Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää äidit jotka laukovat "kyllä musta 7 vuotiaan pitäisi osata jo uida."
29.06.2009 |
"Meillä lapset opetettiin 4-vuotiaina uimaan"
Opettivatkohan ne äidit lapsensa myös syömään ja puhumaan... Meillä on 10-vuotias tyttö, joka on käynyt monta kertaa uimakoulussa ja olemme kuljettaneet häntä uimassa, mutta koska on luonteeltaan varovainen, hän ei osaa/uskalla vieläkään uida. Häntä on myös kiusattu asiasta, mikä on mielestäni kohtuutonta. Väitän että sekä minä että lapsi olemme tehneet paljon paljon enemmän työtä uimisen oppimiseksi kuin tuo nelivuotiaansa uimaan "opettanut" äiti. Aina kyse ei ole siitä että vanhemmat olisivat laiskoja asian suhteen.
Kommentit (58)
se 9v oli myös 'kömpelö' pienempänä, toisin kuin isoveljensä. Oppi pyörällä ajamaan ilman apupyöriä 'vasta' 6v, kun parina päivänä pidimme tarakasta kiinni. Ei vain luottanut taitoihinsa pysyä pystyssä. Kun vihdoin tajusi osaavansa, oli oikein ylpeä itsestään ja taidostaan, eikä enää saanutkaan auttaa yhtään. :)
Tiedän siis hyvin, että lapset ovat erilaisia, ja olen ylpeä molempien taidoista. Meidän pojat ovat luonteeltaankin kuin yö ja päivä. Toinen on hitaasti tutustuva rämäpää, toinen taas hyvin seurallinen viilipytty.
7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä 8-vuotias poika, erityislapsi tosin on vasta viime kesänä uskaltautui kastautumaan kaulaansa myöden... Ei osaa myöskään ajaa pyörällä vielä... Joidenkin mielestä lapsilla on vain yksi ainoa oikea kaava ja muotti jota pitäisi noudattaa... Surullista...
Meidän 8-v ei osaa uida vielä. Kelluu, liukuu, loistava sukeltaja ja jopa ui sammakkoa veden alla, mutta veden pinnalla ei pysy. Hän oli nuorempana hyvin arka ja uimahaliin sai pakottaa lähtemään. Kasvojaan ei uskaltanut kastaa ja jne. 5-v asti on joka kesä uimakoulussa käynyt, mutta jostain syystä ei pysy pinnalla, vaikka mielestäni uima tekniikka on hyvä. Hänen isäkään ei vielä aikuisenakaan ole hyvä uimaan, vaikka harjoitteli lapsena paljon. Minä taas opin 4-v uimaan ilman opetusta. Joka kesäloma uin järvessä(talvella en olenkaan) ja opin itse uimaan.
Onneksi tuo meidän lapsi on pienikokoinen, niin ei tarvitse hävetä uimataidottomuuttaan, kun kaikki luulee häntä n.5v.
että kyllä mua yritettiin opettaa todella paljon, mutten vaan oppinut koska olin luonteeltani todella arka ja olen aina vettä pelännyt. eli kyse oli pelosta, psykologisesta jutusta, ei kenekään tarvi kivetä katollekaan jos pelkää korkeita paikkoja, uimaan vaan on pakko opetella vaikka väkisin, koska muut on sitä mieltä.
opin jotenkin pysymään pinnalla 11 vuotiaana, uimiseksi sitä ei koskaan voinut sanoa, nyt olen kylpyammetta syvemmällä ollut viimeksi vuonna 1998, silloinkin ihan vaan kastautumassa, enkä uimataitoa ole missään kaivannut.
mua ei onneksi asiasta lapsena kiusattu. mun pikkusisarukset oppi uimaan aikaisin, ksoka isä meitä kyllä opetti, minä vain en uskaltanut
ole missään pumpulissa kasvanut. minulla vaan sattui olemaan tuo pelko, kaikkihan varmasti pelkää jotain. ulkoilin yksin pljon nykylapsia aimmein ja muuten olin tosi omatoiminen. miksi on vaikea ymmärtää että joku voi pelätä uimista ja olla sen suhteen arka, miksi on oikeampaa pelätä esim koiria, hevosia, hissejä, korkeita paikkoja, pimeää.??
pumpulissa olette lasta kasvattanut jos noin arka on? ei tuo nyt normaalia enää ole jos on useamman kerran ollut uimakoulussa eikä ole oppinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän esikoinen tykkäsi leikkiä vedessä, mutta ei tykännyt siitä että olisi pitänyt "uida". Oli kahdessa uimakoulussa ja lisäksi me vanhemmat vietiin tyttöä paljon uimaan. Ei vaan oppinut, kun ei uskaltanut/halunnut edes opetella. Vihdoin 9-vuotiaana oppi uimaan. Ihan samanlainen se oli pyörän kanssa, vasta 7-vuotiaana halusi apparit pois.
Poika on ihan toista maata 5-vuotiaana ui jo ihan täysillä.
