Hesarissa: "Kipu kasvattaa äitiyteen" sanoo

Kaksi lasta syntynyt kovalla kivulla, kolmas epiduraalilla. Kahden ensimmäisen jälkeen sain endorfiinikiksit kivun loppumisen jälkeen ja synnytyksen jälkeen olin tosi terävänä ja nautin vauvasta. Kolmannen kohdalla olin viikon sumussa ja väsynyt, jalassa ja kädessä hermoston nykähdyksiä jne. Tämä on vain minun kokemus asiasta.

Kaksi lasta syntynyt kovalla kivulla, kolmas epiduraalilla. Kahden ensimmäisen jälkeen sain endorfiinikiksit kivun loppumisen jälkeen ja synnytyksen jälkeen olin tosi terävänä ja nautin vauvasta. Kolmannen kohdalla olin viikon sumussa ja väsynyt, jalassa ja kädessä hermoston nykähdyksiä jne. Tämä on vain minun kokemus asiasta.

Käsittääkseni esim. synnytyksenjälkeinen masennus on yleisempää niillä äideillä joilla synnytys on ollut poikkeuksellisen vaikea.

Ei onneksi mun tulevassa synnytyssairaalassa, huh. Kaikenlaista ne ihmiset höpiseekin.

Mua ei ole kipu koskaan tehnyt muuta kuin vihaiseksi, sairaaksi ja täysin lamaantuneeksi. Lapsuuteni migreenit olivat aivan kammottavia: toivon, että viikatemies tulisi ja korjaisi pois kärsimästä. Lapseni synnytykseen sain aivan loistavat kipulääkkeet, myös epiduraalin. Siitä ei jäänyt mitään traumoja ja lapsikin oli rakas ja "minun omani" heti synnyttyään.



Kätilön käsitys kuulostaa siltä vanhakantaiselta luterilaiselta ajatukselta: "kärsi, kärsi niin kirkkaamman kruunun saat". Olen asiasta täysin eri mieltä.

nim. raskaana oleva hesalainen, jolle ei tule hesaria

Mua ei ole kipu koskaan tehnyt muuta kuin vihaiseksi, sairaaksi ja täysin lamaantuneeksi. Lapsuuteni migreenit olivat aivan kammottavia: toivon, että viikatemies tulisi ja korjaisi pois kärsimästä. Lapseni synnytykseen sain aivan loistavat kipulääkkeet, myös epiduraalin. Siitä ei jäänyt mitään traumoja ja lapsikin oli rakas ja "minun omani" heti synnyttyään. Kätilön käsitys kuulostaa siltä vanhakantaiselta luterilaiselta ajatukselta: "kärsi, kärsi niin kirkkaamman kruunun saat". Olen asiasta täysin eri mieltä.

Juuri näin. Kun toivoo kuolevansa siihen paikkaan kun sattuu niin paljon, että apua ei heru, niin miten se tekee äitiydestä paremman? Ja tunnustan, kivulla synnättäneeni esikoiseen meni kauemmin luoda sidettä kuin "helpon" synnytyksen kakkoseen.

kättärillä?

En oikeastaan usko tuohon pätkääkään..

kun ei ne muuten tule hyviksi isiksi!!? Juuri kipuunhan se on verrattavissa tää äitiys. DAAAA! Voi per**** että kaikenlaisia pitää ollakin!!!

Juuri näin. Kun toivoo kuolevansa siihen paikkaan kun sattuu niin paljon, että apua ei heru, niin miten se tekee äitiydestä paremman? Ja tunnustan, kivulla synnättäneeni esikoiseen meni kauemmin luoda sidettä kuin "helpon" synnytyksen kakkoseen.

Sama juttu minulla. En ole sitä koskaan ääneen myöntänyt, mutta kun toinen lapseni syntyi niin, ettei kivunlievitystä ehditty antaa lainkaan oli synnytyksestä toipuminen henkisesti erittäin raskasta ja suhde lapseen alussa vaikeampi kuin esikoiseen.

Tuntui kauhealta, etten voinut synnytyksen jälkeen kokea, ja jakaa vauvallekin, sitä samaa euforista onnea kuin esikoisen kivuttoman syntymän jälkeen. Olin ensimmäiset viikot kipeä, itkuinen ja masentunut - liekö se syynä vauvan vakavuuteen ja takertuvaisuuteen ensimmäisten kuukausien aikana?

Kaiken huipuksi synnytyksestä jäi sellainen trauma, etten voi enää koskaan ajatella hankkivani kolmatta lasta.

Siis missä yhteydessä ja miksi sanoi noin?

Siis missä yhteydessä ja miksi sanoi noin?

