Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tämä mies tahtoo?
02.07.2009 |
Olen aikaisemminkin tänne kirjoitellut, mutta aina välillä haluan kuulla teidänkin mielipiteitä.
tilanne on siis tämä. Olen 22 vuotias valmistuin tässä keväällä ja olen kesätöissä. Raskaana olen ja laskettuaika on marraskuussa.
Mies täyttää piakoin 20. menossa armeijaan. Eikä oikein tiedä mitä tahtoo. Hänkin valmistui tänä keväänä.
Olemme nyt eronneet, mutta olemme silti läheisiä.
Ensin kun erosimme pidimme vähän aikaan taukoa, mutta nyt olen ollut paljon ollut miehen vanhempien luona, koska he itse haluavat että olen täällä ja tykkään todellakin olla täällä "metsien keskellä".
Sanoin miehelle että tarvitsen raskausaikana hellyyttä ja tukea jne. Hän oli ensin etäinen mutta on nyt lähentynyt.
Hän käy paljon baareissa, voi tietysti johtua kun on menossa armeijaankin? Sovittu ollaan että muita ei katsella, mutta jutella tietysti saa.
Hän sanoo että toivottavasti en riko itseäni, kun hän on lähelläni ja antaa hellyyttä. että tunteeni ei mene sekaisin, että kun ei olla yhdessä mutta kuitenkin lähekkäin. Itse sanoo että hänellä ei mene omat tunteet sekaisin tästä asiasta.
toisaalta mies on sanonut että rakastaa mua enemmän kuin ystävää ja olen hänelle rakas. Hän pussaa ja halaakin ihan omasta tahdostaankin ja sanoo että kaunistun päivä päivältä. Kertonut myös että hänen rima on noussut naisia kohtaan ja ei kukaan oikein iske ja tule toimeen hänen kanssaan kuin minä.
Seksiä emme ole harrastaneet, koska mies ei halua. Hän syö masennuslääkkeitä. Hän sanoo että ei seiso, mutta toissapäivänä hänellä kuitenkin onnistui vaikka ei pystynyt laukeamaan. Hän sanoo että hän ei halua tehdä tätä paljoa. Häntä ei innosta, mutta on valmis minutkin hoitamaan loppuun.
Puhumme sitten myöhemmin kun mulla on uus mies tai sillä uus nainen jne keskusteluita joskus... Koska hän haluaa ja kysyy. Ajatuksella leikkimistä vain haluaako hän oikeasti sitä?
Hän kysyy multa melkein joka päivä että "ethän sä toivo koko ajan että palattaisiin yhteen"? "ethän riko itseäsi"?
mutta suhde on vähän kuin ilmassa, että voimme ehkä palata yhteen tai sitten emme.. hän sanoo monesti että ei uskalla luvata perhettä.
Kävimme ultrassa. ja saimme kuulla että lapsi on terve. Tytöksi sukupuoli paljastui ja mies oli heti hihkumassa että terve tyttö.. hänestä se on hienoa koska hänen suvussaan on niin paljon poikia. ja sanookin meitä lapsen kanssa että minun tytöt. Isyyteen hän on valmis ja sanoo että on ylpeä sitä että pääsee isäksi ja sanoo että hän on onnellinen että minä olen lapsen äiti ja "annan" hänelle maailman näteimmän tytön.
Perheeseen hän ei välttämättä ole valmis. siinä on joku mörkö hänen elämässään että se ei välttämättä toteudu. Kellään ideaa miksi? Hän puhuukin että en _välttämättä_ ole valmis perheeksi, mutta hän ei kiellä asiaa kokonaan.
Mitä luulette kun lapsi syntyy voiko hän kasvaa perheeseen, kun vauva on minun luonani niin hän ei saa lapsesta tarpeekseen ja vähän niinkuin kasvaa siihen perhe-elämään??
En tiedä. Tuntuu välillä että ihan on kauniit ja rohkeat kuvio menossa, eikä selkeää ratkaisua ole näkyvillä.
Rakastan häntä. Haluaisin sen perhe-elämän, mutta tiedän että ketään ei voi pakottaa..
Neuvoja? Vinkkejä? Kommentointia? Mitä vaan mielipiteitä että mitä luulette miten tulee käymään ja miten pitäisi toimia??
Kiitos paljon -Tytöt- :)
Kommentit (49)
vaikka siis iän puolesta pitäisi vastuuta jo pystyä kantamaankin. Voi hyvänen aika mitä touhua! Joo olen liian vanha ymmärtämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ei ilmiselvästi ole henkisesti valmis isäksi. Haluaa olla ja uskoo olevansa, mutta ei ole. Ihmeelliseen kuvioon olet itsest laittanut ja pohdit sitä ihan liikaa. Ja kuten mies on sanonut toivot ilmeisesti liikoja ja tulet itsesi satuttamaan kun mies löytää uuden.
