Lue keskustelun säännöt.
Neuvojen tuputtajat ja arvostelijat
27.06.2009 |
Onko teillä muilla kokemuksia sukulaisista, ystävistä tai muista tuttavuuksista, jotka tuputtavat neuvojaan lasten hoidossa tai kasvatuksessa? Itse olen pienen vauvan äiti (ensimmäinen lapsi) ja olen niin ärsyyntynyt tällä hetkellä, mieheni äitiin ja mieheni siskoon. Kun käymme siellä kylässä niin saamme koko ajan neuvoja lastemme hoitoon liittyen. Olen toki kiitollinen kaikesta avusta mitä vauvan hoitoon liittyen saan, mutta liika on vähän liikaa. Ja osaan kyllä itsekin sit kysyä, jos minua jokin mietityttää tai en jotain tiedä niin kehtaan kyllä tyhmyyteni näyttää. Tuntuu, että sellainen hienotunteisuus puuttuu asiasta kokonaan ja ihan tyhmissäkin asioissa neuvovat tai puuttuvat. Esim. menen anoppilassa lämmittämään korviketta mikrossa ja alan syöttää lastani niin kysytään "eihän se vaan ole liian kuumaa". Tai kun vauva itkee nälkäänsä niin menen korviketta hakemaan niin tulee kommentti "pitäisiköhän vaippa katsoa kuitenkin ensin". Siis tosi raivostuttavaa. Ja nuo olivat vaan ihan pieniä esimerkkejä. Tuntuu, että joka asiaan niiden pitää päästä pätemään ja omat mielipiteensä kertomaan. Ja vielä kun on miehen sukulaisista kyse niin en ole oikein kehdannut olla epäystävällinen heitä kohtaan vaan olen vaan yrittänyt sietää tätä hymyillen. Mieheni kyllä välillä tokaisee heille takaisin, että me hoidamme lapsemme omalla tavallamme emmekä niin kuin te. Ja se on kyllä hyvä, että hän niille sanoo, mutta minulle he kyllä kehtaavat koko ajan sanoa milloin mistäkin. Tulee sellainen olo, että mitä siinä neuvotte, kyllä minä lapseni hoidan. Toivottavasti musta itsestäni ei koskaan tule tollasta samanlaista ketään kohtaan. Viimeisin kommentti satutti mua tosi paljon. Usein anoppilassa vieraillessamme mieheni pitää vauvaa sylissä siellä. Nyt sitten tämä miehen sisko tokaisi kaikkien kuullen, että pidätkö sää sitä vauvaa sylissä ollenkaan kun veli aina täällä pitää vauvaa sylissä. Että pidätkö sää ylipäätään vauvaa sylissä ollenkaan. Sanoin, että no tottakai pidän ja olenhan minä päivät pitkät kotona yksin vauvan kanssa (kun mies on töissä). Ja muutenkin, tottakai minä äitinä omaa lastani pidän sylissä ja hoivaan häntä. Olin ihan tyrmistynyt koko kysymyksestä. Olenkohan mää liian herkkä vai onko muilla tämänkaltaisia tuntemuksia ollut omalla kohdallaan/vastaavia tapauksia?
Kommentit (12)
mäkin olen pienenvauva tuore äiti ja kyseessä on ensimmäinen lapseni. mieheni sisko tuli apua ja neuvoja pyytämättä sorkkimaan rintaani kun olin vauvaa imettämässä heillä ensimmäistä kertaa. mulla meni jauot suuhun, kun sillä tavalla rouva päätti tulla apujaan tarjoamaan, vaikka imetyksessä ei ollut mitään hankaluutta ja vauvalla hyvä imuote.
samainen henkilö välillä myös kyselee "ootkos tehnyt näin tai näin" -tyyppisiä juttuja. joo, kyllä me osataan mieheni kanssa lapsi hoitaa ja apua ja neuvoja kysytään, jos on tarve.
tuota sylissä pitoa olen itsekin miettinyt, kun kylässä mies pitää vauvaa joskus enemmän kuin minä. mutta täytyyhän minunin miehen läsnäollessa saada vain olla ja miehen pitää saada olla vauva sylissään.
onneksi molemmat anoppilat on sen verran kaukana, että edes jokaviikkoiseksi ei neuvominen mene ja miehen siskoakin pystyy välttelemään.
eli et ole mitenkään herkkä. tsemppiä "sisko".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sellaista se on ja oma herkkyys x10.
