Hesarissa: "Kipu kasvattaa äitiyteen" sanoo

kertonut kokemuksistaan ettei epiduraali vienyt kipua pois - no kommentoisin etta silloin puudutetta on varmaankin laitettu aika kitsaasti. toistan edelleen etta Suomessa on tama kidutusmentaliteetti vallalla.

epiduraalipuddutuksessa tehdaan leikkauksiakin joten kylla silla saa kunnolla kivun pois. mulle laitettiin epiduraali yhdessa toisessa Europpaan maassa synnytyksen aikana ja lisaa ainetta pumpattiin selkaan jos vahankin tuntui, ihan eri asenne kuin Suomessa.

en nyt silla sano etta mahdoton puudutteen pumppaus on mikaan huippujuttu mutta mulla on terve lapsi ja mun ei tarvinnut kauheasti karsia synnytyksen aikana, josta kiitos. kivut ennen epiduraalia oli helvetilliset.

"Olipa hyvä että se selkä oli kipeä viikon, opin siitä paljon!" Kipuhan on vain hälytysmerkki, ei mikään hyötyä tuottava tekijä!



Antaa kyllä huonon kuvan kätilöistä ja koko kätilöliitosta tuollainen! Eikä edes mitään perusteluja asialle! Tämän mukaanhan äidit ovat sitten parempia kuin isät, kun ovat kärsineet. Huhhuh!

Sen kärsimyksen katseluko? Hohhoijaa..

Joillakin kätilöillä vain taitaa olla aika vanhakantaiset käsitykset siitä, että "kivulla on naisen lapsensa synnyttäminen", vai miten semeneekään.



Oma äitini on kertonut, miten kätilö sanoi paheksuvasti hänen kivuttoman ja nopean synnytyksensä jälkeen, että "vähän turhan helpolla pääsit". Eivätpä taida asenteet olla inhimillistyneet kovin paljon.

Joillakin kätilöillä vain taitaa olla aika vanhakantaiset käsitykset siitä, että "kivulla on naisen lapsensa synnyttäminen", vai miten se meneekään.



Oma äitini on kertonut, miten kätilö sanoi paheksuvasti hänen kivuttoman ja nopean synnytyksensä jälkeen, että "vähän turhan helpolla pääsit". Eivätpä taida asenteet olla inhimillistyneet kovin paljon.

mutta ei minusta kipu kasvata äitiyteen. Eiköhän äitiys synny ihan jostain muusta.

[iAlkuperäisessä yhteydessään: "Kolmekymmentä vuotta kätilönä työskennellyt Perttu on sitä mieltä, ettei synnytyksen tarvitsekaan olla kivuton. Hänen mielestään kipu kasvattaa äitiyteen."

Nuori, vanha, mies, nainen, näin täällä ajatellaan, ja siksi synnytyksissä ei käytetä kivunlievitystä (tokiossa muutama paikka jossa EHKÄ saa jotain..) Muuten keltaisia kattoja synnytyssaleissa ja kivaa musiikkia, eli tervetuloa kaikki tänne kokemaan uutta ja ihmeellistä maasta, jonka ajatellaan olevan muka jotenkin kehittyneempi ja sivistyneempi, pyh, en edes viitsi listata miten alkeellista meininkiä maa on pullollaan tähän liittyen. Nimim. synnyttämään täällä syksyllä.

Ihan naurettavahan se on. Mutta toisaalta ei kannata vetää keskustelua täysin äärilaitaankaan. Lähinnä ajattelen noita ekaa kertaa synnyttämään meneviä. Joku raukka on tämänkin ketjun kommentteja lukiessaan saanut aika sätkyjä noista kauhukertomuksista. :)



Mulla ei ollut lähimainkaan kivuton synnytys, vaan supistukset tulivat tunti tunnin jälkeen kovina ja perä perää. Mulla on kuitenkin korkea kipukynnys ja tunsin konkreettisesti synnytyksen etenevän. Koin, että olin itse kontrollissa, koska tunsin täsmälleen, mitä tapahtui ja miksi. Mulle itselleni tämä kontrollin tunne oli tärkeämpi kuin kivunlievitys.



Tulevien äitien ja miksei uudelleensynnyttäjienkin kannattaa ottaa selvää, mitä synnytyksessä tapahtuu, miltä sen suunnilleen kuuluu tuntua, mitä kivunlievitysvaihtoehtoja on tarjolla jne. Ja pitää omista oikeuksistaan kiinni. Mutta se ei välttämättä tarkoita vahvinta mahdollista lääkepöhnää.

