Lue keskustelun säännöt.
Hesarissa: "Kipu kasvattaa äitiyteen" sanoo
29.06.2009 |
30-vuotta kätilönä toiminut täti. Kun heittelee tällaisia ajatuksien helmiä, olisiko liikaa pyydetty edes JOTENKIN perustelemaan väitettä??
Kommentit (74)
vai että voi selvitä ilman raskausarpiakin, kunhan vaan kärvistelee tarpeeksi... ziisus.
terveisin kaksi lasta ilman kivunlievityksiä (Kättärillä painotettiin, että synnytyksen nopea edistyminen hidastuu, jos annetaan epiduraalia), en revennyt eikä ole edes raskausarpiakaan !!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
30-vuotta kätilönä toiminut täti.
70-luvun lopulla.
Ihan tosissaanko täällä kirjoitellaan, että kovien kipujen säestämänä syntyneeseen lapseen kestää kauemmin luoda lämmin side kuin "helpommin" syntyneeseen?!!!! En voi uskoa...
Itsellä 2 synnytystä takana. Ekassa epiduraalit sun muut, toka melkein luomu (pl. ilokaasu), enkä TODELLAKAAN sanoisi, että jompaan kumpaan lapseen oli hitaampaa luoda lämmin suhde siksi, että kivun lievitystä oli tai ei ollut! Eiköhän se äiti-lapsi -suhde juonna juurensa jostakin ihan muusta kuin synnytyksestä....
Mutta aloitukseen: olisihan se luonnotonta, jos synnyttäminen ei tuntuisi missään, koska aikamoinen jööti sieltä ahtaista väylistä pusertuu ulos. Supistusten järkyttävää kivuliaisuutta minä taas en ymmärrä; kyllä kai sitä äiti ymmärtää vähän vähemmästäkin, että synnytys on alkamassa ja "ymmärtää hakeutua turvaan" (kuten supistusten kipua on joissakin yhteyksissä selitetty). Itse synnytys ponnistuksineen päivineen on minusta pieni paha verrattuna päiväkausia kestäneisiin synnytyssupistuksiin....
Mulla on tästä aiheesta valitettavasti ajankohtainen kokemus. Jouduin synnyttämään ilman kivunlievitystä, koskapa sairaalassa oli niin kiire ettei kätilö ehtinyt viettää sen vaatimaa aikaa kanssamme! Hän suoraan sanoi näin. Kokemus oli melkeinpä traumaattinen. Kävin alunperin paikalla jo kahdesti samana päivänä, jolloin sanottiin että tule vasta kun sattuu niin että todella tarvit jotain. Toiveeni epiduraalista kyllä kirjattiin ja kätilö painotti että muista että itse vain tiedät kipusi ja se pitää ilmaista. Todennäk. saat puudutuksen kuten haluat. Ihmettelin vähän tätä mielessäni, oletin et tottakai saan kipulääkettä jos haluan.
No menin sitten alkuyöstä jo pahasti kipeänä paikalle. Odotin vastaanotossa 45 minsaa! Sen jälkeen pääsin sivuhuoneeseen "käyrään" jossa piti maata kyljellään, mikä oli hirveätä pahenevan tuskan takia. Kivut kovenivat niin että aika pian itkin ja huusin että " miksi en saa mitään lievitystä" ja vähän muutakin ja huom! olen aika estoinen persoona jolla korkea kipukynnys. Paikalle tuli lopulta nappien painamisen jälkeen joku (toiv opiskelija) joka kysyi"mihin sua sattuu!?"
Pari tuntia oli siis kulunut enkä ollut pyynnöistäni huolimatta saanut mitään. Lopulta puoli tuntia ennen synnytystä pääsimme saliin jossa sain kokeilla ilokaasua (ei paljo siinä vaiheessa auttanut!) Taas kun kutsumalla saatiin kätilö paikalle, niin yllätys eihän sitä puudutetta enää ehtinyt antaa, eikun ponnistamaan! Muistan että menin jotenkin paniikkiin melkein ja tilanne oli ihan hirveä. Myöskään vauvan tilasta ei ollut tietoa, mitään piuhaa yms ei oltu laitettu vauvan päähän.
Loppujen lopuksi kaikki meni periaatteessa sitten hyvin, mutta kokemus oli henkisesti vaikea ja ensimmäiset päivät meni miettiessä synnytyksen tapahtumia ja itkiessä sitä miksi en saanut apua. Esikoisen kanssa kokemastani euforiasta ei ollut tietoakaan vaikka synnytys olikin nyt nopeampi ja tavallaan helppo (ei eppareita yms).
