Mikä ihme saa alkoholistin puolison

Mukavaa kuulla, etä on muitakin alkkisten vaimoja, jotka ovat liitossa järkisyistä. En ole siis ainoa.



Jatkokysymys: Mikä auttaa oman pääkopan pysymään "viileänä" huonoina päivinä, kun tekisi mieli vain huutaa naama punaisena?

Vastauksena sinulle, joka kysyit miten jaksaisi pysyä viileänä niin tässä kirjassa oli mielestäni hyviä vinkkejä.



Meyers, Robert: Rakkaasta raitis - vaihtoehtoja nalkuttamiselle, anelulle ja uhkailulle



Kirja on välillä aika jenkkityylinen, mutta siitä opin mitä viileämpi asenne alkkista kohtaan tarkoittaa. Itsellä on parempi olo ja riidatkin vähenivät.



T: yksi alkkiksen vaimo

Läheisriippuvuus ja kontrollissa pitäminen. Onhan niitäkin nähty jotta alkohollisti raitistuu jolloin puoliso hankkii tilalle itselleen toisen alkoholistin jota voi hallita.

asennetta täynnä koko keskustelu. Ei todellakaan ymmärretä sitäkään perusasiaa, että juominen on vain yksi osa ihmistä. Tämä on se fakta, joka voi myös pelastaa alkoholistin oman itsetunnon ja elämän.



Kun ymmärretään, että alkoholi on vain yksi osa, pitäisi jo pystyä näkemään sitä muutakin metsää puilta, myös niitä epäiltyjä "järkisyitä". Niitä voivat olla esim. raha, jota monet alkkikset ihan itse tienaavat siellä töissä. Isäpuolenikin teki hirveät määrät rahaa ja bonuksia aikoinaan, vaikka joi vähintää joka toinen ilta. Tämän mahdollistivat mm. osittainen etätyöskentely. Nykypäivänä on myös joustavia työaikoja ja jotkut yksinkertaisesti vain kärsivät sen helvetinmoisen krapulan töissä, kun vaan on pakko.



Alkoholistilla on myös ihan persoonallisuuskin, jopa sellainen, että siihen voi rakastuakin. Voitteko uskoa?

asennetta täynnä koko keskustelu. Ei todellakaan ymmärretä sitäkään perusasiaa, että juominen on vain yksi osa ihmistä. Tämä on se fakta, joka voi myös pelastaa alkoholistin oman itsetunnon ja elämän.

Kun ymmärretään, että alkoholi on vain yksi osa, pitäisi jo pystyä näkemään sitä muutakin metsää puilta, myös niitä epäiltyjä "järkisyitä". Niitä voivat olla esim. raha, jota monet alkkikset ihan itse tienaavat siellä töissä. Isäpuolenikin teki hirveät määrät rahaa ja bonuksia aikoinaan, vaikka joi vähintää joka toinen ilta. Tämän mahdollistivat mm. osittainen etätyöskentely. Nykypäivänä on myös joustavia työaikoja ja jotkut yksinkertaisesti vain kärsivät sen helvetinmoisen krapulan töissä, kun vaan on pakko.

Alkoholistilla on myös ihan persoonallisuuskin, jopa sellainen, että siihen voi rakastuakin. Voitteko uskoa?

mutta ei se ole mikään syy kestää niin järjetöntä toimintaa. Kyllähän ihmisellä täytyy olla sen verran itsekunnioitusta ettei ole alkoholistin kanssa tämän ihanan persoonan takia. Kun se alkoholismi on osa sitä persoonaa.



Itselläni on alkoholisti-isä, joka on juuri tuollainen selvinpäin niin ihana ihminen. Älykäs ja hauska Mutta, mutta...



Ei silti voi sulkea silmiä siltä, että ihminen pilaa lähimmäisten elämän ja pitää jatkuvassa epävarmuudessa. Eivät ne selvät kaudet korvaa sitä. Kaikki tuntemani tuurijuoppojen lapset ovat todella rikkinäisiä ihmisiä aikuisina. Itsekin olen saanut tehdä kovan työn jotta olen oppinut millainen on hyvä ihmissuhde. Aiemmin olin helposti muiden hyväksikäytettävä, kotoa kai opittu. Vasta aikusena tajusin, ettei huonoa kohtelua tarvitse sietää edes "ihanilta" ihmisiltä.



