Te laihtuneet! Olkaapa rehellisiä, oletteko onnellisempia laihempina???

en ole koskaan ollut lihava, mutta nyt ihannepainossani voin henkisesti ja fyysisesti paremmin. koitan pitää tästä kiinni.

Olin jatkuvasti nälkäinen ja kärttyinen. Siispä aloin taas syödä niinkuin haluan ja lihoin takaisin entisiin mittoihini. Nyt voin henkisesti paremmin.

Olen laihtunut 9 kiloa, siis normaalipainon haitarin yläpäästä lähemmäs "alapäätä". Aion vielä jatkaa mielellään 5 kilon verran, mutta saattaa olla utopiaa.



Paras motivoija laihdutukseen minulla on ilman muuta ulkonäkö. Tänään oikein ilahduin, kun olin kaupungilla lapsen kanssa ja näin peilikuvani jossain. Hoikkaa vartta olisi kivan näyttää kaikille vanhoille tutuille; kunpa tulisivat vastaan nyt eikä silloin kun olen liikkeellä rähjäisimmilläni :-).

laihdutin liki 30 kiloa. En ole laihana onnellisempi kuin pyöreämpänä.



Elämä menee siihen että mitä uskaltaa syödä ettei lihoa ja siitä tulee jo koko päivän pohdinta. Ei hyvä juttu!

elävät kauemmin- tutkimus on tämän päivän iltalehdessä

kehuivat minua jatkuvasti kauniiksi, kun olin reilusti laihtunut. Tuntui, että olin ollut jotenkin hirveän vastenmielisen ruma heidän silmissään aiemmin, vaikka itseasiassa painoindeksini oli varmaan sitä ennen ollut pahimmillaan jotain 26. Ja sitten kun se oli 19, sain kuulla koko ajan, miten nyt olen hirmu kaunis.



No nyt olen taas pullukampi, joten tietää nyt sitten mitä muut ajattelevat.

Laihdutin talven aikana 15kg ja nyt painan 58kg, saman kuin ennen lapsia, olen paljon onnellisempi. Ennen laihista paino masensi, ulkomuoto inhotti ja olo oli vetämätön kun vetelin ihan paskaa ruokaa, ja syömisestä oli aina huono omatunto. Nyt pidän ulkomuodostani ja voin vetää lauantaisin karkkipussinkin hyvillä mielin kun ei tartte enää laihduttaa ja tiedän kuluttaneeni pussin kalorit lenkkeillessäni viikolla, seksielämäkin on virkistynyt parantuneen itsetunnon myötä:)

tutkimuksen mukaan terveellisintä. Huonoimmin on asiat alipainoisilla. Niillä on suurin riski kuolla nuorena.

olo oli kevyt, itsetunto parempi jne, vaikka olin edelleen 10 kg ylipainoinen. Nyt olen lihonut 10 kg ja olo on ihan perseestä. Liikuntaharrastus on jäänyt, mutta sekin on raskaampaa kuin kevyempänä, saatika sitten vaatteiden sovitus yms. kaikki mahdollinen toiminta.

koska mies otti ja lähti. Mutta kunnoltani olen parempi, jaksan lasten kanssa liikkua ja leikkiä, käyn salilla jne. että mieli pysyy virkeämpänä. Mutta onnellisempi en ole, koska olen yh-äitinä ja työttömänä kotona...

Elämä on aika samanlaista, enkä ole hirveästi laihtunut, mutta tottakai on ihanampaa olla kiinteässä kropassa ilman vyötärömakkaroita. Etenkin kesäpukeutumisessa koen suurta mielihyvää kun vaatteissa on paljon enemmän valinnanvaraa kun ei tarvii hävetä vatsaa.

Tämän tutkimuksen tahtoisin nähdä - kaikki minun tuntemani tutkimukset nimittän lähtevät siitä, että kauimmin elävät hiukan alipainoiset.

http://www.iltalehti.fi/laihdutus/200906299849355_lh.shtml

Kunto on parempi, tuntuu hyvältä kätdä juoksulenkeillä mutta ennen kaikkea varsinkin näin kesällä kyse on vaatetuksesta; ihana olla hoikka, voi pukea kaikenlaisia vaatteita eikä huolehtia läskeistä!

viime kerralla kävi niin kuin jollekin toiselle tässä ketjussa mies jätti, sitä edellisellä kerralla menetin työpaikan, nuorena kun olin laiha olin aina nälkäinen mutta ruoka maistui pahalta.



Eli en ole ollut laihana onnellisempi vaan onnettomampi, mutta minulla on ollut kauniimmin istuvia kivempia vaatteita ja parempi kunto.