Ymmärrän ettei lääkitystä saa, jos itse on ihan viime tinkaan paikalla, mutta jos on kolmisenkin tuntia ennen synnytystä sairaalassa niin en ymmärrä!
Jostain syystä samasta sairaalasta on kuulunut kokemuksia aika paljon ettei kipulääkitystä "ehditä" antaa. Liekö syyt sitten mitkä milloinkin. Joten, pakko sanoa, mikäli haluat että kipuusi suhtaudutaan vakavasti ja sen lievittämiseksi tehdään kaikki mahdollinen älä mene ainakaan Jorviin!
Ihan naurettavahan se on. Mutta toisaalta ei kannata vetää keskustelua täysin äärilaitaankaan. Lähinnä ajattelen noita ekaa kertaa synnyttämään meneviä. Joku raukka on tämänkin ketjun kommentteja lukiessaan saanut aika sätkyjä noista kauhukertomuksista. :)
Mulla ei ollut lähimainkaan kivuton synnytys, vaan supistukset tulivat tunti tunnin jälkeen kovina ja perä perää. Mulla on kuitenkin korkea kipukynnys ja tunsin konkreettisesti synnytyksen etenevän. Koin, että olin itse kontrollissa, koska tunsin täsmälleen, mitä tapahtui ja miksi. Mulle itselleni tämä kontrollin tunne oli tärkeämpi kuin kivunlievitys.
Tulevien äitien ja miksei uudelleensynnyttäjienkin kannattaa ottaa selvää, mitä synnytyksessä tapahtuu, miltä sen suunnilleen kuuluu tuntua, mitä kivunlievitysvaihtoehtoja on tarjolla jne. Ja pitää omista oikeuksistaan kiinni. Mutta se ei välttämättä tarkoita vahvinta mahdollista lääkepöhnää.
Omassa synnytyssairaalassani epiduraalisynnytysten osuus on n.97% ja tiesin etukäteen että meininki siellä on tosi hyökkäävä eli lääkkeitä tuputetaan melkein heti kun ovesta sisään kävelee. Itse halusin synnyttää ilman kivunlievitystä, jos mahdollista, koska en reagoi mitenkään hyvin lääkkeisiin. Esim. hammaslääkärin puudutuksen jälkeenkin olo on tosi huono. Joten luin aivan hirveästi asiasta ja otin selvää, miten itse pystyy vaikuttamaan asiaan, esim. hengityksen avulla ja tuntui hyvältä tietää, mitä omassa kehossa tapahtui ja miksi kipu oli mitä milloinkin. Kävin myös erittäin asiantuntevassa synnytysvalmennuksessa, jossa kerrottiin, että lääkkeellisen kivunlievityksen kääntöpuoli on siinä, että se ensinnäkin luultavasti hidastaa synnytyksen edistymistä ja toiseksi vie ihmisen luontaisen kivunlievityshormonin eli endorfiinin vaikutuksen. Eli kuten tuolla jo joku mainitsi, jos epiduraalin tai muun lääkkeen vaikutus lakkaa, kivut ovat entistä kovemmat, koska kehon omat endorfiinivarastot eivät enää toimi.
Minulla supistukset kestivät yli 12 h ja sitten vielä ponnistus 1h40 min, eli helpolla en tosiaan päässyt.
Joku tuolla vertasi synnytyskipuja migreeniin: itse olen kärsinyt migreenistä jo vuosikausia, ja minulle ainakin synnytyksen kivut olivat luultavasti kovemmat, mutta en tosiaan tuntenut samanlaista toivottomuutta synnytyksessä kuin 3 päivää kestäneessä migreenissä.
Ehkä kätilön lausahdus oli vähän karu, mutta kaipa kaikki anatomiaa vähän ymmärtävät tajuavat, miksi synnytys sattuu. Mutta kyllähän se on kai jokaisen oma valinta, haluaako lääkitystä vai ei. Minusta tärkeintä on, että naiset saavat riittävästi ja helposti tietoa eri vaihtoehdoista ja niiden hyvistä ja huonoista puolista. Se ei valitettavasti täällä ainakaan tapahdu, ellei itse ole tosi aktiivinen ja sittenkin joutuu ehkä tappelemaan sairaalahenkilökunnan kanssa (siis siitä että EI halua lääkkeitä!)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
synnyttäjistä on kovat kivut ja kolmanneksella on siedettävät ja kolmanneksella jotain siltä väliltä. Ja tietysti aina joku siedettävät-osastolta haluaa päättää miten kaikki muut synnyttävät, huoh.