Pahintahan tämä on lapsille, ei sille puolisolle. Lapset saavat mallin epäluotettavasta vanhemmasta. Tyypillisesti se selväpäinen puoliso hyssyttelee ongelmaa ja lapset oppivat elämään vailla itsekunnioitusta.

Kyllä siinä itsekin menee mieli sekaisin, eihän sellaista kukaan täysjärkinen jaksais. Kaksi osapuolta asialla: toinen joka örveltää ja toinen joka sietää sitä ja "uskoo" valheet lopettamisesta joka kerta. Pidän tuota jälkimmäistäkin ihan yhtä pahana, varsinkin jos on lapsia.

Tai eihän sitä vielä varmaks tiedä, kestääkö juomattomuus loppu elämän, mutta mies on ollut nyt 4 vuotta juomatta.



Mies halusi lopettaa, meni oikeasti hakemaan oikeanlaista apua ja onnistui. Mä oon itse päihdealalla töissä, että osasin varmasti neuvoa oikeaan paikkaan. Ja ymmärsin, etten mä voi hoitaa miestäni. Sitä ei taida kaikki ymmärtää.

Tai eihän sitä vielä varmaks tiedä, kestääkö juomattomuus loppu elämän, mutta mies on ollut nyt 4 vuotta juomatta.

Mies halusi lopettaa, meni oikeasti hakemaan oikeanlaista apua ja onnistui. Mä oon itse päihdealalla töissä, että osasin varmasti neuvoa oikeaan paikkaan. Ja ymmärsin, etten mä voi hoitaa miestäni. Sitä ei taida kaikki ymmärtää.

Kuka tahansa päätyy juopoksi, jos on hulluakka ja kamalat kakarat.

kuin hakkaajien vaimoilla. odotetaan että muuttuu ja omassa päässä oikeutetaan se asia "kun peralla on niin kovat työpaineet" tai muuta paskaa.

läheisriippuvuuteen tai jotain muuta

mutta olen elänyt väkivaltaisessa suhteessa jossa toinen osapuoli oli narkkari. Tosiaan odotin että hän muuttuisi, lopettaisi kaman vetämisen minun vuokseni. Väkivaltaa oikeutin omassa päässäni ja vasta pari vuotta sen jälkeen kun olin hänet jättänyt, tajusin että ei se ollutkaan minun vikani. Toisaalta taas olin riippuvainen läheisyydestä ja siitä tunteesta että tiesin ettei kukaan muu pääse minua satuttamaan. Eli mies veti kyllä minua turpaan mutta kukaan muu ei päässyt sitten lyömään minua.



eiköhän samat jutut päde alkoholistin vaimoihinkin.

Minulla on. Olen juovan alkoholistin ex-vaimo, ex nyt seitsemättä vuotta.



Elin alkoholistin kanssa 12 vuotta. Alkoholismin alkuvaiheessa olin nuori ja onnettoman sinisilmäinen. Lapsuuteni kasvoin hyvässä perheessä, enkä ymmärtänyt että kaikki ihmiset eivät välttämättä ole ns. hyviä ihmisiä. En ymmärtänyt että alkoholistin olevn alkoholisti, vaan vaikea ihminen. Alkoholi on kuitenkin Suomessa niin koko ajan läsnäoleva asia että kuvittelin että asiat vaan joskus ovat näin.



Aikaa kului ja alkoholisti siirtyi eteenpäin alkoholisminsa kanssa. Todellisuus valkeni lopulta minullekin ja minä sairastuin sitten itse. Katson että sairastuin häpeään. Häpesin omaa ymmärtämättömyyttäni ja huonoa valintaani. Koska häpeä on kokolailla salattava tunne, pyrin salaamaan ympäristöltäni sen. Ajattelin että asioiden tila oli seurausta siitä että valitsin huonon miehen eikä ylpeyteeni mahtunut sen tunnustaminen.



Väitän edelleenkin etten ollut missään vaiheessa läheisriippuvainen siinä mielessä kuin se yleensä käsitetään. Minulla ei ollut huono itsetunto. Voi olla että olen väärässä, mutta minun ylpeyteeni ei mahtunut se tosiasia että elän alkoholistin kanssa.



