastetun lapsen pois kirkosta.
Ajattele nyt: ensin ajattelet lapsen puolesta; nyt sut kastetaan, sitten päätät lapsen puolesta ettet kuulukaan.
Tuleepahan värikäs kirkonkirja kun sitten teininä meneekin liittymään uudestaan! Ja toki eroaa siitä parikymppisenä, ja menee naimisiin ja taas liittyy!! :D30
onnistun kasvattamaan lapsestani vähän enemmän aivoillaan ajattelevan ihmisen kuin tämä. Pilata nyt oma tärkeä päivä jollain mihin ei usko?! En todellakaan tajua tätä kirkkoon liittymistä naimisiin menon takia.
Ja ap. Mielestäni sinun tulisi joustaa. Sinulla peruste on tapa ja symbolinen merkitys, miehelläsi aate. Itse olen eronnut kirkosta ja en haluaisi, että mahdollista kolmatta lastamme kastetaan. Loukkaantuisin jos mies vänkäisi vastaan vain perusteella, että kaksi vanhempaa lasta on kastettu niin tämäkin "pitää". Pitää vain koska pitää ja piste. Tosi typerää.
Tuossa tilanteessa minä kastaisin toisenkin lapsen, kun sisaruskin on kastettu. Kirkosta voi erota halutessaan. Sitä paitsi kirkkoon kuulumattomat voivat olla uskovaisia, ja monet kastetut eivät usko jumalaan. Kasvatuksella on tässä suurempi merkitys kuin sillä, onko lapsena saanut kasteen.
Mieti kuinka monet häätkin järjestetään kirkossa vain siksi, että morsian haluaa "perinteiset häät" kaikkine tilpehööreineen.
Opettakaa lapsillenne erilaisia näkemyksiä elämästä ja suvaitsevaisuutta.
lapsen elämänkatsomukselliseen kasvatukseen, minusta on hassua, jos samojen vanhempien lapsilla olisi eri uskonto tai toinen kuuluisi johonkin kirkkoon ja toinen ei. Ehkä sitten, jos olisi eri isät eri kirkoista.. Miten perustelette sen, että esikoinen kuuluu kirkkoon ja kuopus ei?
kastettaisi jos ensimmäinenkin on kastettu. Isompana ihmettelevät asiaa ihan varmasti. Tulee toiselle rippikouluun lähtö jne. ja toiselle ei.
Voivathan molemmat itse isompina päättää haluavatko erota kirkosta vai mitä haluavat uskoa, mutta kastaisin kakkosenki ehdottomasti. Saa kummitkin samalla lailla.