Aihe kaipaisi julkisuutta muussakin mediassa kuin vain vauvapalstoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se oli 90-luvun alussa ja mielenkiintoista, jos opit ja toiminta ovat edelleen samansuuntaiset. Synnytys kesti 10 tuntia ja sitä ennen olin jo useamman tunnin kärvistellyt kotona supistusten kanssa. Ensimmäinen kätilö oli tosi mukava, mutta vuoro ehti vaihtua ja sain epäonnekseni varsinaisen Golgatan Olgan tuekseni. Saimme miehen kanssa olla pitkän aikaa kaksistaan, kun kätilöllä riitti töitä muissa synnytyshuoneissa. Hän halusi jouduttaa synnytystä puhkaisemalla sikiökalvot mutta unohti mainita, että supistukset voimistuvat rajusti siitä, niinpä kipu sai yliotteen ja oli ihan taju mennä. Epiduraalia ei kuulemma tosiaan "ehtinyt" enää saada ja muutakaan ei ollut. Kätilö totesi vain kylmähkösti, että synnyttäessä sattuu. Annoin sairaalaan siitä palautetta ja puhuin asiasta jälkitarkastuksessa neuvolantädilleni, mutta sairaalasta minuun ei otettu asian tiimoilta yhteyttä.
Myöhemmät synnytykset menivät Jorvissa hyvin ja selvisin ilokaasulla oikein mainiosti.
Jostain syystä samasta sairaalasta on kuulunut kokemuksia aika paljon ettei kipulääkitystä "ehditä" antaa. Liekö syyt sitten mitkä milloinkin. Joten, pakko sanoa, mikäli haluat että kipuusi suhtaudutaan vakavasti ja sen lievittämiseksi tehdään kaikki mahdollinen älä mene ainakaan Jorviin!
Olen kirjoittajan kanssa täysin samaa mieltä Jorvin kivunlievitys käytännöstä. Jorvissa synnyttäneenä ja myös muilta asiasta kuulleena tuntuu siltä, että sinne näyttää keskittyneen joukko kätilöliiton suosituksen mukaisesti toimivia kätilöitä. ”Kipu jalostaa ja kasvattaa äitiyteen” -tyyppisesti.
Jopa Jorvin nettisivuilla lukee seuraavaa: ”Synnyttäjänä itse olet avainasemassa kivun hallinnassa. Sinusta löytyy paljon voimavaroja, joita uskaltamalla käyttää pärjäät kovaltakin tuntuvan kivun kanssa. Uskalla antautua kivun valtaan ja luota itseesi. Kipu synnytyksessä tuo lastanne teitä lähemmäksi”. Teksti on mielestäni täysin sopimaton yliopistollisen sairaalan näkemykseen synnytyksen kipuun liittyen.
Tein itse hyvinkin kipakan valituksen asiasta ja saimme myös palautteeseemme vastauksen. Eipä näytä toiminta silti muuttuneen, vaikka palautteemme meni ylilääkärille asti.
En ymmärrä ollenkaan, miten kipu kasvattaisi äitiyteen. Omalla kohdallani kipu ei missään nimessä kasvattanut mihinkään. Päinvastoin aiheutti ahdistusta ja pelkoa. Haluaisin mielelläni kuulla kätilöliitolta millä tavalla kipu kasvattaa äitiyteen. Ilmeisesti kompetenssi ei kyseiseltä taholta riitä perusteluihin, vaan ainoastaan jopa loukkaavien väitteiden laukomiseen. Luota itseesi ja synnytyä ilman kivunlievitystä, muuten et ole kasvanut äitiyyteen, näyttäisi olevan kätilöliiton käsitys synnytyksen kulusta.
Hyvin edesvastuutonta. Naiset taitavat olla naisten pahimpia vihollisia: ”koska minäkin niin sinäkin”.
ite oon synnyttäny ilman kivunlievitystä, siis lääkkellistä kahdesti ja kolmas on edessä pian. Tai siis haluaisin lääkkeettömän synnytyksen, mutta toki kuulostelen tilannetta. Totesin vaan ensimmäistä synnyttäessäni, että siinä vaiheessa, kun alko tuntua, ettei kipua kestä, paikat oli niin auki, että pääsi ponnistamaan ja sit en muistanu enää, että sattuu.. mutta siis se oli kuitenkin imukuppisynnytys, ku sydänkäyrä alko hälyttää. Ja sit väliliha leikattiin ja repesin aika huolella.
