Hesarissa: "Kipu kasvattaa äitiyteen" sanoo

Joten se siitä kivuttomuudesta...

Olen synnyttänyt kolme lasta. ensimmäinen syntyi kättärillä, helvetilliset kivut tunteja ja tunteja anoin, itkin huusin pyysin epiduraalia, ja lopulta sain sen kun olin jo aivan sekavana kivusta. Nukahdin heti ja jaksoin sitten ponnistaa lapsen ulos kun se aika koitti. Aivan kamala kokemus ja synnytyksen jälkeen meni tidella pitkään päästä traumasta yli (vieläkin kokemus kamalana mielessä). En pystynyt nauttimaan vauvasta, kun tuntui, että pitää käydä läpi omaa synnytystraumaa.



Kaksi seuraavaa lasta synnytyn ulkomailla. Täällä kivunlievitykseen suhtaudutaan täysin eri tavalla. sain epiduraalin heti kun halusin, viimeisessä synnytyksessä jo ennen käynnistystä. Synnytykset olivat täysin kivuttomat ja kestivät vähemmän aikaa ja oli huikea tunne heti synnytyksen jäkeen iloita ja nautiskella vauvasta täysin palkein.



Tämä on minun henkilökohtainen mielipide ja kokemus.

että ei tässä nyt enää mitään epiduraaleja ehdi laittamaan, vauva syntyy. Ja niinhän se syntyikin.

Eihän sitä epiduraalia saa kun vasta sitten kun on kaksinkerroin kivusta Joten se siitä kivuttomuudesta...

kuuluu aika moneen muuhunkin asiaan kuin synnytykseen, mutta onko jotakin muuta kipua, jonka lieventämisestä käydään tällaista kiistelyä?

synnytyksessä olikaan ? pelottavaa että kätilo puhuu tollasta puppua, Suomessa onkin sellainen äitien kidutusmentaliteetti ja muissakin toimenpiteissä kipua joutuu kokemaan enemmän kuin monessa muussa maassa.

synnytin ulkomailla (muualla Euroopassa) ja sain epiduraalin kun olin 5cm auki. selkään laitettiin jokin pumppu josta puudutetta lisättiin synnytyksen loppuun saakka. täysin kivuton synnytys tuosta 5cm auki kunnes vauva oli sylissä. ompelu jne. tietysti ei tuntunut ollenkaan. mua ei todellakaan sais Suomeen synnyttamaan.

tutkija on eri mielta siita etta kipu olisi avain onneen ja parempaan aitiyteen synnytyksessa:



"Riitta Jouppilan väitöstutkimuksessa selvisi myös, että synnytyskipu on haitallista ja sillä on vaikutuksia myös syntyvään lapseen.



Jouppilan mukaan kipu myös pitkittää synnytystä.



"Ennen synnytykset kestivät vuorokausia, kun ei ollut mitään, millä hoitaa kipuja."



Yleensä kivut ovat kovimpia ensisynnyttäjillä, joiden osuus kaikista synnyttäjistä on nykyisin paljon suurempi kuin 1970-luvulla. Etenkin iäkkäät ensisynnyttäjät kärsivät.



"On edesvastuutonta jättää erittäin kovaa kipua hoitamatta", Riitta Jouppila sanoo.

mulla yksi synnytys luomuna, kaksi puudutettuna. Jos nyt aloittaisin hommaa lausta, en ottaisi mitään puudutuksia mihinkään. EN MITÄÄN! Tietty se on nyt helppo sanoo, kun kotona istuskelee kaikessa rauhassa ilman helvetillistä kipua...

ymmärrä mistä tällainen ajattelutapa oikein nousee, että kipu jotenkin jalostaisi ihmistä ja tekisi paremman??

Eihän mitään muutakaan kipua tarvitse kestää ja ajatella että nyt minusta tulee parempi ihmine n.. tai juuri tämä ajatus että äiti joka synnyttää ilman kivunlievitystä on jotenkin parempi..

Ei kukaan voi toisen puolesta sanoa mitä toinen tarvitsee ja mikä on ollut tarvittavaa ja mikä turhaa.. Jokainen ihminen saa tehdä omat päätöksensä eikä niitä tulisi arvostella.

Kipu valmistaa kuolemaan.

Pitääkö äitiyden siis olla yhtä kipua ja kärsimystä?



Minullakin oma kokemust tuosta, että suhteen luominen "kivulla synnytettyyn" lapseen oli vaikeampaa kuin ns. helpon synnytyksen jälkeen. Jos on itse ihan "rikki" kivusta ja repeämistä jne., ei siinä jaksa lastakaan huomioida samalla lailla.

