Mä olen ollut aivan suunnattoman väsynyt lasten kanssa ja syyllistynyt

ottamaan esikoista tukasta kiinni tai läppäämään (huom, ei lyömään) poskelle..



Ahdistaa kamalasti. :(

Nyt olen päässyt mustan vaiheen yli joten jätän ottamatta asian puheeksi neuvolassa koska seuraukset pelottaa (=otetaanko lapsi/lapset huostaan tms)...



Muuten meillä on ihan normaalia kotielämää ja lapset saavat paljon hellyyttä.

Esikoinen on hyvin vaativa luonne ja välillä ajaa suorastaan hulluuden partaalle..



Olenko ainut näissä tuskissani? :(



Olen itse pahoinpidelty lapsi ja tiedän miltä tuntuu kun äiti pahoinpitelee..

Ehkä siksi olen sortunut samaan käytökseen kun "aivot jää narikkaan" väsyneenä ja kaikkensa antaneena.. :'(



Antaakohan lapseni koskaan anteeksi tätä kaikkea?