He eivät nyt ymmärrä tekojaan vaan ovat onnesta ymmyrkäisenä ja haluavat jotenkin osoittaa, että rakastavat uutta sukulaistaan. Tökerösti äitiltä tyhmiä kysellen, huomautelevat vaikka eivät huomaa sitä. Eivät he pahaa tarkoita eivätkä tarkoita arvostella kunhan löpisevät jotain. Kyllä se siitä rauhoittuu. Tehkää niinkuin parhaaksi näette, kyllä se siitä. Kuulostaa niin tutulta tuo kirjoituksesi ;)
mutta onhan toi ihan alta lipan toi "pidätkö sä sitä sylissä ollenkaan". Aivan törkeää.
että noin 90% eskoisensa synnyttäneistä joutuu kokemaan samaa; minäkin aikoinani, anopin ja omien siskojeni taholta.
Omaan kokemukseei nojautuen ehdotan, että annat mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Sillä lailla pääset vähemmällä. Ja aivan varmasti neuvomisen taustalla on hyvä tahto - vaikka se ikävästi esitetäänkin. Toi kälyn "pidätkö sylissä ollenkaan" oli kyllä mauton heitto.
Onneksi miehesi pitää puolianne.
Kun esikoinen oli vähän isompi aloin sanoa "mutta minä/ me teemme näin" ja "kysyn heti neuvoa kun sitä tarvitsen" ja tilanne rauhoittui. Nuorempien lasten kohdalla päsmäröintiä ei sitten esiintynyt ollenkaan. Koita vain jaksaa, ap! :)
ja jos sen kevyesti ottaisi niin voisi kommentoida en koskaan;) tai siksihän miehet on olemassa;)....
Kyllä se niin on, että äidit lastaan suojelee ja hormonit pitää siitä huolen. Kaikkea ei tarvii seitää ja palautetta saa antaa, niin kuin miehesi esimerkillisesti toimikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
teille vastanneille. Tuli jotenkin parempi mieli, kun sai purkaa tätä asiaa ja kuulla muidenkin mielipiteitä ja kokemuksia. Taitaa aika yleinen ilmiö tämä olla, johon vanhemmuuden myötä joutuu törmäämään. Ja tsemppiä muillekin samanlaisessa tilanteessa oleville!
Just tyyypisesti, eihän tuo kello tossa hoitopöydän päällä putoa sen päähän. Ethän pudota sitä. Sitten paheksuttiin sitä, että lapseni saivat korviketta (kaksoset ja uupunut äiti) ja purkkiruoka oli perseestä.
Se oli kummallista, että ihmettelivät "kun Antero joutuu niin paljon hoitamaan noita vauvoja". Ja toinen oli se, että "Antero sentään käy töissä ja sinä jäät vaan kotiin". Niin, kahden vauvan kanssa jäin "vaan" kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki vanhemmat naisethan kommentoi just tolla tavalla, jolleivät ääneen, niin ajattelevat ainakin.
sinä taidat olla vähän herkkis (kuuluu asiaan) ja sukulaiset vähän törppöjä. Ei minusta syytä toimenpiteisiin; teette tavallanne edelleen. Ja todellakin kannattaa varoa,ettet ala neuvomaan muita tuttujasi,kun heillä on ensimmäinen lapsi, yleensä ne "neuvot" ikäänkuin lipsahtelee,kun kertoo omasta lapsestaan:"kun meidän päläpälä...niin minä..." :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettele käyttämään kappalejakoa. Pitkiä pötköjä ei pysty lukemaan.
Tässä anopilta saamani "parhaat" vinkit:
- lapsen vatsa on paremmin täynnä, kun siinä on ilmaa (joopa joo, jokainen aikuinen, kenellä on ollut ilmavaivoja tietää, ettei ilmakuplat tuo mukavaa täyden vatsan tunnetta mahaan, vaan saa olon huonoksi)
- laita sormi lapsen suuhun, koska lapsi ei syö tuttia (vaikka kuinka pesisin käteni, en kyllä tunge sormeani lapsen suuhun, kynsien alla on varmasti vaikka mitä, vaikka kuinka kuuraisi)
- eihän lapsi nyt mitään aurinkolaseja tarvitse (niinpä: miksi anoppi-hyvä itse pidät aurinkolaseja näin kirkkaalla säällä? Miten on lapsen vielä kehittymättömien silmien laita?)
- anna nyt lapsen olla auringossa kun on niin kalpeakin vielä (palan itsekin helposti enkä aio kyllä ruskettaa saatika polttaa lastani niin kauan, kun hän on minun hoitoni varassa)
Ihan törppöä käytöstä anoppilassasi. Hienoa että miehesi ei lähde siihen mukaan vaan sanoo vastaan.
Tulee mieleen että oletko nuori äiti, kokevatko anoppi ja miehen sisko siksi tehtäväkseen teidän kyykyttämisenne?
Jos asia ei parane, kutsukaa niitä ennemmin teidän kotiinne, siellä ehkä eivät kehtaa kuittailla noin paljon.