Hesarissa oli juttu synnytyksen kivunlievityksistä. Kätilöliitto suosittelee täysin lääkkeetöntä synnytystä. Haastateltavana oli Kätilöliiton varapuheenjohtaja Päivi Perttu, jolta lähti tämä lohkaisu "kipu kasvattaa äitiyteen." Alkuperäisessä yhteydessään:

"Kolmekymmentä vuotta kätilönä työskennellyt Perttu on sitä mieltä, ettei synnytyksen tarvitsekaan olla kivuton. Hänen mielestään kipu kasvattaa äitiyteen."

Ovathan nuo synnytykset kokonaisuutena luomiskipuineen kaikkineen aika äärimmäisiä kokemuksia. Minulle ainakin tuli sellainen olo, että kun tästä olen selvinnyt, selviän mistä vain ja toisekseen noiden lasten eteen teen mitä vain.



Olen synnyttänyt 3 lasta ilokaasun voimin.

Ottamatta suuresti kantaa tuohon varsinaiseen keskustelunaiheeseen, mietin taas sitä, onko tosiaan niin, että monien mielestä "lääkkeellinen" synnytys on jotenkin kivuton? Molemmat omat synnytykseni ovat kestäneet reilusti yli 10 h, molemmissa saanut epiduraalin useamman kerran (esim. toisessa kätilö ilmoitti, että nyt on pakko lisätä epiduraalia, muuten et jaksa) ja kivuttomuus on ollut molemmista aika kaukana. Kummallakin kerralla epiduraali on tuonut muutaman tunnin levon ja helpotuksen, ilokaasu on auttanut oloa, mutta silti on tuntunut, että kuolen kivusta. Erityisesti ponnistusvaiheessa.

myös HS.fi-sivustolla. Löytyy Oma elämä -osastolta.

ja sen verran paljon olen näitä "ihana epiduraali vei kivut täysin pois"-juttuja, että veikkaan sun synnytysten olleen aika poikkeuksellisia tai sitten sun kipukynnys on todella alhaalla. Ihmiset kokevat kivun eri lailla. Mulla esimerkiksi ponnistusvaiheet olivat hyvin lyhyitä ja kivuttomia, pahimmat tuskat olivat ommeltaessa ja toisaalta sitten avautumisvaiheessa.



3 x ilokaasu (10 h, 6 h ja 5 h synnytykset)

hetkeksi. Mutta eihän sitä nyt kai kenellekään heti anneta, kun vähän nipistää? Itse kärvistelin niin kauan kun mahdollista molempien kanssa ennen epiduraalia, lisäksi vaikutuksen loppumisen ja uuden annoksen lisäämisen välillä myös. Minulla tosiaan ponnistus oli molemmissa aivan järkyttävän kivulias, lapsen ulos tulo ja ompeleminen eivät tuntuneet käytännössä miltään.

hetkeksi. Mutta eihän sitä nyt kai kenellekään heti anneta, kun vähän nipistää? Itse kärvistelin niin kauan kun mahdollista molempien kanssa ennen epiduraalia, lisäksi vaikutuksen loppumisen ja uuden annoksen lisäämisen välillä myös. Minulla tosiaan ponnistus oli molemmissa aivan järkyttävän kivulias, lapsen ulos tulo ja ompeleminen eivät tuntuneet käytännössä miltään.

synnytyksessä.. Ottamatta nyt kantaa yhden kätilön suositukseen tai ajatuksiin niin onneksi me äidit jotka olemme synnyttämässä voimme loppujen lopuksi itse päättää haluammeko kivunlievitystä vai ei. Ja toisaalta pitää muistaa että sillä kivulla synnytyksen yhteydessä on todellinen tarkoitus ja jokainen meistä kykenee kipua hallitsemaan hyvin eritavalla. Ja siinä mielessä kannattaa suhteuttaa asiaa siinä mielessä että se on kuitenkin meidän elämästä aika suhteellisen pieni hetki jona tätä synnytyskipua tunnemme. En ole mikään kätilö tai sairaanhoitaja niin vaan ihan tavallinen äiti.

mutta olen ehtinyt kokea helvetillistä kipua.

Synnytykseni ovat olleet nopeahkoja, mutta todella rajuja. Olen ollut kivusta jäykkänä kun olen tuntenut uuden supistuksen alkavan jo ennen kuin edellinen on kokonaan loppunut.



Ilman kivunlievitystä olen ollut kireä kuin viulunkieli ja aina vasta puudutuksen saatuani olen kyennyt rentoutumaan ja synnytykset ovat edenneet nopeasti ponnistusvaiheeseen ja päätökseen.