Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei halua naimisiin, koska haluan pitää oman sukunimeni
22.06.2009 |
Olen raskaana ja olen sanonut miehelleni, että haluan lapsen syntyvän avioliitossa. Tästä mieheni on kanssani samaa mieltä.
Kynnyskysymys on nyt se, etten halua ottaa mieheni sukunimeä. Ensinnäkin se ei ole mielestäni äänteellisesti eikä semanttisesti kaunis ja toiseksi se on paljon yleisempi kuin oma sukunimeni. Tärkein seikka on kuitenkin se, että oma identiteettini on omassa nimessäni hyvin vahvasti kiinni, en osaa olla kukaan muu kuin minä.
Mies haluaa, että perheellä pitää olla sama nimi. Olenkin sanonut, että ihan vapaasti saa ottaa nimeni, jos haluaa - mutta mä en nimeäni vaihda.
Onko ehdotuksia, kuinka päästää tilanteesta yli?
Kommentit (32)
toivottavasti on muuten hyvä mies. Ymmärrän sua hyvin, ap, mutta en tiedä osaanko neuvoa. Meillä lapsilla miehen nimi, minulla omani ja olemme nähdäkseni hyvin yhtenäinen perhe. Ei se ole nimestä kiinni. Kaksoisnimi on tietysti yksi vaihtoehto, mutta usein kömpelö käytössä.
Meillä myös väännettiin kättä MUN nimestä ennen häitä, meinas oikeesti häät välillä siksi peruuntua. Onneksi mies tajusi, että mä en mene kuin tasa-arvoiseen liittoon ja sellaisessa saa päättää 'edes' omasta nimestään. Saihan se itekin :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minusta on hienoa jos joku mielellään vaihtaa nimensä. Mutta se joka sitä ei halua - silloin ei pidä vaihtaa.
Itselläni on eri sukunimi kuin miehelläni ja lapsellani. ja ihan äidiltä ja vaimolta silti tuntuu :-) Ja hivenen kapinoin myös sitä vastaan, että miksi automaattisesti lapsella olisi isänsä sukunimi. Mutta kun näin että mies otti asian vakavammiin kuin minä, niin totesin että aivan sama, olkoon sitten isänsä sukunimi.
Mutta itse pidin omani - ja tyytyväinen olen. Mieheni itsetunto ei ole minun nimenvaihdoksestani kiinni.
Kumpijkaan ei vaihtanut nimeä, eikä mies edes olettanut. Miehellä on edellisestä liitosta lapsia ja lapsipuoli, jolla on hänen nimensä. Oli jotenkin luentavaa antaa lapselle isänsä nimi, koska sisarpuolillakin se on. Ja lapsen etunimi sopi isän nimeen huomattavasti paremmin.
kerran väittelin erään vanhanaikaisen miespuolisen kaverin kanssa nimilaista, sen mukaan on luonnonlaki että nainen ottaa miehen nimeen, Sitten sille paljastui että sen isoisä oli otaanut vaimonsa nimen, kun meni kotivävyksi:-)
Ei auta muu kuin olla menemättä naimisiin.
On erittäin tärkeää että lapset saadaan sukuun. Tämä on niin tärkeä perinne että vain sellaiset miehet jotka ovat orpoja ottavat naisen sukunimen. On syytä kunnioittaa tätä syvällä piilevää tapaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun tyhjöätasku vävy tuli maataloon isännäksi, se otti vaimonsa suvun nimen. Raha siinä ratkaisi, ei mikään orpous.
On erittäin tärkeää että lapset saadaan sukuun. Tämä on niin tärkeä perinne että vain sellaiset miehet jotka ovat orpoja ottavat naisen sukunimen. On syytä kunnioittaa tätä syvällä piilevää tapaa.
Tätäkin syvällä piilevää tapaa on syytä kunnioittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On erittäin tärkeää että lapset saadaan sukuun. Tämä on niin tärkeä perinne että vain sellaiset miehet jotka ovat orpoja ottavat naisen sukunimen. On syytä kunnioittaa tätä syvällä piilevää tapaa.
Kumoutuu jo silläkin, kuinka monet naiset kirjoittavat palstalla, ettei isä hoida lapsiaan (vaikka asuu saman katon alla) tai ettei eroisä tapaa lapsiaan tai pidä heistä huolta.
Voisi siis väittää että miehille ei ole erittäin tärkeää ottaa lapsia omaan sukuunsa. Jopa niin, että useille miehille perheyhteys tai sukuyhteys ei ole mitenkään tärkeä arvo.
On erittäin tärkeää että lapset saadaan sukuun. Tämä on niin tärkeä perinne että vain sellaiset miehet jotka ovat orpoja ottavat naisen sukunimen. On syytä kunnioittaa tätä syvällä piilevää tapaa.
No mihinkäs ne lapset menee, jos nimi on äidin sukunimi?
Ihan älytöntä jotenkin kytkeä sulukaisuus ja nimi.
Mutta minusta henk. koht. on kiva, jos perheellä on yksi sukunimi, siihen en halua ottaa kantaa, onko se miehen vai naisen vai uusi. Kukin tyylillään. Mutta en ihmettele niitäkään, jotka pitävät nimensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioliitolle ei ehkä muutenkaan ole kovin hyvät edellytykset jos pelkästä nimestä saadaan aikaan tuollainen juostamaton sota?
Itse en mitenkään voi ymmärtää sitä, että ihmiset keksivät uuden sukunimen jota alkavat käyttää. Luulisi, että oma suku, jopa vain edes nimenä, merkitsisi jotain. Minä otin miettimättä miehen sukunimen, niin sen minusta kuuluu ollakin.
Sukuni on kotipaikkakuntani vanhimpia sukuja, siellä niitä oli monta talollista jo ensimmäisen veroluettelon tietojen mukaan v 1540. Ja kylä ja ahoja ja alueita, joilla on sukuni nimi. Kyllä mä siihen tunnun kuuluvani.
Alue: Aihe vapaa
toivottavasti on muuten hyvä mies. Ymmärrän sua hyvin, ap, mutta en tiedä osaanko neuvoa. Meillä lapsilla miehen nimi, minulla omani ja olemme nähdäkseni hyvin yhtenäinen perhe. Ei se ole nimestä kiinni.
Kaksoisnimi on tietysti yksi vaihtoehto, mutta usein kömpelö käytössä.