Mutta synnytykseen kuuluu myös kipu. Se ei ole sitä kipua mitä on esim. hammaslääkärissä, syöpäpotilaalla tai leikkauksessa. Synnytyskivulla on tarkoitus, supistukset työntävät vauvaa maailmaan ja kivut ohjaavat äitiä myös tarkoituksenmukaiseen asentoon syntymän kannalta. Kaksi olen synnyttänyt ilman mitään ilokaasuja ja epiduraalia ja kohta kolmas tulossa. En sano että ne olis mitään huviretkiä mutta ennemmin pelkään kaikkia sivuvaikutuksia mitä voi vauvalle tulla lääkkeiden tai synnytyksen hidastumisen takia. Esim. imukuppisynnytykset ovat hurjasti lisääntyneet epiduraalin käytön vuoksi. Se lisää riskiä vauvan väärään tarjontaan, ajattelen että mielummin pusaan omin voimin vauvan vähin vaurioin ulos kun että vauva oliskin epiduraalin takia väärässä tarjonnassa tai en pystyisi tunnottomuuttani pusaamaan vauvaa ulos ja sitten pitäisi tehdä episiotomia ja ottaa imukuppi avuksi. Mielummin kärsin niistä supistuskivuista kun sitten jälkikäteen kipeestä alapäästä. Tää nyt tuli tietty vähän kärjistetysti mutta on selvä että turha vertailla syöpäpotilaan kipua ja synnyttäjän kipua toisiinsa mun mielestä ja tietty ilman kipulääkkeitäkin synnytyksessä voi tapahtua kaikenlaista. Mutta puudutukset ovat aina riski, ei voi ajatella niin että "haluan kaikki puudutukset, turhaa en aio kärsiä".

Tämä viimeinen synnytys käynnistettiin ja meni ihan ilokaasun voimalla,kunnes sain spinaali puudutuksen.Täydellinen puudutus joka tehosi kerrankin oikein ja ponnistusvaihe oli täysin kivuton(siis sehän on pahin vaihe koko synnytyksessä)ja helppo.Mieskin sanoi,että vain ähkäisin ja se oli siinä.Olisin synnytyksen jälkeen voinut suoraan kävellä kotiin =).



Samaa ei voi sanoa 3 aiemmasta synnytyksestä,joissa väärää tarjontaa ja puudutukset ei onnistuneet.Ensimmäinen kiireellinen sektio,toinen imukuppi ja kolmas meni kohdunkaulapuudutteelle,mutta taju meinasi lähtä ponnistusvaiheessa.

Voin sanoa,että eniten osasin nauttia vauvasta tässä viimisessä synnytyksessä.Ei repeämiä,ei kipeitä tikkejä,eikä kipeää leikkaushaavaa.....

kyllä tutkimustuloksissa on todettu erittäin kivuliaan synnytyksen todella aiheuttavan masennusta ja hidastavan äidin toipumista. Miksi ei pitäisi käyttää niitä lääketieteellisiä keinoja, joita on käytettävissä?



Itse olen kokenut kaksi erilaista "synnytystä". Kiireellisen sektion supistusten jälkeen ja suunnitellun sektion, molempiin lääketieteellinen syy. Suunnitellun sektion yhteydessä en kokenut kipua lainkaan missään vaiheessa, mutta rakkaus syttyi vauvaan kaikesta huolimatta heti. Enkä koe huonommuutta kummastakaan synnytyksestäni ainakaan synnytystavasta johtuen. Molempia lapsiani rakastan ja mitä vanhemmaksi itse tulen ja lapset kasvavat sitä pienemmäksi käy merkitys siitä, mitä synnytyksen yhteydessä tapahtui. Olen käsittämättömän onnellinen, että saan olla terve ja minulla on kaksi tervettä ja kaunista lasta.

Oulaisissa.

kätilö minullakin oli synnytyksessä. Silloin harvoin kun hän kävi minua katsomassa, hän totesi vain tylysti että pitää avautua enemmän ennen kuin saa epiduraalin ja kipu kuuluu asiaan. Perhana minä siinä ikinä avautunut. Muistan vieläkin kun vuorokauden supistelujen jälkeen aloin jo mennä ikään kuin toiseen maailmaan ja ajattelin että pahinta mitä tässä voi tapahtua on kuoleminen. Onneksi kätilöille tuli vuoronvaihto ja seuraava armahti ja päästi saliin ja sain sen epiduraalin. Mutta ikinä en avautunut joten piti leikata.