Itselläni takana 3 synnytystä ja kokemusta eritasoisista synnytyskivuista.

Olen saanut kivunlievitykseen epiduraalin 2 synnytyksessä ja spinaalin yhdessä. Lisäksi olen käyttänyt monia muitakin keinoja vedestä ilokaasuun, kaurapussiin, liikkumiseen, jumppapalloon jne jne jne.



Yksikään synnytykseni ei ole ollut kivuton. Vaikka olen saanut epiduraalin ja kerran spinaalin, on näistä ollut vain hetkellinen apu. En ymmärrä miksi olen nyt jonkun kätilön mielestä ilmeisesti huono synnyttäjä. Enkö todellakaan ole ollut oikeutettu siihen pieneen lepohetkeen, minkä puudute on tuonut tuskallisen synnytyksen keskelle? Näitä hitlerkätilöitä olen itse irl tavannut vain yhden, sekin riitti aiheuttamaan sellaiset traumat, että hyvä kun en päätynyt pelkosektioon.

Mitä olemme ainakin jutelleet kaveripiirissä. Itselläni kaksi synnytystä, ensimmäinen kaksossynnytys.

Epiduraalin sain kaksosten kanssa vasta kun olin 7 cm auki, ja lääke vei noin puoleksi tunniksi suurimman piikin supistuksesta, mutta ihan mojovia supistuksia silti oli. Ja tosiaan sen puolentunnin päästä kivut olivat sitten jo kahta kauheammat.



Kolmannen kanssa sain epiduraalin kun oli 4-5 cm auki, ja saman teki kuin ensimmäisessäkin synnytyksessä. Pahin piikki pois, mutta silti olin todella kipeä. Kolmosen synnytys oli muutenkin todella paljon kipeämpi kuin kaksosten.



Samanlaisia tarinoita on todella paljon, netistä olen kyllä lukenut että toisilla se vie kivun ja kaikki, mutta ei minulla eikä monella muullakaan.

kokemusta kahdesta. Kolmas oli spinaali eikä sekään tehnyt juuri mitään mutta ehkä se ei ehtinyt vaikuttaa.

tavallisesta poikkeavaa on tapahtumassa.

Kipu valmistaa kuolemaan.

vaan siitä, että kipua lievittävistä aineista on yleensä sivuvaikutuksia äitiin ja/tai lapseen. HS-kätilön kommentti nyt on vaan vanhan linjan kätilön lohkaisu, joka on nostettu otsikkoon ehkä tarkoitushakuisesti.

ymmärrä mistä tällainen ajattelutapa oikein nousee, että kipu jotenkin jalostaisi ihmistä ja tekisi paremman??

Eihän mitään muutakaan kipua tarvitse kestää ja ajatella että nyt minusta tulee parempi ihmine n.. tai juuri tämä ajatus että äiti joka synnyttää ilman kivunlievitystä on jotenkin parempi..

Ei kukaan voi toisen puolesta sanoa mitä toinen tarvitsee ja mikä on ollut tarvittavaa ja mikä turhaa.. Jokainen ihminen saa tehdä omat päätöksensä eikä niitä tulisi arvostella.

määrittelemättä vain jää vielä se, mitä se "erittäin kova" kellekin on. Jos oksentaa ja taju menee, epäilemättä on erittäin kova kipu. Valtaosa selvinnee kyllä avautumisvaiheen alkupuolesta ilman "erittäin kovia" kipuja.

tutkija on eri mielta siita etta kipu olisi avain onneen ja parempaan aitiyteen synnytyksessa:

"Riitta Jouppilan väitöstutkimuksessa selvisi myös, että synnytyskipu on haitallista ja sillä on vaikutuksia myös syntyvään lapseen.

Jouppilan mukaan kipu myös pitkittää synnytystä.

"Ennen synnytykset kestivät vuorokausia, kun ei ollut mitään, millä hoitaa kipuja."

Yleensä kivut ovat kovimpia ensisynnyttäjillä, joiden osuus kaikista synnyttäjistä on nykyisin paljon suurempi kuin 1970-luvulla. Etenkin iäkkäät ensisynnyttäjät kärsivät.

"On edesvastuutonta jättää erittäin kovaa kipua hoitamatta", Riitta Jouppila sanoo.

SADISTI!



Naurettavaa vielä tänä päivänä puhua moista paskaa.



Miksi miehet ottavat hammaslääkärissä puudutuksen? Eikö yhtä hyvin raaka poraus ilman puudutusta kasvata miehisyyteen?

Itselläni takana 3 synnytystä ja kokemusta eritasoisista synnytyskivuista.