Mielestäni sinun kannattaisi ottaa etäisyyttä mieheen. Ei oleilla hänen vanhempiensa kanssa. Katso kuinka paljon mies on itse aktiivisesti valmis osallistumaan teidän elämään. Älä painosta, vaadi, odota liikoja. Jos mies kasvaa aikuiseksi ja ottaa vastuun lapsesta ja haluaa perheen oma-aloitteisesti, se on ainoa keino sinun saada mies.
Haukkukaa vielä valmiiksi minut huonoksi äidiksi. Toivottavasti ymmärtänette sen, että suhde on se joka on vaikea, ei se lapsen tulo.
-ap-
muuta kuin voivotella.Mies ei ole selvästikään vielä isäainesta.Haluaa ehkä leikitellä ajatuksella,mutta todellisuudessa ei siihen vielä pysty. Minäkin ehdottaisin ottamaan etäisyyttä ja suojella omaa sisintä- kirjoituksesi perusteella en usko tuon suhteen toimivan :(
Sun äitiyttäsi en mene kommentoimaan,kun en sinua tunne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haukkukaa vielä valmiiksi minut huonoksi äidiksi. Toivottavasti ymmärtänette sen, että suhde on se joka on vaikea, ei se lapsen tulo. -ap-
Eihän se susta huonoa äitiä tee, jos isä ei halua olla mukana kuvioissa.
Olen samaa mieltä, että yritä nyt opetella olemaan yksin, äläkä pyöri siellä pojan vanhempien luona. Toki on tärkeää että isovanhemmat ovat mukana lapsen elämässä, mutta sun pitäisi nyt yrittää itsenäistyä ja ottaa itseäsi niskasta kiinni. Susta on aika hyvää vauhtia tulossa yksinhuoltaja ja vauvan hoitaminen on rankkaa ilman suhdesotkujakin. Ota poikaan etäisyyttä vähäksi aikaa.
Äitinä sinä hoidat lapsen arkielämän ja mies pääsee kertomaan kuinka hänellä on ihana tytär ja näyttää kuvia. Saa sympatiat osakseen kertomalla kuinka suhteesta ei kuitenkaan tullut mitään. Hoitaa lasta silloin kun hänelle sopii, jos on kurjaa uhmaikää menossa turvautuu mielenterveyteensä eikä hoida osuuttaan.
Luultavasti miehen vanhemmat auttavat sinua ja toivottavasti heistä on vielä sinulle turvaa. Miehestä tuskin tulee sellaista perheenpäätä mitä haluaisit: vastuullista, ohjat käsiinsä ottavaa, jämäkkää isää joka nousee yöllä sikeimmistä unistaan nurisemasta hyssyttelemään itkevää lasta että äiti saa nukkua yönsä hyvin.
Toivottavasti olen väärässä.
Onnea ja hyvää kesää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei varmaan kannata elätellä liikaa, mutta jos tuo masennus hänellä nyt parantuisi ja saisi armeijan käytyä, niin mitäs sen jälkeen? Opiskelut? Työt? Tuntuu, että miehellä on varmaan liikaa tapahtumassa elämässään tällä hetkellä ja on aika hukassa tulevaisuutensa kanssa. Onneksi saan sen kuvan tuosta, että isänä hän haluaa lapsensa elämässä olla jatkossakin eli jonkinlaista yhteishuoltajuutta voitte ajatella, tapaamisia ainakin. Kannattaa varmaan sinun varatua olemaan "yh" alkuun ja asua vauvan kanssa itseksesi. Katsokaa rauhassa - voihan olla, että hän tuosta vielä aikuistuu ja haluaa vakiintua. Monella tuon ikäisellä vielä "menojalka" vipattaa, joten ehkä pelkää nuoruutensa menetystä, eikä halua siksi sitoutua. Neuvoni on, että antakaa rauhassa ajan kulua, keskittykää lapsen hyvinvointiin ja ole painostamatta häntä. Jossain vaiheessa joudutte kyllä tekemään tilinne selviksi, ei tuollaista "ilmassa" olevaa suhdetta ikuisesti jaksa. Takarajana voisit ajatella tuota armeijaa (jos jaksaa loppuun sen). Täytyyhän miehenkin ymmärtää, ettet naisena voi häntä ikuisesti odottaa vaan jossain vaiheessa hänen on joko aikuistuttava tai päästää sinusta irti. Lapsen kasvatus onnistuu sitten kahdessa erillisessä kodissakin ;-). Tsemppiä vauva-aikaan teille!
