Sanalliset arvosanot todistuksessa ovat epäoikeudenmukaisia! Lapseni

meidän teini sai jälleen huonommat numerot kuin ystävänsä. Omallani kaikista kokeista vähintään numeroa parempi kuin kaverillaan. Omani on hiljainen, arka ja rauhallinen. Kaveri taasen joka paikassa päänäpäsmärinä. Se nyt vaan on niin että hiljaiset ja rauhalliset saavat huonompia numeroita.

Tietenkin meidän kotitausta ja vanhempien ammattikin sekä sukulaistausta (kaverin)vaikuttaa. Ikävää vain lapsen kannalta. =(

että tuollainen asennevamma "lapseni saa huonoja arvosanoja perhetaustansa vuoksi" jne. on erittäin vahingollista sille lapselle...!!!

Totuus on se, ettei perhe tausta enää vaikuta lapsen arvosanoihin, uskon kyllä sen vaikuttaneen vielä jopa silloin kn tämän palstan äidit ovat koulussa olleet.



Jos Suomessa muutama m*lkku opettaja on, joille vaikuttaa oppilaiden arvostelussa se onko äiti lääkäri vai siivooja, (joita todella en usko Suomesta montaa löytyvän!) ei vanhempien todellakaan kannata moista soopaa lapsilleen opettaa.



On turmiollista sille lapselle jos hän kuvittelee ettei voi olla koskaan mitään kun on yh-perheestä tmv. Vanhempien tulee kannustaa ja kehua lastaan, eikä missään nimessä antaa vaikutelmaa siitä että huono arvosana (ap:n esimerkissä arvostelu ei edes ollut huono!) kertoo siitä miten opettaja ei usko että susta koskaan tulee mitään kun oot näin köyhistä oloista tmv.



Lapselle periytyy selvästi tuo opittu malli, ap:kin kokee selvää alemmuuden tunnetta siitä että lapsen rikkaampi serkku sai saman arvosanan, ja syyttää tästä perheiden erilaista sosioekonomista asemaa.

Totuus on se lasta tulee kehua, eikä missään nimessä antaa tekosyitä sille miksei kymppiä tullut, ja vanhemman pitää myös selittää lapselle ettei aina saa kymppejä, tämäkin oli hyvä arvosana ja olen sinusta ylpeä jne. jne.



Ja nyt ap vastaa, ettei lapselle ole mitään puhunut tuollaista, mutta lapsi osaa lukea vanhempiaan kuin avointa kirjaa, hän on huomannut pettymyksesi. Lapsi myös kuulee vaikka näyttää siltä ettei olisi paikalla/tekisi jotain muuta, eli kun mummulle/kaverille tmv. purat tätä asiaa, niin se lapsi voi olla nurkan takana ja kuulla, tai pahimmassa tapauksessa se mummu tmv. alkaa puhua lapselle kun hän siellä hoidossa epäreilusta opettajasta tmv.

Ja niin lapsi voikin sitten laiskana murkkuna syyttää kaikesta p*skoja opettajia, joille ei tälläsen luuseriperheen kasvatin tarvi pokkuroida kun huonoja numeroita kuitenkin saa vaikka miten hyvin menis koe.

Siinä arvioidaan lapsen synnynnäistä temperamenttia, jolle kukaan ei voi yhtään mitään. Aikuiselta voi jo toivoa, että kykenee pärjäämään eri tilanteissa luontaisista taipumuksistaan huolimatta, mutta lapsi ei pysty. Esim. ujo ei voi olla aktiivinen vaikka päällään seisoisi, ja on huutava vääryys rangaista tästä. Jos on häikäisevä matemaatikko, matematiikan on oltava kymppi vaikka tunnilla ei ikinä saisi sanaakaan suustaan.

miettinyt yhdenkään oppilaan vanhempien ammatteja. Ei oikeastaan kiinnosta yhtään. Joskus kotitausta tulee väkisin esille, kun jotain koulukotijuttuja setvitään, ja toki näillä oppilailla voi muutenkin olla heikompia numeroita. Mutta ei se johdu open asenteesta, vaan hyvin rikkonaisessa tilanteessa lapsi ei vaan pysty keskittymään opiskeluun.