Ei ole mitään ikää milloin pitäisi mitäkin. Uimataito on hyvä olla olemassa, mutta ei ketään voi pakottaa uimaan ja pakottaa oppimaan.
Mun veli sukelsi aikanaan 4-vuotiaana pisimmillään 25m (uimahallin altaan mitta) käymättä välillä pinnalla. Uimisen sijaan liikkui vedessä kuin hylje, kävi välillä pinnalla happea haukkaamassa, mutta eteni veden alla. Uimaan oppi vasta lähemmäs 8-v.
Ei se siitä ole tosiaan kiinni vaan arkuudesta enemmänkin. Olen nyt ärsyttävä ja selitä näitä "meidän lapsi osasi" -juttuja, mutta meidän vanhempi lapsi oppi ihan helposti uimaan uimakoulussa 5-vuotiaana ja nuorempi oppi uimaan ihan itsekseen jo nuorempana. Kävin hänen kanssaan 3-10 kk vanhana vauvauinnissa ja sitten jatkoimme uimahallissa käymistä (ei mitenkään hurjan tiuhaan) ja lapsi sukelteli ensin ja tajusi sitten jossain vaiheessa, että pään voi välillä jostaa pinnalle, ottaa happea ja jatkaa matkaa. Ei se nyt 6-vuotiaanakaan 200 m jaksa uida, mutta ei kyllä heti huku, jos vedenvaraan joutuu.
Se, joka toi esille tosiasian uimaan oppimisen motorisista taidoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se, että joku ihmettelee asioita joista ei sen paremmin tiedä. eli siis se on kerskailua jos minun mielestäni 7-vuotiaan kuuluu osata ajaa pyörällä? ja jos lapseni oppii taidon ennen tuota 7-vuoden ikää, minä selvästi kerskailen? pitääkö sitten olla vaan hiljaa ja hymistä joka asiaan? Mistä lähtien vanhemmat eivät ole enää saaneet olla ylpeitä lastensa saavutuksista? (ja ihan erikseen on sellaiset ihmiset joiden lapset osaa joka asian aiemmin ja paremmin.)
sukelluksista pinnalle, ottaa happea ja jatkaa matkaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että kyllä mua yritettiin opettaa todella paljon, mutten vaan oppinut koska olin luonteeltani todella arka ja olen aina vettä pelännyt. eli kyse oli pelosta, psykologisesta jutusta, ei kenekään tarvi kivetä katollekaan jos pelkää korkeita paikkoja, uimaan vaan on pakko opetella vaikka väkisin, koska muut on sitä mieltä. opin jotenkin pysymään pinnalla 11 vuotiaana, uimiseksi sitä ei koskaan voinut sanoa, nyt olen kylpyammetta syvemmällä ollut viimeksi vuonna 1998, silloinkin ihan vaan kastautumassa, enkä uimataitoa ole missään kaivannut. mua ei onneksi asiasta lapsena kiusattu. mun pikkusisarukset oppi uimaan aikaisin, ksoka isä meitä kyllä opetti, minä vain en uskaltanut
vaikkapa kuperkeikan heitto tai katolle kiipeäminen. Uimataito nimittäin voi pelastaa henkesi.
Uimataito nimittäin voi pelastaa henkesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uimataito on kyllä pikkuisen tärkeämpi asia kuin. vaikkapa kuperkeikan heitto tai katolle kiipeäminen. Uimataito nimittäin voi pelastaa henkesi.
Mie oon jo 32v enkä vieläkään osaa uida. Olen käynyt lapsena monta uimakoulua(olin muuten uimakoulun paras sukeltaja sillon lapsena), olen osallistunut kaikkiin koulujen liikuntatuntien uimisiin, olen saanut opetusta yläasteikäisenä eräältä kilpauimarilta, perheemme kesäpaikka on järven rannalla... En ole arka, en pelkää vettä tms. mutta en vain ole oppinut uimaan. Myöskään äitini ei osaa uida vaikka on kasvanut järven rannalla.
Taito on todella tärkeä, mutta vaikka tiedän sen ei se auta minua oppimaan uimaan. Toivottavasti omat lapseni oppivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että normaalisti kehittyvä lapsi voidaan opettaa uimaan 7 ikävuoteen mennessä. "Pitäisi osata jo uida" tarkoittaa, että "pitäisi" olla normaali.
Ap, tiedät varmaan itsekin, että lapsesi on kehittynyt tässä asiassa tavanomaista hitaammin.
Mie oon 29v enkä kanskaan osaa vaikka yritetty on.
Ja mua on myös OPETETTU ja opetettu,opetettu,opetettu... mut ei niin ei :)
Just ja just räpiköin "koiraa" viis-kuus vetoa mut siinä se on. Sukeltaa osaan ihan hyvin ja tykkään seisoa käsilläni vedessä ;D,osaan tehdä kuperkeikan ja kellua hyvin. Uida en osaa.
