Lue keskustelun säännöt.
Sanalliset arvosanot todistuksessa ovat epäoikeudenmukaisia! Lapseni
20.12.2008 |
ja hänen serkkunssa ovat samalla luokalla. Matematiikassa syyslukukaude kokeide tulokset olivat seuraavat: päässälaskukoe lapsellani 19/20 ja serkulla 14/20. Kokonaisvaltainen koe lapsellani 25/27 ja serkulla 18/27. Kertolasku koe lapsellani 40/40 ja serkulla 30/40. Viimeinen matikan koe lapsellani 28/29 ja serkulla 20/29.
Ja todiskuksessa molemmilla rastit neljässä osisossa siinä toiseksi parhaassa kohdassa! Onko reilua??? Molemmat lapset open mukaan osallistuvat hyvin tunnilla. Johtuuko siitä että serkku on lääkäripariskunnan lapsi ja itse olen vain köyhä yh? Ei kovin reilulta tunne lapseni puolesta. Ilmeisesti ope luokitellut päässään, ettei tuo niin hyvä ole. Kyseessä tokaluokkalaiset lapset.
Kellään vastaavia kokemuksia ja voisivat opet kommentoida.
Kommentit (65)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta ajattelin että ehkä vain muistan väärin. Nyt laitoin ylös sillä aavistelin open antavan numeroita kotitaustan mukaan. ap.
Skaala voi olla laajakin. Sinun lapsesi olisi siellä yläpäässä ja toinen lapsi alemmassa päässä.
Arviointi tapahtuu nykypäivänä siten, että kokeiden pistemäärine/numeroiden keskiarvo antaa sen haarukan minkä arvioinnissa voi antaa. Numeroarvostelussa toki tuo yksiselitteisempää ( numeron 8 keskiarvoskaala 7-9 usein eli tämäkin koulukohtaista ja ops:ssa) Pienillä oppilailla tuntiyöskentely painottuu paljon vahvempana kuin testit. Tiedät toki varmasti oman lapsesi tunntityöskelntelytason, ryhmätyötaidot, parityötaidot, yhteistominnallisuuden ja osallistumisen laadun, mutta lapsesi serkun vastaavia ominaisuuksia ja taitoja et varmasti tiedä kuin toislähteisesti. Tässä varmasti piilee se epäreiluus:)
Arvioinnin ideana ei myöskään ole verrata oppilaita toisiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapselle on turhauttavaa jos saa täysiä pisteitä kokeesta, mutta ei saa todistukseen parempaa numeroa tai arvosanaa. Kun opettajan täytyy kannustaa sitä huonompaakin oppilasta *huokaus*.
Hyvällä oppilaalla menee halua edes yrittää.
Kaikkein parasta on nämä stipendit. Meillä jaetaan ensin opettajien lapsille. Sitten tulee vuoroon häiriköt. Heitä pitää kannustaa, koska he saattavat olla epäsosiaalisista perheistä. Paras kaikista oli se häirikkö, joka häirtsi tunnilla, hakkasi muita yms. Mutta osasi aina itkaista sopivasti. Sai oikein kunniamaininnan stipenteineen anteeksipyyntötaidoistaan ja itkaisuistaan.
Lapset puhuukin tällä hetkellä, että "Jussi sai jälkkäriä, se varmaan saa stinepndin ens keväänä. Maija taas sai kymppejä kokeesta ja auttoi välkällä pienempiä. Sen on turha odottaa mitään"
arviointeja ja numeroita ala-asteella vaikka olin aina luokan paras kaikissa kokeissa. Siis ihan kaikissa. Pärstäkerroin vaan ei ollut oikea. Yläasteella ja lukiossa sitten aloin saada niitä kymppejä, ja monet ala-asteella itseään hyvinkin fiksuiksi luulleet lapset putosivat junasta. Eli pointti on se, että ei kannata välittää noista alkuvuosien älyttömistä arvosteluista, ne ovat väliaikaisia vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1.Tuleva Nokian johtaja
2.Aineksia tuomariksi
3.Terv.keskuksen lääkäriksi
4.Isänsä kanssa tehtaalle samalle linjalle duunariksi
5.Luuseri
6.Yht.kunnan tuleva elätti ja valittaja
5.Ei toivoa
4.Tää skidi on ihan vitsi(?)
jos asia näin hirveästi vaivaa. Sillähän se selviää perustelut miksi lapsesi arvioinnissa rasti on kyseisessä paikassa. Toki sitä miksi serkulla on ei opettaja voi sinulle selittää.