Olen saanut kivunlievitykseen epiduraalin 2 synnytyksessä ja spinaalin yhdessä. Lisäksi olen käyttänyt monia muitakin keinoja vedestä ilokaasuun, kaurapussiin, liikkumiseen, jumppapalloon jne jne jne.

Yksikään synnytykseni ei ole ollut kivuton. Vaikka olen saanut epiduraalin ja kerran spinaalin, on näistä ollut vain hetkellinen apu. En ymmärrä miksi olen nyt jonkun kätilön mielestä ilmeisesti huono synnyttäjä. Enkö todellakaan ole ollut oikeutettu siihen pieneen lepohetkeen, minkä puudute on tuonut tuskallisen synnytyksen keskelle? Näitä hitlerkätilöitä olen itse irl tavannut vain yhden, sekin riitti aiheuttamaan sellaiset traumat, että hyvä kun en päätynyt pelkosektioon.

Ei minullakaan epiduraali vienyt kipua täysin pois. Supistukset olivat edelleen kivuliaita, mutta joten kuten siedettävissä. Ennen epiduraalin laittoa olin kokeillut pehmeämpiä kivunlievityskeinoja, mutta lopulta olin jo aivan hämärän rajamailla tuskieni kanssa. Synnytykseni oli käynnistetty, ja kun olin n.6 cm auki, supistuksia tuli jatkuvalla tykityksellä, (ja mieheni kertoi minulle jälkikäteen, että supistukset eivät pysyneet käyrillä, itse en enää tuossa kohtaa paljon tajunnut käyriä seurata). Virhetarjonnan vuoksi avautuminen pysähtyi tähän tuntikausiksi, ja tilannetta jonkin aikaa seurattuaan kätilö sanoi minulle, että eiköhän me nyt soiteta se anestesiologi tänne laittamaan sulle se epiduraali. Itse en olisi alunperin epiduraalia halunnut, mutta hyvä että sain: synnytys kesti tuon jälkeen vielä yli 10 tuntia. Jos olisin jotenkin tajuissani pysynyt (en varmaan olisi), niin en olisi varmaan jaksanut mitenkään ponnistaa vauvaa ulos ilman epiduraalia.

Hienoahan se on, jos selviytyy synnytyksestä ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. Itsekin olisin toivonut lääkkeetöntä synnytystä, mutta en mitenkään jaksa uskoa, että olisin parempi äiti (tai parempi synnyttäjä!), jos olisin kieltäytynyt epiduraalista tuossa kohti.

mutta olen ehtinyt kokea helvetillistä kipua.

Synnytykseni ovat olleet nopeahkoja, mutta todella rajuja. Olen ollut kivusta jäykkänä kun olen tuntenut uuden supistuksen alkavan jo ennen kuin edellinen on kokonaan loppunut.

mutta kyllä sitä kipua on ehtnyt jo olla tuntikausia ;D

Itsellä on takana kaksi synnytystä ja minusta kivuliaampi oli ensimmäinen synnytys, jolloin sain epiduraalin. Ja tuo epiduraali ei kyllä vienyt kipua pois, ehkä hieman lievitti.



Onhan Hesarin jutussa tietty pointtinsa, mutta itse en oli ehdottomasti kummankaan puolella, siis lääkkeettömän tai lääkkeellisen. Sitä ei edes voi tietää etukäteen, tarvitseeko lääkkeellistä apua vai ei. Eli jokaisen kohdalla pitää yksilöllisesti arvioida tilanne. Ikävää, jos joku ei saa lääkkeellistä apua, siksi että joku kätilö kannattaa lääkkeetöntä synnytystä.



Omalla kohdallani on osunut hyvät ja ymmärtäväiset kätilöt. Ekassa sain epiduraalin siinä vaiheessa, kun kätilä arvioitsi, että ilman en enää jaksa. Synnytys kesti pitkään. Ja tämä synnytys oli minusta kaiken kaikkiaan kivuliaampi ja työläämpi. Kuopus sitten lähes tulkoon tulla tupsahti maailmaan, kätilö sanoi, että ei kannata epiduraalia ottaa, sillä vauva syntyy nopeasti. Ja niin syntyikin, ja huomattavasti kivuttomammin. Ehkä uudelleensynnyttäjänä itsekin osasin olla rennompi, mene ja tiedä.



Toki ihannehan olisi, että kaikki voisivat synnyttää helposti ja lääkkeettömästi, mutta kun elämä ei vaan mene niin. Ei niitä lääkkeitä ihan turhaan ole keksitty, uskonpa, että on monen äidinkin pelastanut, puhumattakaan vauvoista. Asioilla on niin monta puolta.