..ei se ikä hyvää perheenisää tee.. mun 36v mies hankki itselleen uuden perheen, siis jäi kiinni pettämisestä, kun olin 8kk raskaana. Tästä pari-kolme viikkoa aikaa..ja nyt asuu naisen ja sen lapsien luona..Osallistuu tai ei, mulle ihan sama.
Kunhan et tosiaan elättele suuria odotuksia, jotka sitten romahtaa..Toisaalta kyllähän se armeija voi kasvattaa..mutta vie myös mieheltä aikaa.. Sun varmaan kannattaisi etsiä oma asunto ja pistää kuviot järjestykseen, ennen ku vauva tulee..siinähän sen sittennäkee, miten lapsen isä kuvioihin istuu.. Toivottavasti kaikki menee parhain päin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tulee, vaikka olikin vahinko..
Päätimme kumpikin pitää lapsen. teimme päätöksen yhdessä.
Tuskin olisin elämässäni tehnyt jotain niin tärkeää, joka olisi ollut lapsen hengen arvoista.
Täällä taitaa olla väärin teki miten tahansa. Aborttia ei kannateta, mutta minun tilanteessako se olisi ollut oikeutettu?
Olen valmistunut. Minulla on töitä ja varmasti löytyy hoitoalalta paljonkin. Miten itseni tähän tilanteeseen laitoin? Elämää ei aina tiedä miten se menee. En varsinaisesti itsekkään olisi halunnut tähän tilanteeseen joutua, mutta lapsi ei ole se ongelma.
Älkää tuomitko minua ihmisenä ja tulevana äitinä, jos tilanne on tämä. Haluan olla lapselle maailman paras äiti ja hänelle on isäkin. En juo enkä polta. Itse en ole satuttanut lasta raskausaikana enkä varmasti kun hän sitten syntyykin.
Olen onnellinen kun saan tulla äidiksi. Ikä ei tarkoita sitä että ei olisi valmis vanhemmaksi. Onko kukaan valmis? Äitiyteen ja isyyteen kasvetaan, kukaan ei ole valmis siihen.
En halua viedä lapselta isää enkä isältä lasta. Meidän on tultava toimeen siltikin oltiin yhdessä tai ei. Miehen vanhemmat ovat mitä ihanimmat. En ole heille vieras, olen heille perheenjäsen. Saan täältä myös tukea. Tärkein tukiverkkoni.
Tilanne on vaikea. Tiedän.
Olisiko se sitten paras, että jättäisin miehen rauhaan? Sanoin miehelle että muutan pois ja hän saa tulla sitten synnytykseen mukaan muutaman kuukauden päästä. Hän sanoi että hän ei sitäkään halua.. Hän haluaa pitää yhteyksiä.
Rakastan häntä. Olenko heikko? Päästänkö irti? Ei ole yhtä oikeata vastausta miten tässä pitäisi tehdä. Mikä olisi parhain ratkaisu.
Mietin näitä päivittäin. Minäkin olen vain ihminen.
Ainoa asia mitä täällä ihmetellään on tuo tossukka mies. Vastuu pitää kantaa kun on siihen lähtenyt. Johan itsekin ihmettelet päättämättömyyttä. Sinulla on muutakin mietittävää kuin miehen jahkailu: ollaanko yhdessä vai ei. Sinun pitäisi pysytyä keskittymään raskauteen, tulevaan synnytykseen ja omaan vointiisi. Nyt joudut hyysäämään miestä ja roikkumaan jossakin epämääräisessä. Siksi otat omasta ja lapsesi elämistä vastuun omiin käsiisi ja järjestät olemisesi niin, että pystyt hoitamaan vauvaasi silloinkin kun mies on siellä armeijassa.
Täällä on paljon perheitä ja äitejä jotka hoitavat kaikki asiat aivan yksin, ilman tukiverkkoja. Ole kiitollinen jos sinulla on mahdollisuus käyttää isovanhempia tarvittaessa. Kaikkilla ei ole, esimerkiksi meillä.
Minkälaista vastausta oikein odotit? Nääthän itsekin ettei kaikki ole okei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vahan turhan helppo tolle miehelle.
olet raskaana, harrastatte seksia ja muuta mutta ette kuitenkaan ole yhdessa ?! jaahans.
nainen, sun kannattais nyt kerata kimpsut sielta miehen vanhempien kotoa ja muuttaa omaan asuntoosi. ja mies kuorii kermat kakusta ja jauhaa tollasta ihme potaskaa etta "ethan riko itseasi". hoh hoijakkaa. miehelle ei laheisyytta tai seksia tai mitaan muutakaan tossa tilanteessa.