Niin kuin aikaisempi kirjoittakin sanoi arviointiin vaikuttaa moni muukin tekijä kun vain kokeet. Jos lapsenne tosiaankin on yhtä aktiivisia tunnilla ja huolehtivat läksyistään samalla tapaa niin ehkä he ovat vain arvostelun eripäissässä.
Oletko sitten sitä mieltä, että lapsellasi pitäisi olla parhaassa ruudussa, että parantamisen varaa ei enää ole vaan osaa opetetut asiat lähes tulkoon täydellisesti? Entäs onko serkulla taidot niin paljon huonommat mielestäsi, että pitäisi olla huonompi arvio? Nämä on asioita, joihin ei voi vastata kukaan muu kun lapsesi opettaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että kaikille annetaan samanlaiset arvioinnit, ettei sille huonommalle tule paha mieli?
Hassua. Mites sitten yläasteella kun on koko ala-asteen mennyt luuseroimalla kun on luullut itsestään liikoja. Tipahdus voi olla kova. Kun ei sitä koko elämää niitä luusereita nosteta jalustalle kannustusmielessä.
olevan rastin siinä parhaassa ruudussa ... mutta tosiaan, pääasia, että itse tiedätte, että lapsi osaa hyvin matematiikkaa. Vuosien kuluttua tällä todistuksella ei ole enää mitään merkitystä.
Ehkä ope pyrkii laittamaan suurimman osan oppilaista tuohon toiseksi parhaaseen ruutuun, mutta saisivat oppilaiden väliset erot näkyäkin eli kaikki ruudut olla käytössä, myös se paras.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikein edes ymmärrä, miksei numeroita voisi käyttää. Kyllä numerot kertoo paljon konkreettisemmin ja tarkemmin, missä mennään. Onneksi niitä annetaan meidän lasten koulussa sentään viidennestä luokasta alkaen, mutta mun mielestä voisi ihan hyvin antaa numerot alusta asti. Tai käytettäisiin sitten niistä sanallisistakin koko skaalaa, eikä pelättäisi sitä, että jonkun mieli voi pahoittua.
Mutta jossain kouluissa on arvionnit jaettava niin, että oppilaiden älille tulee eroja. Eli vaikkapa:
10 saa tietty määrä oppilaita, vaikkapa 30 oppilaan ryhmässä max 3 kymppiä
9 voi saada 5 oppilasta
8 voi saada 11 oppilasta
7 voi saada 11 oppilasta
6, 5, ja 4 sitten lopuille (näitä arvosanoja ei tietenkään toivota kenekään saavan)
Eli jos luokalla suurin osa saa 10 ja 9, niin opettajan pakko saada vähän hajontaa oppilaiden kesken, eli tavallaan sitä 10 tai 9 rimaa on nostettava. Vaikka ap:n lapsella meni matikka hyvin, niin ehkä esim. hänen 20 oppilaan ryhmässä TÄYDET pisteet kaikista ap:n luettelemista kokeista oli saanut 5 oppilasta. Eli 1/4 luokasta olisi ansainnut sen kympin ---> opettajan oli pakko nostaa tasoa, eli käytännössä vaikkapa sen parhaan arvosanan saivat vain ne 5 oppilasta jotka olivat saaneet kaikista kokeista täydet.
Sama juttuhan on ylioppilaskirjoituksissakin, tietty % määrä kirjoittajista voi saada L:n, E:n, M:n, C:n jne. Kirjoituksissa tosin voi vaikka koko luokka X lukion oppilaista saada äidinikielestä L:t, mutta sitten lukio Y:ssä taas kaikista oppilaista ei kukaan saa L:ää, paras arvosana saattaa olla vaikkapa vain M.
Ja tavallaan jotain vikaahan opettuksessa on, jos kaikki saavat hylättyjä ---> liian vaikeita kokeita, tai kaikki täydet pisteet ---> liian helppoja kokeet.