Me aloitetiin vauvauinnissa, kun lapsi oli 6 kk ja sukellusrefleksi muuttui oppimiseksi ilman opettamista. Reilu 2-vuotiaana sukelsi muutaman metrin ja otti välillä happea, niin että jaksoi yhteen mittaan n. 10 metriä. En sanoisi, että osasi tuolloin uida, mutta 3,5-vuotiaana piti päänsä jo pinnalla pidempään. Edelleen ui pää pinnalla just ja just 25 metriä, mutta sukeltamalla = rintauintia tai omalla sekatekniikallaan menee useamman satasen 5-vuotiaana. Uimataito ei ole tullut ns. ilmaiseksi, vaan useilla harjoituksilla: uimahalli- ja kylpyläkäynneillä. Lapsi rakasti kylpemistä jo ennen vauvauinnin aloittamista.
Lapset ovat lähtökohdiltaan erilaisia, osa tykkää kylpemisestä pienestä pitäen, osa inhoaa hiustenpesua vielä kouluikää lähestyttäessäkin.
Harvoin lapselle riittää uimakoulu, sillä vedessä pitää olla muutenkin kuin 5-10 kertaa vuodessa. Veteen tottuminen on mukavaa perheen yhteisenä juttuna.
ennen tuota 7-vuotta (kuten monen muunkin liikuntataidon), joten kyllä omille lapsilleni opettaisin jo reilusti ennemmin. mitään vauvauinteja ei ole pakko aloitaa, mutta rohkeus veteen menoon ja esim. kasvojen veteen laittamiseen on auttamatta mennyt jo tuolloin 7v iässä, puhumattakaan myöhemmin. kostautuu kouluiässä, ja myöhemminkin.
Mutta millä tavalla se taito esitetään muille, onkin eri asia. Tottakai voi kertoa että siinä-ja- siinä iässä oppi esim. uimaan. Mutta kun jotkut ainakin asettavat sanansa niin, että se kuulostaa kerskailulta. "Kyllä meillä vaan" ja "kyllä meidän Petteri jo tuossa iässä.." ja "kyllä lapsen PITÄISI tuohon ikään mennessä osata". Että ei oteta yhtään huomioon sitä että lapset ovat erilaisia.
Tai jos asiaa vatvotaan suhteettoman pitkään; se lapsen kehuminen jatkuu ja jatkuu. Toki voi sanoa vaikka että olenpa iloinen kun meidän Liisa pääsi harrastusryhmään mukaan, kun sinne on niin vaikea päästä ja pääsee nyt mieluista harrastusta harrastamaan. Mutta jos vatvotaan pitkään sitä, niin pikkuhiljaa se muuttuu ainakin mun korvissa jonkinasteiseksi kehuskeluksi. Puuttuu vähän kuin se kysymys vielä että "eikö teidän Maija päässyt mihinkään harrastamaan? Meidän Liisa kun pääsi!"
Eikä opetustavassa välttämättä ole yhtään mitään vikaa. Kenessäkään ei välttämättä ole mitän VIKAA, lapsi vain oppii hitaammin jonkin asian.
Meilläkin esikoinen tuntuu olevan tällaista "kömpelömpää sorttia". Pyörällä ajelut, kiipeily, uinti.. vaatii treeniä ja opettelua paljon.
Voin kuvitella että pikkuveli taas on nopeampi oppimaan. Pikkuveli joka on keskosena syntynyt, hapenpuutteista syntymän jälkeen kärsinyt (cp-vammaa pidettiin vauvana todennäköisenä, mutta nyt ei näy mitään merkkejä siitä), on tähän mennessä paljon liikkuvaisempi ja ketterämpi (kiipeilee joka paikkaan), kuin mitä täysiaikaisena syntynyt terve esikoinen ikinä on ollut.
Pikkuveli sai pienempänä fysioterapiaa, vaikka oikeasti esikoisemme kehittyi aikoinaan motorisesti hitaammin.. ;)
Eli lapset ovat niin erilaisia. Eivät kaikki ole rohkeita, superketteriä luonnonlahjakkuuksia, ja hyvä niin! :)
myös kohta 10-v lapsi joka ei osaa uida. Harjoiteltu on, mutta arkana ja herkkänä ei vaan uskalla tarpeeksi harjoitella. En ota asiasta stressiä, uskon että oppii jossain vaiheessa kunhan saa omaan tahtiinsa opetella.
On minustakin kummallista, että jotkut ajattelevat niin että kaikki standardista poikkeavat ovat tutkimusten ja hoitojen tarpeessa. Tosi suppea ja köyhä ajatusmaailman täytyy silloin olla.
Olisi hyvä muistaa että lasten temperamenttierot vaikuttavat kehitystahtiin suuresti.
Itse opin vasta olisko noin 9-10 veenä kunnolla uimaan (sitä ennen jotain ihme räpiköintiä, pelkäsin veden menemistä nenään jne) mutta myöhemmin harrastin ihan vesipalloakin ja joukkueen kanssa voitin jopa SM-hopeaa. Vaikka harrastus sittemmin jäi, olen vieläkin aika vesipeto.