Mutta nautin siitä tunteesta, kun tajusin, että selvisin ilman puudutteita (lukuun ottamatta paikallispuudutetta).
Toisen synnytyksessä pyysin heti, ettei laiteta puudutuksia. Kätilö varmisti asian ainakin 5 kertaa ennen kuin usko. Ja tosiaan se muka synnytysvalmennus, joka täällä oli keskitty vain lääkkeelliseen kivunlievitykseen ja näin ollen oli pettymys, kun kaipasin tietoa nimen omaan muista kivunlievityskeinoista.
Mutta siis ajatuksena tuntuu aika hurjalta, että vaikka kuin sattuu, ni ei sais mitään lievityksiä. Tosin en ymmärrä sitäkään ajatusta, että synnytys ei saa sattua ollenkaan. Samoin synnytyskivun vertaaminen muuhun kipuun on aika hassua siinä mielessä, että synnytyskivulla on jokin "päämäärä", eli ei ole sama asia, jos on vaikka migreeni.. Siis ite ainakin monta kertaa mielummin synnytän ilman kivunlievitystä kuin kärsin saman ajan piinaavasta päänsärystä.
Mutta siis jokaisellahan pitäisi kuitenkin olla oikeus saada lievitystä kipuun. Mutta myös kieltäytyä kivunlievityksestä. Jälkisupistustenkin kanssa sain tosissani sanoa, että osaan pyytää lääkettä, jos tarvin, ku ei meinattu millään uskoa, etten tarvi. Mutta se taas johtunee siitä, että Jyväskylässä lopetettiin ilokaasun käyttö kokonaan ja sen jälkeen lehdet oli täynnä kirjoituksia siitä, ettei täällä saa mitään lievitystä kipuihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jostain syystä samasta sairaalasta on kuulunut kokemuksia aika paljon ettei kipulääkitystä "ehditä" antaa. Liekö syyt sitten mitkä milloinkin. Joten, pakko sanoa, mikäli haluat että kipuusi suhtaudutaan vakavasti ja sen lievittämiseksi tehdään kaikki mahdollinen älä mene ainakaan Jorviin!
Olen kirjoittajan kanssa täysin samaa mieltä Jorvin kivunlievitys käytännöstä. Jorvissa synnyttäneenä ja myös muilta asiasta kuulleena tuntuu siltä, että sinne näyttää keskittyneen joukko kätilöliiton suosituksen mukaisesti toimivia kätilöitä. ”Kipu jalostaa ja kasvattaa äitiyteen” -tyyppisesti.
Jopa Jorvin nettisivuilla lukee seuraavaa: ”Synnyttäjänä itse olet avainasemassa kivun hallinnassa. Sinusta löytyy paljon voimavaroja, joita uskaltamalla käyttää pärjäät kovaltakin tuntuvan kivun kanssa. Uskalla antautua kivun valtaan ja luota itseesi. Kipu synnytyksessä tuo lastanne teitä lähemmäksi”. Teksti on mielestäni täysin sopimaton yliopistollisen sairaalan näkemykseen synnytyksen kipuun liittyen.
Tein itse hyvinkin kipakan valituksen asiasta ja saimme myös palautteeseemme vastauksen. Eipä näytä toiminta silti muuttuneen, vaikka palautteemme meni ylilääkärille asti.
En ymmärrä ollenkaan, miten kipu kasvattaisi äitiyteen. Omalla kohdallani kipu ei missään nimessä kasvattanut mihinkään. Päinvastoin aiheutti ahdistusta ja pelkoa. Haluaisin mielelläni kuulla kätilöliitolta millä tavalla kipu kasvattaa äitiyteen. Ilmeisesti kompetenssi ei kyseiseltä taholta riitä perusteluihin, vaan ainoastaan jopa loukkaavien väitteiden laukomiseen. Luota itseesi ja synnytyä ilman kivunlievitystä, muuten et ole kasvanut äitiyyteen, näyttäisi olevan kätilöliiton käsitys synnytyksen kulusta.
Hyvin edesvastuutonta. Naiset taitavat olla naisten pahimpia vihollisia: ”koska minäkin niin sinäkin”.