Opettaja ei voi antaa kaikille kymppejä tai vitosia, vaan luokan oppilaiden välille on saatava tasoeroja jollakin. Jos kaikilla menee kokeet hyvin, niin ryhmätyöskentely, tuntiaktiivisuus, läkyjen tekeminen jne. jne. nousevat ratkaisevaan asemaan. Toisaalta jos oppilas ei menesty kokeissa, em. asiat saattavat nostaa hänen arvosanaansa koska hän yrittää (tekee aina läksyt jne) ja kysehän voi olla jännittämisestä koetilanteessa tmv.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli ei ainakaan pärstäkertoimen mukaan sillämeidän sievä ja kiltti tyttö sai aika huonot arviot eli ei auttanut vaikka on söpö ja kiltti kun on huono aineessa niin huonot arviot sai.
Kun koetulokset ovat hyviä, pitäisi arvosanankin olla sitä vastaava.
Pärstäkertoimet ovat aivan epäreiluja. Esim. ujompi oppilas kärsii suhteettoman paljon siitä, ettei uskalla olla aktiivinen tunnilla kun siitä rokotetaan jokaisessa aineessa.
Jos näitä taitoja pitää kerran arvioida, niin miksei sitten omana osakokonaisuutenaan tyyliin huolellisuus ja tarkkaavaisuus.
Pienillä oppilailla tuntiyöskentely painottuu paljon vahvempana kuin testit. Tiedät toki varmasti oman lapsesi tunntityöskelntelytason, ryhmätyötaidot, parityötaidot, yhteistominnallisuuden ja osallistumisen laadun, mutta lapsesi serkun vastaavia ominaisuuksia ja taitoja et varmasti tiedä kuin toislähteisesti. Tässä varmasti piilee se epäreiluus:)
Ihan perseestähän tuo on! Laskee pian lapsen motivointia, jos tsemppaa turhaan, kun näköjään vähempikin riittää.
Siis missä koulussa on tuollainen systeemi? Enpä oikein usko juttuasi. Yo-kokeiden kohdalla homma todellakin on noin, mutta ei opettajan todellakaan tarvitse saada väen väkisin eroja oppilaiden kesken. Mietipä luokkaa, johon oikeasti on sattunut fiksuja oppilaita ja taas toista luokkaa, jossa on paljon heikkoja oppilaita. Ihanko oikeasti molempiin olisi saatava sama määrä esim. kiitettäviä? Meidän kolululla on aivan selkeät arvosteluohjeet siitä, mitä vaaditaan esim. ysiin. Jos luokkassa vaikka 3/4 täyttää kriteerit, annan heille kaikille kiitettävän. Gaussinkäyrä on menneen talven lumia.
Tämä on juuri se opetustyön kompastuskivi - vanhempien odotukset lapsensa arvosanojen suhteen. Alatko epäilemään lääkärin tekemää diagnoosia aina lääkärissä käytyäsi? Sitten olet varmaan niitä joka alan asiantuntijoita..
Mua oikeasti nyppii se, miten vanhemmat puuttuvat lastensa arvosanoihin. Pahinta on sellainen tilanne, missä lapsi on saanut hyvän arvosanan (vaikkapa numeroarvioinnin 8) ja vanhemmat ovat sitä mieltä, että lapsen olisi pitänyt saada parempi arvosana. Tällä käytöksellään he mitätöivät lapsensa HYVÄN suorituksen. Nimenomaan tuijotetaan noita koenumeroita. Mutta, arvosana EI ole koearvosanojen keskiarvo. Arvosanaan vaikuttaa myös se, miten tunneilla ollaan: aktiivisuus, asenne jne.
No - olen yläkoulun ope, mutta sama ilmiö on meilläkin näkyvissä. Vanhemmat tietävät millaisia lapset ovat kotioloissa ja näkevät koenumerot, mutta kaikki tieto tuntityöskentely perustuu oletuksiin ja lapsen itse kertomaan. Tästä johtuen olisi tosi hyvä, jos vanhemmat luottaisivat opettajan ammattitaitoon ja ottaisivat todistuksen sellaisena kuin se on. Vanhemmat kun eivät ole olleet paikalla oppitunneilla toisin kuin opettaja.
Tottakai poikasi olisi pitänyt saada parempi arvostelu. Mua myös inhottaa tuollainen epäoikeudenmukaisuus. Mutta jossain vaiheessa se epäoikeudenmukaisuus korjaantuu.
Meidän poika sai kaikista ns. lukuaineista parhaat mahdolliset arvosanat, mutta hän on todella etevä, kokeista tullut täysiä kymppejä, niin kielistä, matikasta kuin ympästä ja uskonnosta.
Ihana kolmasluokkalainen!