Minä olen sitä mieltä että alkoholistin kanssa eläminen on hyvin pitkälle samanlaista kuin narsistin kanssa eläminen. Siinä on niin paljon samaa. Itseasiassa kun joskus luen narsistientuki.fi sivuja olen ihan varma että osa kirjoittajista ei ole narsistin uhreja vaan alkoholistien. Näitä kahta on vaikea erottaa toisistaan, koska narsistitkin käyttävät (useimmat) alkoholia.



Asiasta kiinostuneille suosittelen James Grahamin kirjaa Juoppohullut vallankahvassa. Tämä kirja herätti minut ja vihdoin ymmärsin tilanteeni.

muutama juoppo mies lopetti juomisensa ja vaimo ahdistui kun ei enää voinutkaan kiillottaa kruunua päälaellaan ja leikkiä marttyyria kaveriporukassa.



Eli juopon ja hakkaavan miehen vaimo on juuri sellainen, joka hakee huomiota väärällä tavalla tutuiltaan. Saa sääliä ja huomiota ja loistaa sillä. Voi kokea olevansa miestään parempi kun mies on juoppo.



Jos mies lopettaa ja muuttuu niin suhteelta on pohja pois. Tiedän jopa naisia, jotka on alkaneet kantaa viiniä kotiin miehelle ärsykkeeksi kun mies on lopettanut juomisen, että se sortuisi uudelleen ja elämä olisi taas tuttua ja turvallista.



Nainen saa jotain sairasta tyydytystä itselleen siitä kun mies on juoppo. Se ei todellakaan toivo, että mies muuttuisi vaan toivoo, ettei se muuttuisi. Koska eihän hän ole enää sen jälkeen mitään jos hänellä on normaali mies.

muutama juoppo mies lopetti juomisensa ja vaimo ahdistui kun ei enää voinutkaan kiillottaa kruunua päälaellaan ja leikkiä marttyyria kaveriporukassa.

Eli juopon ja hakkaavan miehen vaimo on juuri sellainen, joka hakee huomiota väärällä tavalla tutuiltaan. Saa sääliä ja huomiota ja loistaa sillä. Voi kokea olevansa miestään parempi kun mies on juoppo.

Jos mies lopettaa ja muuttuu niin suhteelta on pohja pois. Tiedän jopa naisia, jotka on alkaneet kantaa viiniä kotiin miehelle ärsykkeeksi kun mies on lopettanut juomisen, että se sortuisi uudelleen ja elämä olisi taas tuttua ja turvallista.

Nainen saa jotain sairasta tyydytystä itselleen siitä kun mies on juoppo. Se ei todellakaan toivo, että mies muuttuisi vaan toivoo, ettei se muuttuisi. Koska eihän hän ole enää sen jälkeen mitään jos hänellä on normaali mies.

Eli juopon ja hakkaavan miehen vaimo on juuri sellainen, joka hakee huomiota väärällä tavalla tutuiltaan. Saa sääliä ja huomiota ja loistaa sillä. Voi kokea olevansa miestään parempi kun mies on juoppo.

Kas vain, kun en tällaista aikoinani huomannut itsessäni. Minä salasin asian niin pitkälle kuin se suinkin oli mahdollista. Koskaan en kertonut asiasta sukulaisilleni taikka ystävilleni.

Voisiko yleistämistä edes hieman hillitä?

11

En ole marttyyri enkä myöskään hae mitään huomiota. Monikaan ei edes tiedä, että mieheni on juoppo. MIehellä on kausia, jolloin juo paljon eikä häntä silloin juurikaan kotona näy, juo perheen rahat ja toilailee, mutta sitä seuraa aina puolesta vuodesta vuoteen kestävä jakso, jolloin kaikki on hyvin. Mä jaksan hänen kanssaan, kun odotan aina tuota hyvää kautta. Juopottelukausina olen kurkkua myöten täynnä hänen touhujaan, ja joka ikinen ilta päätän, että huomenna laitan eron vireille. Mä en oikeasti enää tiedä, kumpi on parempi mun itseni ja lasten kannalta, erotako vai jatkaa. Meidän elämemme on oikeasti niin hyvää silloin, kun mies ei juo, ja ihan paskaa silloin, kun juo. Toukokuussa esim. hän oli 19 iltana baarissa, ei siis montakaan selvää päivää. En mä tosiaankaan mitään selityksiä usko, että se loppuu johonkin tiettyyn kertaan tai että juominen joskus loppuisi kokonaan. En myöskään koe olevani millään tavalla läheisriippuvainen.