Roikottaa sinua siinä kun ei ole (vielä!) parempaakaan löytänyt, ei halua olla yksin ja sinä vaan kiikut mukana ja toivot että vielä joskus..
Päästä irti ja laita elämäsi järjestykseen siltä pohjalta että perheeseesi tulee kuulumaan ainakin aluksi vain sinä ja lapsi. Vauva-aikaan ei sovi sekava poikaystävätilanne vaan silloin on syytä olla selvät sävelet. Ja paras vaihtoehto on irtautua nyt kun ei vielä ole muuta "huolta".
Sori jos toivoit toisenlaisia vastauksia, mutta näin se vaan nyt on. Tsemppiä ja voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuolta "mieheltä" ei kannata odottaa kummempia. Tulee mieleen poikanen, joka haluaa kyllä toki aika ajoin naista, ja ehkä vähän seukkaillakin, muttei ihan oikeesti.
Sinä olet lapsen äiti, ja sinusta tulee varmasti ihan loistava äiti, kun vain et anna tuollaisen miehen turhaan pompotella elämäänne.
Voittehan olla kavereita tyypin kanssa, mutta mitään toiveita ei kannata elätellä kunnon puolisosta. Jos nyt saat miehen sitoutumaan itseesi ja lapseen, voi olla edessä riipaisevia tilanteita, kun hän vielä muutaman vuodenkin päästä "etsii itseään", eikä tiedä mitä haluaa. Tai sitten hän ahdistuneena alistuu isän rooliin, ja lähtee sitten toisen naisen matkaan myöhemmin lopullisesti.
Tsemppiä itsenäiseen elämään!
No se on nyt on aika selvä, että hän EI halua yhteiseloa sun kanssa. Valitan, sitä et halua kuulla, mutta lue oma kirjotuksesi ulkopuolisen silmin. Mies on sanonut sulle (ja siteeraan omaa kirjoitustasi!)
- Seksiä emme ole harrastaneet, koska mies ei halua.
- Häntä ei innosta, mutta on valmis minutkin hoitamaan loppuun.
- Puhumme sitten myöhemmin kun mulla on uus mies tai sillä uus nainen jne keskusteluita joskus... Koska hän haluaa ja kysyy.
- Hän kysyy multa melkein joka päivä että "ethän sä toivo koko ajan että palattaisiin yhteen"? "ethän riko itseäsi"?
- hän sanoo monesti että ei uskalla luvata perhettä
- Perheeseen hän ei välttämättä ole valmis
Näetkö nyt? Mies EI HALUA olla sun kanssa suhteessa, hän EI HALUA perhettä sun kanssa eikä edes seksiä!!
Mies ei puhu rivien välistä niinkuin nainen. Voit kyllä uskoa, että jos mies jotain sanoo, sitä hän tarkoittaa. Ei päinvastaista!
Kuten moni muukin, suosittelisin lämpimästi itsenäistymistä sulle. Susta on tulossa yksinhuoltaja-äiti, mikä ei tarkoita, ettetkö pärjäisi hienosti pienen tyttösi kanssa. Mikset vietä aikaa omien vanhempiesi luona? Tuo että oleskelet miehen vanhemmilla vaikuttaa NIIN siltä, että yrität tyrkyttää itseäsi tälle miehelle, joka yrittää ystävällisesti mutta päättäväisesti sut poissa elämästään.
Avaa silmät ja kasva aikuiseksi. Sulla on kohta lapsi sylissä - etkai OIKEASTI halua noin kakaraa miestä, kuin toista lasta itselles hoidettavaksi??
"Miehesi" on ihan kakara vielä, joten ei tosta mitään tule, sorry vaan.
Haluat perhe-elämää? Ja ajattelit saada sen takaoven kautta muuttamalla "anoppilaan"? Ryhdistäydy nyt nainen, susta tulee yksinhuoltaja.
Hanki asunto ja elämä, poikanen varmaan käy mielellään panemassa sielläkin. Tuon ikäinen koltianen tarvitsee vielä nuoruutta ja kavereita enemmän kuin perheen tuomaa vastuuta.
Voit toki jatkaa tuota henkistä roikkumista ts. rakastamista, kuten sitä kutsut, mutta mitä jos miettisit asioita vähän pidemmälle; isukki häipyy kuitenkin jossain vaiheessa ja hankkii perheen sitten joskus, kun on siihen valmis.