Olen itse synnyttänyt Jorvissa kaksi kertaa, omasta toiveestani ilman puudutusta. Molemmilla kerroilla amme oli tarjolla, kuopuksen kanssa en tosin sinne ehtinyt, samoin kuuma suihku ym. "pehmeitä" menetelmiä. Mielestäni sain synnärillä molemmilla kerroilla tosi hyvää hoitoa. Osasto olikin sitten toinen juttu, siellä en viihtynyt. Jos kolmonen tulee, niin toivottavasti polikliininen synnytys on silloin myös Jorvissa mahdollinen.
Ystäväni synnytty Jorvissa viime viikolla, ja sai spinaalin heti kun pyysi. Hänellä myös esikoisen kanssa epiduraali, jonka sai heti pyydettyään.
Eli Jorviin voi hyvin mennä turvallisin mielin synnyttämään! Vaikka siellä esim. viime viikolla oli joka kolo täynnä äitejä, niin synnytykset kyllä hoidettiin hyvin. Osastolla ololta ei sitten kyllä kannata paljoa odottaa, kotiin vain heti kun pystyy.
Jostain syystä samasta sairaalasta on kuulunut kokemuksia aika paljon ettei kipulääkitystä "ehditä" antaa. Liekö syyt sitten mitkä milloinkin. Joten, pakko sanoa, mikäli haluat että kipuusi suhtaudutaan vakavasti ja sen lievittämiseksi tehdään kaikki mahdollinen älä mene ainakaan Jorviin!
Olen kirjoittajan kanssa täysin samaa mieltä Jorvin kivunlievitys käytännöstä. Jorvissa synnyttäneenä ja myös muilta asiasta kuulleena tuntuu siltä, että sinne näyttää keskittyneen joukko kätilöliiton suosituksen mukaisesti toimivia kätilöitä. ”Kipu jalostaa ja kasvattaa äitiyteen” -tyyppisesti.
Jopa Jorvin nettisivuilla lukee seuraavaa: ”Synnyttäjänä itse olet avainasemassa kivun hallinnassa. Sinusta löytyy paljon voimavaroja, joita uskaltamalla käyttää pärjäät kovaltakin tuntuvan kivun kanssa. Uskalla antautua kivun valtaan ja luota itseesi. Kipu synnytyksessä tuo lastanne teitä lähemmäksi”. Teksti on mielestäni täysin sopimaton yliopistollisen sairaalan näkemykseen synnytyksen kipuun liittyen.
Tein itse hyvinkin kipakan valituksen asiasta ja saimme myös palautteeseemme vastauksen. Eipä näytä toiminta silti muuttuneen, vaikka palautteemme meni ylilääkärille asti.
En ymmärrä ollenkaan, miten kipu kasvattaisi äitiyteen. Omalla kohdallani kipu ei missään nimessä kasvattanut mihinkään. Päinvastoin aiheutti ahdistusta ja pelkoa. Haluaisin mielelläni kuulla kätilöliitolta millä tavalla kipu kasvattaa äitiyteen. Ilmeisesti kompetenssi ei kyseiseltä taholta riitä perusteluihin, vaan ainoastaan jopa loukkaavien väitteiden laukomiseen. Luota itseesi ja synnytyä ilman kivunlievitystä, muuten et ole kasvanut äitiyyteen, näyttäisi olevan kätilöliiton käsitys synnytyksen kulusta.
Hyvin edesvastuutonta. Naiset taitavat olla naisten pahimpia vihollisia: ”koska minäkin niin sinäkin”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mikäli katsotaan, että äitiyden keskeinen kokemus koostuu erilaisista kivuista.
Kyllä minulle äitiys on ensisijaisesti ilon aihe eikä mikään kokonaisvaltainen huoli ja kipu.
Miksi johonkin sosiaaliseen tilanteeseen (äitiys tässä tapauksessa) olisi hyvä valmistautua fyysisellä kivulla. Eihän avioliittoonkaan tarvitse valmistautua kokemalla fyysistä kipua, tai työpaikkahaastatteluun. Onko koko kätilöliitto täynnä jotain itsensä viiltelijöitä???
Minusta tavoitteena ei tarvitsekaan olla täysin kivuTON synnytys, mutta tilanteenmukainen kivun lievitys on inhimillistä ja turvallisempaa niin äidin kuin vauvankin kannalta!
HAHA! Miksi muiden pitää kärsiä, jos sinäkin? Ja repeämiset ja raskausarvethan ne johtuu juuri siitä kivunlievitykstä!!