Mutta tavis-lapsilla, ei kiinnosta oletteko kaupan kassoja, lääkäreitä vai kunnan johtajia, lapsi saa arvosanan omasta toiminnastaan. Ja kokeet on vain osa arvostelua, iästä ja aineesta riippuen pienikin osa. Tuntiaktiivisisuus ja asenne vaikuttavat paljon.



Ehkä jollain ihan pikkukylillä opet tuntee väkisinkin oppilaiden vanhemmat, mutta isoissa kouluissa emme me niitä ammatteja oikeasti mieti.

:-)

AV ei taaskaan pettänyt :-)

esim henkilökohtaiset miletymykset vaikuta arvosanoihin.Onhan ihan tutkittukin että lapsen sukupuolikin vaikuttaa arvosanoihin.

Niin kauan kuin suomalaisessa Saksasta mallia otetun mukaisessa kasvattamisessa ei kiinnitetä pienestä pitäen oikeasti huomiota lapsen sosiaalisiin taitoihin ja esiintymiskykyyn ja todella rohkaista ja anneta siihen tukea, on väärin rangaista esim. ujoa oppilasta "osallistumattomuudesta".



Lapsemme ovat olleet amerikkalaisessa koulussa ja siellä ollaan tässä todella paljon pidemmällä. Siellä todella rohkaistaan lapsia esittämään mielipiteitä ja kysymään, eikä vastauksille naureskella. Vanha vitsi, jossa ope sanoo "Huomenta" ja amerkkalaiset oppilaat vastaavat siihen "Huomenta" ja suomalaiset tekevät siitä muistiinpanon vihkoon, on ainakin puoleksi aivan totta.

Meille kerrottiin aina että koenumeron lisäksi mm. tuntiaktiivisuus, kyky työskennellä muiden kanssa/olla häiritsemättä muita sekä tehtävien palauttaminen ajallaan muodostavat numeron. Jos pilkkua aletaan viilaamaan, koenumeroiden tulos oli muistaakseni vain kolmannes siitä, mihin numero perustuu.

On aina saanut täysiä pisteitä ja silti saa vain hyviä. Kaverinsa ei saa täysiä pisteitä, mutta on hiukan parantanut tuloksiaan ja sai kiitettäviä.



Eli jos olet alunperin jo hyvä niin ei kannata odottaa sanallisissa arvioinneissa kiitettäviä.

opet ei itsekkään ymmärrä tuota sanallista arvioinitia. Oma mielipiteeni 54 on se, että sinun tyttöäsi ope on kohdellut törkeästi anatammalla vain hyviä, kun kaveri joka on huonompi saa erinomaisia. Koko systeemi on syvältä.

Sinuna puuttuisin tilanteeseen ja kertoisin nämä faktatiedot mitkä meillekin kerroit. Jos opettaja ei muuta arvosteluaan otat yhteyttä rehtoriin.



Ystävällisessä hengessä kaikki tämä.



Tiedän miltä sinusta ja lapsestasi juuri nyt tuntuu. Yhdessä oppiaineessa oma lapseni koki saman edellisen opettajansa luokassa. Kokeista sai aina täysiä mutta osaaminen oli arvioitu hyväksi eikä erinomaiseksi. Soitin tästä opettajalle ja kysyin arvioinnin perusteita, alkoi selittämään että pitäisi osoittaa harrastaneisuutta saadakseen sen parhaimman. Kyse oli kakkosluokkalaisesta ja matematiikasta.



Kaikki testit oli mennyt loistavasti. Kolmannella arvio oli siellä missä pitikin.

Asia vaivasi pitkään lasta. Jopa uudessa koulussa opettajan kanssa käydyssä arviointikeskustelussa otettiin asia esiin.



Opettaja kysyi miten on mennyt ja mitä mietteitä on herännyt niin vastaus oli että mitä mieltä opettaja on hänen matematiikan osaamisestaan. Opettaja veti kirjatun arvionsa esiin ja sanoi tätä mieltä ja kaikkien osa-alueiden raksit matikassa oli parhaimmassa kohdassa. Lapsi oli huojentunut.