Sinä taas selviät vauvan kanssa ihan hyvin. Eihän yksinhuoltajuus tarkoita, ettetkö voisi olla hyvissä väleissä niin lapsen isän kuin isovanhempienkin kanssa, mutta ala suunnitella omaa elämääsi kaksin lapsen kanssa. Eiköhän se perhekin tule aikaan, ei pieni vauva estä sua saamasta oikeaa miestä ja lisää lapsia.
jollei halua tulla haukutuksi, täällä ei erilaisuutta siedetä. Ekaksikin ONNEA! Onnea kun olet raskaana ja saat vielä tytön! Se on jo suuri saavutus. Anna teille kaikille aikaa, kyllä teistä tulee vielä oikein hyvä perhe. Yritä saada miehesi irti masennuslääkkeistä, niistä ei yleensä seuraa mitään hyvää pitemmänpälle kenellekään. Ottakaa rauhallisesti, yleenä asiat menevä parhain päin, vaikka sitä ei itse aina heti huomaakaan. Nauti kesästä, lue A.Wahlgrenin Lapsikirja, siitä on paljon iloa ja apua vauvan kanssa, sen voi lainata kirjastosta, ja päätä että sinusta tulee maailman paras äiti. Onnea odotukseen ja haleja teille!
Onnea vain munkin puolesta. Viestisi perusteella en minäkään olisi huolissaan sinun äitiydestä ja lapsen huoltamisesta. Siihen kasvaa ja oppii. Sen sijaan miehesi on kyllä outo ja vaikuttaa todella siltä, että käyttää sinua hiukan hyväksi. Hän saa rakkautta ja läheisyyttä, hän on siittänyt sinulle lapsen, mutta mitään muuta hän ei sitten annakaan.
Minä lähtisin nyt siitä, että laitat oman pesäsi ja ajatuksesi kuntoon, niin että lapsella on hyvä mahdollisuus tulla. Isovanhemmat ovat hyvä apu, mutta kyllä sinulla pitää olla vanhemmuuden avaimet itselläsi. Entä jos lapsen isällä on uusi tyttöystävä, miten jatkat eloa silloin anoppilassa.
Mä tekisin niin, että sovit tosiaankin appivanhempien kanssa, että toivot heidän olevan läsnä mahdollisimman paljon lapsen elämässä, mutta sinun ja lapsen täytyy asua omassa kodissasi. Mies sitten tehköön mitä parhaaksi katsoo. Todella vaikuttaa siltä, että henkistä kasvua pitää tapahtua miehellä paljon.
Tuo Wahlgrenin Lapsikirja on aika pelottava lukukokemus, kannattaa rinnalla lukea jotain muutakin.
En asu anoppilassa. Minulla on ihan oma asunto. Äitini ja sukulaiseni asuvat 300km päässä minusta. Muutin miehen luokse tänne toiselle paikkakunnalle jossa nyt ei ole minun sukulaisiani tai tukea kuin hänen vanhempansa. Äidilläni on alkoholin kanssa ongelmia. Isäni teki itsemurhan marraskuussa. Suurin ja tärkein tuki on juuri anoppilassa. Tiedän itsekkin että tilanne on vaikea. Suurin tuki on miehen vanhemmat, mutta jos haluan päästää irti minun pitää myös ottaa etäisyyttä miehen vanhempiin ja tärkeään tukiverkkoon.
Teidän mielestä (ainakin suurimman osan) olisi kannattavampaa muuttaa ja ottaa etäisyyttä. Tilanne ei ole niin mustavalkoinen kuin voisi luulla.
"jätä se sika ja jatka elämääsi"
Ehkä se olisikin helpon ratkaisu, mutta jotenkin sanoo että haluaisi vielä yrittää, antaisin miehen nähdä sitä perhe-elämää ennenkuin hän sen tuomitsee kokonaan mielestään..
Minä sitä hellyyttä ja rakkautta enemmän haluan, mies ei aluksi niinkään, mutta on hän minua taas lähestynyt..
Mies ei tosiaan elä helposti itsekkään. Häntä on koulukiusattu ja kärsii oikeasti masennuksesta ja ahdistuksesta. Pelkää kovasti sitä että ei pysty olemaan sellainen isä minkälainen hänen oma isänsä oli ja on. Mies ei ole "täysi paska" vaan häntä pelottaa se suuri vastuu mikä lapsesta tulee ja osaako hän ottaa sen vastaan.
Alue: Aihe vapaa
Täynnä niin keskenkasvuista touhua, että oikein pahaa tekee.
Ja ei, en todellakaan usko, että tuosta mitään tulee.