Olen vieläkin vihainen tuosta kokemuksesta ja mielestäni se ei ainakaan lähentänyt minua lapseeni.

jos äiti niin päättää !!

te mokomat pelkurit ette edes halua tuntea normaalia tunnetta/kipua, vaan kaikki pitää tukahduttaa !



terveisin kaksi lasta ilman kivunlievityksiä (Kättärillä painotettiin, että synnytyksen nopea edistyminen hidastuu, jos annetaan epiduraalia), en revennyt eikä ole edes raskausarpiakaan !!

Minusta kätilö, joka väittää että kipu tekee vaan hyvää on täysin ammattitaidoton ja väärällä alalla.

Kipuja on erilaisia. Sinulla on ollut ilmeisesti kivuttomat synnytykset, joillain kipu saattaa olla todella synnytystä haittaavaa.

jos äiti niin päättää !!

te mokomat pelkurit ette edes halua tuntea normaalia tunnetta/kipua, vaan kaikki pitää tukahduttaa !

terveisin kaksi lasta ilman kivunlievityksiä (Kättärillä painotettiin, että synnytyksen nopea edistyminen hidastuu, jos annetaan epiduraalia), en revennyt eikä ole edes raskausarpiakaan !!

synnyttajiakin joihin on iskostettu tama "synnytyksen kuuluukin sattua niin maan p-leesti" asenne aika syvalle. mun mielesta on aika turha lahtea haukkumaan pelkureiksi naiset jotka kayttaa kivunlivitysta synnytyksessa. ma ainakin voin ihan suoraan myontaa etten halua tuntea helvetillista kipua, olkoon syy sitten mika tahansa.

toki olen sita mielta etta jos nainen haluaa ja valitsee itse synnyttaa ilman kivunlievitysta niin se suotakoon.

selvitä ilman kivunlievitystä.

Ekassa synnytyksessä ei minulla ollut kanttia taistella kätilöitä vastaan vaan itkin salaa vessassa kivun ollessa niin kovan. Kätilöt vain hymisivät. Lopulta sain epiduraalipuudutuksen, joka oli tie onneen ja lopun synnytyksen helppouteen.



Tokaa tullessa synnyttämään ilmoitin jo synnärin ovelta haluavani epiduraalin. Pyynnön jouduin tosissani toistamaan, jotta se tultiin laittamaan. Siinä vaiheessa jo oksensin kivusta. Epiduraalin vaikutuksen alettua oli jälleen paljon helpompaa.



Molemmat synnytykset Jorvissa Espoossa.



Sairaita ihmisiä pitää liikkua vapaana, jotka laukovat "totuuksia" kaiken maailman kiputilojen viemisistä onneen.

Synnytin ulkomailla yksityissairaalassa ja kokemus oli mahtava. Sairaalaan mennessa olin 6cm auki ja sain saman tien epiduraalin. Ymparillani oli koko ajan henkilokuntaa seuraamassa synnytyksen etenemista ja mun & vauvan vointia, yhteensa synnytyslaakarini tyoryhmaan kuului 7 ammattilaista (synnytyslaakari, kaksi paivystavaa laakaria, anesteologi, katilo, sairaanhoitaja ja vauvalan hoitaja). Vauva syntyi kahden tunnin jalkeen ja kokemus kaikkinensa oli helppo ja kivuton. Ainoa kipu oli supistelut kotona.

Kaksi seuraavaa lasta synnytyn ulkomailla. Täällä kivunlievitykseen suhtaudutaan täysin eri tavalla. sain epiduraalin heti kun halusin, viimeisessä synnytyksessä jo ennen käynnistystä. Synnytykset olivat täysin kivuttomat ja kestivät vähemmän aikaa ja oli huikea tunne heti synnytyksen jäkeen iloita ja nautiskella vauvasta täysin palkein.

Tämä on minun henkilökohtainen mielipide ja kokemus.

mistä näitä natsikätilöitä oikein sikiää? Synnytysvalmennusryhmäni kokoontui pari kuukautta lasten syntymän jälkeen ja kyllä siellä jäi sellainen tunne, että ne joilla oli helppo synnytys olivat oikein tyytyväisiä. Itselläni kamalan kivulias synnytys ja traumat jäi!