Lahjakkaan lapsen vanhempana totean että kyllä lapseni arviot on suurimmaksi osaksi parhaassa kohdassa eli erinomaisessa ja toiseksi parhaassa ne mitkä siellä kuuluukin olla.



Kyllä osaavan kuuluu saada ne rastit ja numerot asianmukaisesti. Olisi kohtuutonta että heikompi oppilas saisi samat arviot kuin lahjakas.



Lapset ovat oikeudentuntoisia ja tietävät jos heitä kohdellaan väärin.

lapset vertailevat koe numeroitaan sekä todistuksiaan. Naureskelevat myös kun ovat hyviä perseennuolioita ja saavat sillä parempia numeroita=( kuin ansaitsisivat.

Älä välitä! Loppumetreillä lapsesi tulee pärjäämään elämässään hyvin, jos osaa käyttää älykkyyttään oikein =)

oma esikoiseni on hyvin oikoone. Ei mikään nuoleskelija. Vuosivuodelta on numerot paranneet. Varsinkin nyt yläkoulun puolella kun on monia eri opettajia. Nyt oli luokkansa paras. Matikasta sai 10 vaikka ekalla ope sanoi, että kaikki nyt eivät vain osaa matikkaa ja tyttäreni on niitä jotka eivät osaa. Suomeksi tark kun lapseni ei mielistele. osasi jo sillon ikätasoaan enemmän.

Nyt huomaa, että monella jotka saivat hyviä numeroja mielistelyllä niin eivät saa enää. Varmaan kova pala

Mutta on kyllä mennyt arvostus ala-asteen opettajia kohtaan, tuo arviointi vaikuttaa niin ammattitaidottamalta!

Itse sain alakoulussa huonoja arvosanoja sen vuoksi, että samalla luokalla sattui olemaan kylän suurimman maatilan ja rikkaan perheen lapsi. Minulle tehtiin täysin selväksi se, että duunariperheen lapsen on syytä miettiä vaan keittäjän hommia...



Yläkoulussa taustoilla ei ollut enää merkitystä ja arvosanani nousivat hetkessä seitsemän pintaan olevasta keskiarvosta lähelle ysin keskiarvoa! Itsetuntoon jäi syvä aukko, mutta koulumenestykseni on ollut yläkoulusta lähtien hyvä. Valmistuin ennätysajassa maisteriksi ja nyt olen väitöspäivää odottava lisensiaatti (ja kahden lapsen kolmekymppinen äiti).



Tunnen vieläkin pientä katkeruutta alakoulun opettajia kohtaan. Postittaisin heille kummallekin väitöskirjani, mutta valitettavasti eivät elä enää.

Ette kait te opeta lapsillenne tuollaista suhtautumista? Oikein keskenännekö lasten kuullen miehen kanssa arvosanoista keskustelette ja oikeinko yhdessä lapsen kanssa teette näitä vertailuja ? Mahtaa lapsen mieltä ylentää. Sitten taputatte Nico-Petteriä päähän, jotta olisit kyllä ansainnut parempia, mutta ope nyt vaan harrastaa niitä pärstäkertoimia. Kerrotte vielä, kuinka niin kävi silloin, kun tekin olitte pieniä. Varmaan lopahtaa pojan innostus siihen paikkaan, kun ope on vanhempienkin mielestä ihan peestä arvosteluineen. Ei taida sen jälkeen Nico-Petterille mennä open opetukset jatkossa lainkaan perille, saati että syntyisi kipinää yrittää vielä parempia numeroita.

Siitähän tässä aloituksessa on kyse.

lopahtaa kun huomaa saavansa saman arvosanan täysistä pisteistä kuin selvästi huonompia pisteitä saava.Useimmat vanhemmat varmaan ymmärtävät,ettei lapsen kuullen kannata moittia todistusta/opettajaa.

erinomaiseen arvosanaan ei tarvi olla nero.Vaan jos saa täydet pisteet kokeista ja viittaa tunnilla pitäisi saada se erinomainen.